Stephen King: Tohtori Uni

Maaliskuun toisen viikonlopun paras kirja oli Stephen Kingin Tohtori Uni, yli viisisataa-sivuinen järkäle, jonka luin parissa päivässä. Hyvä niin, sillä kirjalla oli vain parin viikon laina-aika, ja luultavasti suuri joukko King-faneja odottamassa rystyset valkoisena milloin kyseinen opus tulisi heidän luettavakseen. Ja mukavastihan se aika meni tämän kirjan parissa, aivan kuin olisi kotiin palannut. Stephen King on niitä kirjailijoita, joiden kirjat vetävät mukaansa täysin, eivätkä päästä otteesta ennen loppuunsaamista. Ehkä siksi olen pitänyt pitkään taukoa hänen kirjoistaan.

Tohtori Uni on jatkoa Kingin suurmenestykselle Hohdolle, jonka olen lukenut ensimmäisen kerran joskus yläasteella (luin sen muuten eilen uudestaan, ja siitä tulee oma postauskensa) , ja muistan jääneeni tarinaan koukkuun, ja lukeneeni sitä sydän pamppaillen jännityksestä. Helkkarin hyvää kauhua siis. Tohtori Uni jatkaa Hodosta tutun Dannyn tarinaa. Hotelli Overlookin tapahtumat ovat jättäneet syvät jälkensä Dannyn, ja hänen Hohtonsa säilyy edelleen vahvana, niin vahvana että kauhut hotellista seuraavat häntä. Onneksi luotettava ystävä ja mentor Dick Halloran kertoo 8-vuotiaalle Dannylle, miten kauhut saa lukittua mielen perukoille. 

Seuraavaksi on kulunut vuosia, ja Dannystä on tullut aikuinen, joka isänsä jalanjäljissä, hukuttaa ongelmansa viinaan. Etenkin ahdistava Hohto tuntuu pysyvän aisoissa vain viinan avulla, ja Danny juo kuin viimeistä päivää. Kunnes tulee aallonpohja, joka väkisinkin saapuu jokaisen alkkiksen luo. Menee vielä jonkin aikaa, kunnes kiertelevä Dan huomaa saapuneensa Teenytown-nimiseen paikkaan kun jokin tuntuu sanovan sen olevan oikea paikka, johon asettua. Dan korjaa elämänsä parin uuden ystävän avulla, ja saa juomisen kuriin AA-kokouksissa käymällä. Hän myös menee lääkintävahtimestariksi saattokotiin, ja alkaa auttaa kuolevia ihmisiä Hohdon avulla. Samaan aikaan toisaalla, ei niin kauhean kaukana edes, syntyy Abra, onnenlakki päässään. Abran vanhemmat tajuavat jo varhain, että Abralla on melko erityisiä kykyjä. Pian Abran syntymän jälkeen Dan istuu AA-kokouksessa ja alkaa tiedottomasti kirjoittaa tämän nimeä muistikirjaansa..myöhemmin hieman isompana Abra kurkottaa Dania vastaan Hohdollaan...

Tarinassa pohjustetaan myös kirjan pahiksia, joukkoa nimeltä Tosi Solmu. Tämä omituinen karavaanariheimo, jota luostaa kaunis Hattu-Rose, on ikivanhojen vampyyrikaltaisten olentojen ryhmä, melkein kuin uskonlahko. Pitkän iän salaisuus höyryn nauttiminen, höyryn jota nämä friikit saavat kuollevien Hohdon omaavien lasten viimeisistä henkäyksistä, sen puhtaampaa mitä enemmän kipua he näille tuottavat. Pian Abrakin joutuu Tosi Solmun tähtäimeen, koska hänen "höyrynsä" on vahvaa, niin vahvaa että sitä on saatava. Dan alkaakin auttamaan Abraa Tosi Solmua vastaan mutta joutuu siinä samalla kohtaamaan omat Overlookin muistonsa, ja sen otukset uudestaan. Samalla paljastuu muutama yllätysjuttu.

Tohtori Uni on hieno kirja, josta tykkäsin todella paljon. Koka ajan lukiessani mietin myös, että kirjasta saisi aivan mahtavan elokuvan, ja Hattu-Rose olisi nappirooli Helena Bonham-Carterille, kuin hänelle tehty. :D Tim Burtonille voisi vinkata, että olisipa hyvä idea elokuvaksi tämä kirja ;) Ni se niistä mielikuvista, ja itse kirjaan, ja omaan lukukokemukseeni. Mahtava kirja, friikit pahikset ovat parhaita pahiksia koskaan. Oli myös kiva tietää, mitä Hohdon Dannylle on tapahtunut. Hauskaa oli myös se, miten paljon ihania fantasia-kirjoja King mainitsee kirjassa, Abran lempikirjoja ilmeisesti ovat nimittäin muun muassa Tulen ja jään laulu-kirjat ja esikuva Daenerys. Tohtori Uni on jännittävä, mahtava, ihana ja vaikka mitä. Samaa tunnelmaa se ei kuitenkaan nostata kuin Hohto. Sama hiipivä kauhu puuttuu, enkä oikein tiedä miksi. Tosi Solmu on karmiva mutta toisaalta se ei ole niin karmiva, ettenkö tuntisi jonkinlaista sympatiaa heitä kohtaan. Mikä tuntuisi ehkä kertovan siitä, että psyykessäni on jotain vialla :D En hyväksy kiduttamista enkä murhia, mutta jotain symppistä näissä pahiksissa silti oli. 

Parhaita kirjoja, joita olen tänä vuonna jo lukenut, tämä ehdottomasti on. Se jätti kuitenkin hingun lukea lisää Kingiä jälleen enemmänkin. Ja aloitin tietenkin Hodon uudelleenlukemisena, ja otin selvää kumpi on parempi. Se selviää seuraavassa postauksessani, jossa pureudun itse Hohtoon ;)