Tohtori Unen ja Hohdon lukemisen jälkeen minulle iski suunnatun himo lukea Kingiä lisää, ja lisää. Joten painelin maanantaina kirjastoon lainaaman kirjoja, vaikka kirjapinoni oli jo muutenkin täysi. En vaan voinut mitää, lisää Kingiä oli saatava. Silloin tarttui mukaani parin Musta Torni-sarjan kirjan seuraksi myös Kingin novellikokoelma Auringonlaskun jälkeen.
Heti alkuun on kerrottava, mitkä novelleista olivat mielestäni parhaita koko kokoelmassa. No, voin antaa TOP3sen heti kättelyssä.
1. Piru kissaksi
2. N
3. Kuntopyörä
Piru kissaksi novellissa palkkamurhaaja saa erikoisen tehtävän. Murhata kissan. Mutta kumpi voittaa, ja saa pitää kaikki elämänsä, se selviää vain lukemalla. ;)
N taas kertoo tarinan psykiatrista ja hänen pakko-oireist akärsivästä potilaastaan. Mutta mitä tapahuu kun potilas tekee itsemurhan, ja psykiatri menee erääseen paikkaan, josta potilas N on kertonut karmivia harhakuvitelmiaan? Vai ovatko ne edes harhakuvitelmia? No, sen saa kukin lukea jälleen kerran aivan itse.
Kuntopyörä taas kertoo Richard Skifts alkaa kohentaa kuntoaan kuntopyörän avulla, ja keksii idelleen tavan tehdä kuntopyöräilystä hauskempaa. Mitäs siitä sitten seuraa? No, arvaatte varmana mitä vastaan. Jälleen kerran, sen saatte lukea itse. ;) Enkö olekin ärsyttävä? :D
Piru kissaksi houkutteli, ja valloitti minut juonellaan, jossa paha saa palkkansa. N taas oli hieno kauhukertomus, jossa pakkomielteinen oireilu saa enemmän merkitystä taakseen. Kuntopyörässä taas pidin päähenkilöstä, ja huumorimaisesta otteessta. Kaikki oikein kelpo tarinoita siis.
Tietenkin kokoelmassa on myös kymmenen muuta novellia, joista kaikista en jaksa kirjoittaa. Muutama niistä eivät liikuttaneet minua suuntaan tai toiseen, kuten esimerkiksi Harveyn Uni, mikä oli yksinkertaisesti vain todella tylsä tarina. Heidän jättämänsä tavarat, oli ihan kaunis tarina mutta kaipaamaani värisyttävää kauhua tai jännitystä siinä ei ollut.
Ihan ok novelleja taas olivat Piparkakkutyttö, joka oli perinteinen takaa-ajo tarina, sekä kirjan viimeinen novelle Todella tiukka paikka, joka oli aika ällöttävä mutta silti mielenkiintoinen tarina, jossa tiukka paikka liittyy erittäin tiiviisti siirrettävään paskahuussiin.
Kaiken kaikkiaan Auringonlaskun jälkeen sisälsi enimmäkseen keskinkertaisen hyviä novelleja. Ainoastaan Top3 osui sydämeeni täydellisesti. Yhtään todella huonoa novellia kokoelmassa ei ollut, kaikissa oli jotain mielenkiintoista. No, paitsi siinä Harveyn Unessa.
Itse henkilökohtaiseti pidin enemmän helmikuussa lukemastani Kingin kokoelmasta Pimeä yö, tähdetön taivas , jossa tarinoita oli vähemmän, mutta ne olivat pidempiä ja parempia. Nämä nyt tosin ovat mielipideasioita, kuten moni varmasti myöntää.
Tykkään tästäkin kokoelmasta! Olen lukenut tämän aikoinaan melko tuoreeltaan. Ja yhä muistan novelleja melko hyvin, kyllä Kingillä on ilmiömäinen taito piirtää ihmisen muistiin taidokas kuva jopa lyhyemmällä tarinalla! Minä taisin tykätä kaikista tarinoista, parhaiten on jäänyt mieleen juuri nuo mainitsemasi omat suosikkisi ja Piparkakkutyttö, niin ja se viimeinen. =D (Ooh, Mustaa Tornia! King todellakin aiheuttaa riippuvuutta!)
VastaaPoistaMinun makuuni muutat novellit olivat vähän liian lyhyitä, ja mitäänsanomattomia. Niin kuin esimerkiksi juuri se Harveyn Uni ja sitten olikohan ollut Lakkiaispäivä.. Piru Kissaksi oli mahtava :D King on kyllä hyvä tarinaseppo, aivan mahtavia henkilöhahmoja, ja vilkas (välillä hieman ällöhkö) mielikuvitus.
VastaaPoistaKing aiheuttaa riippuvuutta ja lukuhimoa <3
VastaaPoistaTuo määritelmäsi keskenkertaisen hyvistä novelleista kuvaa hyvin kokoelmaa. Ei missään nimessä suosikkini Kingin novellikokoelmista, mutta viihdyttävä ja luettava. Minustakin N ja Kuntopyörä olivat kokoelman parhaimmistoa sekä Lakkiaispäivä. Vähiten pidin Piru kissaksi -tarinasta.