Ihanaa. Kevyttä. Taianomaista. Sitä kaikkea oli Rubiininpuna minulle. Asiaan tosin saattaa vaikuttaa se, että luin tämän ahdistavan Cujon jälkeen. Se ei tietenkään poista sitä lukukokemuksen tunnetta mikä Rubiininpunasta jäi. Kirja oli hyvä, todella hyvä.
Rubiininpuna on kai maagista realismia. Ympäröivä maailma on tavallinen, päähenkilö ja hänen sukunsa ei. Gwendolyn on 16-vuotias tyttö jonka suvussa kulkee aikamatkustugeeni. Gwendolynin serkkua Charlottea on koko tämän elämän ajan valmisteltu aikamatkaajaksi, ja hänen ympärillään on hössötetty. Mitä tapahtuu kun käykin ilmi, että oikeasti geeniä kantaa Gwendolyn? Aivan valmistautumattomana tyttöparka siirtyy menneisyyteen, ja tavallisesta teinielämästä tuleekin epätavallista. Suvun geenitaipumuksia vahtii omituinen salaseura, jonka jäsenet ovat miehiä. Gwnedolyn lähetetään erään toisen aikamatkaajan kanssa tapaamaan kreiviä, josta kaikki on lähtenyt liikkeelle. Menneisyydessä, kuten ei nykyiseyydessäkään, voi kuitenkaan luottaa keheenkään. Liekö kreivillä siis pahat mielessä.
Kirjassa tapahtumiin mennään aika nopeasti mutta samalla onnistutaan kuvailemaan miljöötä ja maailmaa ihan mukavasti. Trilologianhan tämäkin kirja aloittaa, joten Rubininpuna petaa aikapaljon tulevia tapahtumia. Luulenma. Kyllä ehdottomasti tartun seuraavaankin osaan jossain vaiheessa, joka näkyi kirjastostamme jopa olevan.
Aikamatkustus on aina kiva aihe kirjoissa. Tykkään todella <3
Luitpa tämänkin nopeasti! Tämä kuulostaa niiin hyvältä, ja tosi kiva että sinä ainakin tykkäsit :)
VastaaPoistaJuu, ei ollut vaikeaa kieltä joten oli nopea lukeakin :)
VastaaPoista