Olin lukenut monista blogeista aika ihailevia postauksia tästä kirjasta, joten kun näin sen maanantaina palautettujen kirjojen hyllyssä kirjastossa, oli se pakko lainata vaikka tarkoitus oli vain palauttaa luettuja kirjoja, ja yrittää olla haalimatta lisää (loppujen lopuksi lainasin 4 kirjaa, tämä mukaanluettuna). Huone osoittautui hyväksi valinnaksi, ja melkoisen nopeasti sen luinkin. Tein taas oman lukuennätyksen, kun pääsin kirjan loppuun jo maanantai-illan aikana, vaikka aloittelin sen lukemisen joskus kuudelta, ja välissä tuli käytyä kaupassakin ja pelattua Simsiä. Kirja veti mukanaan, eikä sitä malttanut laskea käsistään ennen kuin se oli luettu kannesta kanteen. Myöhäänhän tuo nukkumaan meno silloin sitten meni.
Emma Donoghuen huone oli siis sanansa mittainen kirja, ja täytti mielestäni suuret odotukseni aika hyvin. Kirja kertoo Jack-nimisestä 5-vuotiaasta pojasta, joka asuu äitinsä kanssa yhdessä huoneessa ainoana huvitteenaan televisio ja muutama hassu kirja. Elämä on kuitenkin yleensä melko hauskaa, koska Jackilla ja äidillä on paljon yhteisiä leikkejä, ja he tekevät päivän aikana vaikka mitä. Iltaisin Jack kuitenkin joutuu menemään nukkumaan komeroon, sillä Vanha Kehno vierailee äidin luona iltaisin, eikä äiti halua tämän näkevän Jackia. Joskus Jack on hereillä vielä silloin kun Vanha Kehno tulee, ja hän laskee sängyn narahdukset. Päivisin äiti ei halua puhua Vanhasta Kehnosta, ja usein Jack miettii onko tuo Vanha Kehno todella olemassa. Huoneen ulkopuolella Jack ajattelee olevan Ulkoavaruus, ja television ihmiset ovat mielikuvitsta. Huone on ainoa maailma, jonka Jack tuntee. Päivät kuluvat huoneessa, mutta voiko kaikki pysyä ikuisesti ennallaan?
Huone on koskettava tarina, joka kerrotaan kokonaan jackin näkökulmasta. Donoghue on mielestäni osannut asuta pienen lapsen saappaisiin melko hyvin, ja Jack minäkertojana on uskottava. Tarina on samalla järkyttävä, mutta kuitenkin perusolemukseltaan postiivinen, ja toiveikas. Jack ei vaikeasta elämänalustaan huolimatta vaivu epätoivoon, vaan hänen lapsenmielensä säilyy. Kun ei tiedä paremmasta, niin ei sitä osaa kaivatkaan. Lopulta uuteen tottuminen vie aikaa ja vaivaa.
En oikein muuta osaa tästä kirjasta sanoa, kuin että sen lukeminen kannattaa ehdottomasti. Se vetää lukijan maailmaansa täysin mukanaan. Se herättää monia tunteita. Epäuskoa, surua mutta myös iloa ja toivoa paremmasta.
En oikein muuta osaa tästä kirjasta sanoa, kuin että sen lukeminen kannattaa ehdottomasti. Se vetää lukijan maailmaansa täysin mukanaan. Se herättää monia tunteita. Epäuskoa, surua mutta myös iloa ja toivoa paremmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti