Tämä Lumikki Anderssonin tarinan lopettava kolmas osa oli kyllä ehdottomasti trilogian paras osa. Pidin etenkin siitä erilaisesta Lumikki-näytelmästä, joka tässä oli osana juonta. Se oli hieno! Lumikki, joka karkaa prinssiltä, ja haluaa olla oma pelastajansa. Go girl, go!
Kirjan alussa ollaan siis jo edellisen osan jälkeisessä syksyssä, jopa niin pitkällä kuin joulukuussa. Lumiki, omaksi ihmeekseenkin, seurustelee suloisen pojan kanssa. Muistot Liekistä eivät kuitenkaan jätä rauhaan, ja pianpa tämä palaakin Lumikin elämään. Lumikki alkaa myös saamaan kirjelappusia salaiselta ihailijaltaan, jossa tämä uhkaa muun muassa tappaa Lumikin yläasteen kiusaajat, jos Lumikki kertoo kirjeistä kellekkään tai ilmaisee toiveensa tästä. Tyyppi antaa myös vinkkejä Lumikin salattuun menneisyyteen, johonkin mitä vanhemmat edelleenkin salaavat Lumikilta. Lopulta kissa - ja hiirileikki muuttuu todeksi, ja Lumikin hullu stalkkeri osoittautuu oikeasti vaaralliseksi.
Musta kuin Eebenpuu on todella vahva lopetusosa, ja pitää otteessaan. Tosin arvasin stalkkerin henkilllisyyden hieman etukäteen mutta ei se haitannut, sillä mielenkiintoisin anti oli kyllä Lumikin menneisyyden selvittämisessä. Pidin etenkin kirjan lopusta, jossa eräs kolmiodraama sai yllättävän ja sanoisinko Lumikki Anderssonmaisen lopun ;)
Salla Simukka osaa kirjoittaa nuorille. Niin hyvin, että nämä kirjat sopivat aikuiseen makuunkin. Yläpeukkua koko trilogialle, ja tälle viimeiselle osalle etenkin, ja paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti