(Kuva: http://www.mtv3.fi/uutiset/kirjat/index.shtml/2012/01/1473441/laila-hirvisaari-mina-katariina)
Viime vuonna lukemieni kirjojen postausarja näemmä vielä jatkuu. Vaikka olenkin tänä vuonnakin jo ehtinyt lukemaan harvinaisen paljon kirjoja ottaen huomioon, että nyt ollaan vasta helmikuussa menossa. Nyt ollaan kuitenkin postaukisissa vielä viime vuodessa, ja tässä tulee kirja, jota luin viime talvena. Kuukautta tosin en muista.
Olen lukenut tämän kirjailijan kirjoja ennenkin, ja olen tykännyt niistä. Tämän voisin sanoa kuitenkin olevan paras kirja, jonka Laila Hirvisaarelta olen tähän mennessä lukenut. Kyseessähän on siis historiaalinen romaani. Fiktiota oikeasti olemassa olleesta henkilöstä kera historiafaktojen. Ultimaattinen unelma kirjan kirjoittamsesta haaveilevalle historian opiskelijalle (kuten allekirjoittanut on).
Kirja kertoo Venäjän keisarinna Katariina Suuresta. Miltei kun kehyskertomuksena tarina alkaa moin 60-vuotiaan Katariinan minäkeromuksena, jossa hän pakottettuna lepäämään nyrjähtäneen jalkansa kanssa, alkaa muistella nuoruuttaan, ja sitä kuinka hänestä tuli Venäjän keisarinna. Tämä tarina alkaa Sophiesta, Saksalaisesta prinsessasta, joka lähetetään Venäjän hoviin kihlatuksi tulevalle keisarille. Katariina kuvataan nuorena ja avuttomana tyttönä, joka joutuu selviytymään niin hovin juonitteluista kuin rakkaudettomasta ja onnettomasta avioliitosta. Siitä kuinka Ruhtinas Pietarin äiti hallinnoi häntä, kuten kaikkea muuakin hovssa. Enempää en juonta tohdi paljastaa.
Minusta kirja oli todella hyvä,vaikka paikoitellen se saattaakin kulkea hitaasti. Sitä lukiessani pystyin kuvittelemaan itseni Venäjän hoviin. Kuvaukset ovat taitavasti rakennettuja. Henkilöhahmot samaten. Muistaakseni kirjan lukeminen vei aikaa jonkin verran. Luin kirjaa kyläillessäni ätini luona, ja siinä tuli muistaakseni ainakin kuukauden väli lukukertojen välillä, ennen kuin sain kirjan loppuun. Loppujen lopuksi myöhäisempi puolisko tuli luettua nopeammin. Päättelisin tästä, että kirja oli sen parempi, mitä pidemmälle sitä luin.
Suosittelen kirjaa, niille jotka historiallisista romaaneista nauttivat. Luulen että esimerkiksi Kaari Utrion ystävät voisivat saada tästä irti jotain. Vaikka toki onkin oikeasti olleesta henkilöstä kyse. Talvella luettavaksi tämän minun fillikseni pohjalta sopii oikein hyvin. En tiedä johtuuko se siitä että tapahtumapaikkana on Venäjä, vai mistä, mutta minulla on sellainen olo, että talveen tämä sopii,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti