(Kuva: http://www.tornio.fi/index.php?p=RendellRuth)
Tässä olisi jälleen rästipostaus vuoden 2011 aikana lukemastani kirjasta. Tämän Ruth Rendellin klirjan bongasin elokuussa kirjaston poistomyynnistä. Siinä huomioni herätti ensimmäisenä tämä hauska kansikuva. Nimi ei tosin ollut kauhean houkutteleva mutta kansikuva sai minut katsomaan kirjan takakantta, joka lopulta herätti kiinnostukseni. Niin ja kun halvalla sai ;)
Hepokatti osoittautui sittemmin oikein hyväksi ostokseksi, sillä pidin kirjasta hyvin paljon. Tämän kanssa vietin aikaa sängyssä mielelläni muutaman päivän ajan. Oli vain pakko saada lukea. Hepokatti oli myös ensimmäinen kirja, jonka olen tältä kyseiseltä kirjailijalta lukenut, ja voisin tämn perusteella jossain vaiheessa lukea lisää hänen teoksiaan.
Kirja kertoo tytöstä nimeltä Clodach Brown. Kirjan alussa hän muuttaa Lontooseen, ja aloittaa siellä koulun. Clodachilla on kuitenkin omat ongelmansa, kuten ahtaan paikan kammo, jota pieni kellariasunto ei paljon helpota. Kaikki kuitenkin muuttuu kun hän tapaa naapurissa asuvan Silverin, ja hänen hyysäämänsä kaveriporukan, joka viettää aikaansa kiipeillen katolla, kuka mistäkin syystä. Jotain kuitenkin tapahtuu, ja Clodagh joutuu muun muassa kohtaamaan menneisyyteensä jättämät asia.
Jälleen kerran juonen kuvaus on aika suurpuirteinen mutta kun en halua taaskaan paljastaa liikaa. Kirjan parasta antia on sen henkilöhahmot, joilla kaikilla on omat kipeät ongelmansa ja muistonsa. Jokainen heistä löytää katolta jotain, joka auttaa heitä kutakin omalla tavallaan. Kirjan henkilöhahmoista useimmat ovat aika syviä, ja kaikkein mielenkiintoisinta on seurata jokaisen omaa, erilaista tarinaa. Kirjassa on aika psykologinen tuntu, ja se pitää otteessaan viimeisille sivuille saakka.
Mitä tästä opimme? Ei ole kirjaa nimeen katsominen. Myös hieman oudomman niminen kirja voi myös osoittautua yhdeksi parhaaksi kirjaksi, jonka koskaan tulee lukemaan. Tämä oli ehdottomasti yksi vuoden 2011 kirjahelmiä minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti