torstai 5. helmikuuta 2015

Lauren Beukes: Säkenöivät Tytöt





Trilleri miehestä, joka sattumalta (vai onko se sittenkään sattumaa) löytää vuonna 1931 talon, josta avautuu ovi tulevaisuuteen, ja eri aikoihin. Mies alkaa käyttää tätä ominaisuutta sellaisten tyttöjen jahtaamiseen ja tappamiseen, joita hän kutsuu säkenöiviksi tytöiksi, sillä hän näkee heidän säkenöivän elinvoimaa. Eräs hänen uhrinsa, Kirby, jää kuitenkin vuonna 1989 henkiin ja hän alkaa toivuttuaan selvittämään omaa tapaustaan yhdessä eikostoimittajasta urheilutoimittajaksi vaihtaneen nelikymppisen Danielin kanssa. 

Kirjassa asioita kerrotaan niin murhaajan kuin Kirbyn tai Danielinkin. Lisäksi pääsemme sisälle myös muiden murhaajan uhrien päihin tapahtumapäivänä, ja tietenkin eri aikoina. Kirjailija on mielestäni onnistunut kirjoittamaan kirjasta uskottavalla tavalla moniäänisen. On mielenkiintoista päästä myös tarinan pahiksen nahkojen sisään näkemään, miten hän ajattelee ja toimii, ja miksi.

Säkenöivät Tytöt oli lukukokemuksena niitä kirjoja, jotka imaisevat lukijan maailmaansa täydellisesti. Itse luin tämän kirjan viime lauantaina yhden päivän aikana. Tarina piti mukanaan aina loppumetreille saakka. Juuri tällaisten teosten takia tartun aina silloin tällöin jännityskirjallisuuteen. Oikein kirjoitettuna se nimittäin on todella laadukasta viihdettä, jos näin voi sanoa.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän kirjan.

maanantai 2. helmikuuta 2015

24 tunnin lukumaraton



Tänään pidän vuorokauden mittaisen lukumaratonin, joka alkaa kello 9:30 ja kestää seuraavaan aamuun 9:30 saakka. Tietenkin tähän aikaan sisältyvät syöminen, nukkuminen ja muut tavallistet toimet. Luulen kuitenkin, että ehdin silti melko mukavasti lukemaankin tänä aikana ;) Saa nähdä miten käy.

Kirjapino, joka näkyy ylhäällä olevassa kuvassa sisältää 11 kirjaa. Pari paksukaistakin on mukana. En uskokaan koko pinoa saavani luettua tämän maratonin aikana mutta minusta on hyvä, että päivälle riittää valinnanvaraa. :)

Kirjat ovat siis (alhaalta ylöspäin):

Stephen King: Kuvun Alla
Kirjeitä Tove Janssonilta (toim. Boel Westin&Helen Svensson)
Lauren Conrad: L.A. Candy
Leena Lehtolainen: Kuusi Kohtausta Sadusta
Joe Hill: Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia
Neil Gaiman: Hautausmaan poika
Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias
Cassandra Clare: Luukaupunki
Anu Holopainen: Welman Tytöt (Syysmaa #1)
Antoine De Saint.Exupery: Pikku Prinssi
Katri Alatalo: Karnin Labyrintti (Mustien ruusujen maa #1)

Siinä on siis lukemista kerrakseen. Aloittanen Pikku Prinssistä ;) Katsotaan sen jälkeen miten jatketaan, Päivittelen tähän postaukseen päivän tuntoja ja luettujen kirjojen saldoa, joten pysykää linjoilla ;)

11:15



Ensimmäinen kirja on nyt luettu. Pikku Prinssi oli ihana pieni kirja mutta kovin surullinen. Olisin varmaan lukenut nopeamminkin ellen olisi katsellut samalla Emmerdalen uusintoja eiliseltä. Ymmärrän kyllä, miksi kirja on niin suosittu.

Lukumaratoni on nyt aluksi ollut muuten vähän nihkeää, koska en ole vielä saanut aamukahviani, joten en saa ajatuksiani juuri lukemastani kirjasta tuon enempää ylös. Kohta tartun kahvikupposeen ja aamupalaan ja samalla ryhdyn toisen kirjan kimppuun. Aloitan lukemaan Leena Lehtolaisen kirjaa Kuusi Kohtauta Sadusta,

14:55



Nyt on Leena Lehtolaisen kirja luettu. En ole häneltä lukenut kuin dekkareita, joten tämä Kuusi kohtausta Sadusta arvellutti hieman. Kirjasta kuitenkin näkee, että Lehtolainen osaa olla monipuolinen kirjailija. Tarina oli hyvä ja imaisi mukaan. Sen rakenne oli myös jännä sillä siinä kuvattiin näytelmää, joita näytelmä esikuvat olivat katsomassa. Tarinaa kerrottiin näytelmänä sekä yleisön ajatukisna. Lopussa päästiin näkemään itse Sadun ajatuksia. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä kirja :)

Seuraavaksiu aloitan ehkä Anu Holopaisen Welman tytöt...tuli hinku lukea suht realismimaisen kirjan jälkeen hieman fantasiaa :)

(Tähän mennessä kaksi kirjaa luettuna. Yhteensä 368 sivua)

21: 09


Welman tytöt on nyt luettu. Hommassa meni hieman pidempään sillä tulin nukkuneeni välissä pitkät päiväunet :D Vaan nyt on tämäkin kirja kahlattu. Ensin kirja ei vaikuttanut niin hyvältä mutta kun tarina lähti kunnolla liikkeelle, rakastuin. Kirja on ihana, melko feministinen ja ehdottomasti tasa-arvoa ajatteleva fantasiaan puettuna. Kirjassa riittää myös tapahtumia, niin etä lukija ei hetkeksikään pääse tylsistymään.

Mitähän sitä seuraavaksi lukisi..en ole aivan vielä päättänyt :D

(Nyt sivuja on luettu yhteensä 627)

Klo 22:27

Tulin vain kertomaan, että aloin lukea Joe Hillin novellikokoelmaa Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia. Kaksi ensimmäistä novellia on luettua, ja pidin niistä kyllä. Nyt pitää käydä vielä suihkussa mutta sitten jatkan lukemista. Ei jostain syystä vielä nukuta (johtuisikohan hieman liian pitkistä päiväunista :D)

Klo 0:21

Olen lukenut vähän alle puolet nyt Joe Hillin kirjasta ja en vain pysty enää keskittymään kun naapurista kuuluu älytön melu..huoh..kokeilen huomenna herätä kahdeksalta niin saan tunnin vielä luettua :D Palaillaan siis huomenissa.


Seuraavana päivänä...

Niinhän siinä kävi, että uni vei voiton aamullakin. Pääsin eilen illalla kuitenkin sivulle 168 tuota Joe Hillin kirjaa, joten kokonaissivumäärä jonka luin maratonin aikana oli.. 795 sivua :) Ihan mukavasti siis. Kooste luetuista kirjoista tulee myöhemmin. 


E. Uspenski (kuvittanut G. Kalinovski): Fedja-setä, kissa ja koira



Yritän saada tammikuun kaksi rästipostausta valmiiksi ennen kuin yksikään helmikuun kirja tulee luetuksi ;) Onneksi niitä rästejä on vain kaksi, ja tässä tulee ensimmäinen. Minua on aina harmittanut, että pienenä minulta jäivät kuulematta tai lukematta monet lastenkirja-klassikot. Onneksi mikään ei estä lukemasta lastenkirjoja myös näin aikuisiällä. Lisäksi teen samalla taustayötä erästä projektiani varten ;)

Fedja-setä, kissa ja koira oli aivan mahtava kirja. Nauroin monta kertaa ääneen, ja rakastuin välittömästi. Kirja alkaa siitä, kun 6-vuotias Fedja-setä karkaa kotoa kissan kanssa, koska äiti ei anna hänen pitää eläimiä. Matkalla selviää, että kissa osaa puhua, sillä se on asunut erään professorin luona, joka tutki eläinten kieltä. Matkalla kissa ja Fedja-setä tapaavat vielä Musti-koiran, joka myös on puhelahjainen. Yhdessä kaverukset muuttavat pieneen kylään, tyhjillään olevaan taloon, ja alkavat pitämään taloutta. He myös joutuvat kaikenlaisiin kommelluksiin.

En ole lukenut mitään näin hauskaa ja pöhköä aikoihin kuin tämä kirja. Mielestäni yksi parhaista kohdista on kun metsästäjäkoira Musti ei onnistukaan metsätämään pysyllä, ja toverukset keksivät että hän voisi metsästää eläimiä kameralla. Joten Mustin päivät alkavat kulua siihen, että puolet päivästää se jahtaa jänistä, jotta saa kuvan siitä ja toisen puoles se jahtaa samaista pupua, jotta voisi antaa siitä otetun kuvan sille muistoksi :D Hulvatonta.

Miksi minä en ole lapsena lukenut näitä kirjoja. :D Nämä ovat nimittäin todella huippuja. Kuten sanoin voi onneksi aikuinenkin nauttia hyvästä ja laadukkaasta lastenkirjallisuudesta. 

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Tammikuun lukukooste

Tänä vuonna yritän tehdä jokaisen kuukauden jälkeen tänne pienen koosteen siitä, mitä on tullut luettua ja niin edespäin, ja nyt on tammikuun lukukoosteen aika. Olen lukenyt yhteensä 6+6 ja risat kirjaa tässä kuussa. Kuusi kirjoista on ollut Sweet Valley High -kirjoja joista ei missään vaiheessa ole tulossa yksitäisiä postauksia vaan teen tietyn verran niitä luettuani Narseskan nostalgianurkkaus postauksen niistä ja niiden lukemisesta. Loput kuusi kirjaa listaan nyt tuohon alas.


Vicki Myron&Bret Witter: Kirjastokissa
Jay Asher: Kolmetoista syytä
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
Pekka Hiltunen: Iso
Cecelia Ahern: Tapaaminen elämän kanssa
E. Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira (postaus tulossa)
Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt (postaus tulossa)

Tälle vuodelle asettamani lukuhaasteet eivät tässä kuussa oikein edenneet mihinkään. Narseskan nostalgianurkkausta varten olen jo lueskellut mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siihen liittyvää postausta.Toivon mukaan ensimmäinen postaus, joka koskee Sweet Valley High-kirjasarjaa ilmestyisi helmikuussa. 

Oman hyllyn kirjojen lukeminen kusi tässä kuussa, sillä purkista vetämäni kirja ei vain edennyt. Sen takia tässä kuussa olisi tarkoitus lukea kaksi oman hyllyn kirjaa. Laput on jo vedetty. ;) Onnetar  (tässä tapauksessa Timo) vetäisi helmikuun oman hyllyn kirjoiksi Joe Hillin Sydämen muotoisen rasian (olen muuten aloittanut sen jo..on ollut melko karmiva tähän mennessä) sekä Henry Jamesin Naisen Muotokuvan. :D

Nyt kuitenkin takaisin tammikuun kirjoihin..

Kuukauden paras kirja oli ehdottomasti E. Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira. :) Itse en pienenä Fedja-Setiä lukenut joten kirja oli ensimmäistä kertaa luettavanani. Usein en naura hauskojenkaan kirjojen parissa ääneen ja tätä lukiessani tein niin parikin kertaa. Jopa niin kovaan ääneen, että avomies tuli kysymään jotta mikä noin paljon nauratta. :D

Kuukauden pettymys oli Jay Asherin Kolmetoista syytä. Tajusin kyllä, mitä kirjailija teoksella ajoi takaa mutta itse en oikein ymmärtänyt joitain ratkaisuja kirjassa, enkä samaistunut Hannahiin ja hänen ratkaisuunsa.

Kukauden sulostuttaja oli Vicki Myronen Kirjastokissa. Kirja oli aivan ihana mutta samalla kovin periamerikkalainen. Dewey Readmore Books jäi kyllä sydämeeni asumaan <3

Jokereina suuren vaikutuksen tekivät myös Pekka Hiltusen Iso ja John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe.

Tammikuun lukuvauhti on nyt tänä vuonna ollut paljon hitaampi kuin edellisenä mutta eipä se haittaa. Toivottavasti helmikuuhun mahtuisi edes pari kirjaa enemmän :)

Cecelia Ahern: Tapaaminen elämän kanssa




Lucyn elämä on solmusa. Hän elää yksin pienessä yksiössä kissansa Herra Panin kanssa. Hän tekee töitä automaattiohjauksella ja viettää muuten aikaa yksin kämpillään ratkoen ristisanaa. Hän valehtelee perheelleen sekä ystävilleen. Kunnes Lucy saa kirjeen Elämältään, joka pyytää tapaamista. Pitkin hampain aikansa viivyteltyään ja tapaamisia peruttuaan Lucy menee tapaamaan Elämäänsä. Yllätys on suuri kun hänen Elämänsä osoittautuu rähjäiseksi nuoreksi mieheksi, joka näyttää hyvin uupuneelta.

Elämä ei pidä Lucyn valehtelusta, ja alkaa seurata Lucya kaikkialle. Jokaisen Lucyn kertoman valheen jälkeen Elämä kertoo jonkun totuuden Lucyn elämästä. Pikkuhiljaa valheet alkavat väistyä totuuden tieltä, ja Elämä auttaa Lucya saamaan asiansa kuntoon. Mitä enemmän asiat alkavat sujumaan hyvin, sitä paremmalta tuo nuori mieskin alkaa näyttämään.

Tämä jos mikä on ehdottomasti sitä maagista realismia. Maailma on muuten samanlainen (tai ainakin sinne päin) kuin oikeastikin mutta on olemassa toimisto, jossa jokaisella ihmisellä on Elämä, joka voi tarvittaessa pyytää tapaamista ihmisensä kanssa. Kukaan ei millään tavalla ihmettele sitä, kun Lucy kertoo saaneensa kutsun tavata Elämänsä. Kaikki ovat lukeneet saman lehtijutun jostain toisesta naisesta, joka on tehnyt saman. Lucyn perhe on jopa allekirjoittanut lupalapun sille, että Elämä voi ottaa tähän yhteyttä.

Kirjan idea on todella hauska ja toimiva. Siihen sisältyy myös opetus. Omaa elämää on hyvä kaikkien pysähtyä miettimään. On hyvä tehdä asioita, jotka saavat elämän voimaan paremmin. Aika selvä Message eli viesti tässä kirjassa oli, ehkä vähän idioottivarmakin. Silti koko clisheinen opetus oli kääritty mielestäni aika hyvään pakettiin. Nautin kirjan lukemisesta todella paljon.

lauantai 31. tammikuuta 2015

Pekka Hiltunen: Iso




Pekka Hiltusen Iso kertoo Annista, joka on sanalla sanoen suuri nainen. Hän painaa 138 kiloa. Kilota tuntuvat vaikeuttavan Annin elämää. Hän on työtön, parisuhteeton ja epävarma. Kunnes Annille alkaa riittää. Hän julistaa kampanja läskikielteistä yhteiskuntaa vastaan, ja pyrkii siihen, että isotkin ihmiset voitaisiin hyväksyä paremmin. Annin mielestä ylipaino ei ole niin suuri ongelma kuin se, miten yhteiskunnassa ylipainoisiin suhtaudutaan. Samalla Anni käy elmässään vaikeita aikoja. Työ menee alta nopeasti kun Anni erotetaan isoutensa takia. Parisuhdekin katkeaa. Kun sitten Anni joutuu painonhallintaryhmässäkin silmätikuksi ja vastakkain sen vetäjän kanssa, tapahtuu suuri askel taaksepäin; paluumuutto Helsingistä Tampereelle.


Iso kertoo yhden naisen matkasta kohti parempaa itsetuntoa, ja positiivisempaa asennetta. Parasta on, että Anni ei anna kilojensa loppujen lopuksi lannistaa vaikka ne ovatkin osasyy Annin vaikeuksiin. Vaikka hän kuulee loukkaavia sanoja niin ohikulkevien teinien suusta kuin yhden yön jutunkin huulilta, ei hän lannistu, ja kirja huipentuu matkaan erääseen tapahtumaan läskinegatiivisen poliitikon luento-tilaisuuteen. 

Anni on rohkea hahmo, joka hakee oikeutta lihaville. Oikeutta olla hyvä juuri sellaisenaan. Miksi painon pitäisi antaa määritellä sitä, mitä kukakin voi tehdä? Miksi läskin vaaroista toitotetaan ympäriinsä vaikka kaikille lihaville ei tule välttämättä niitä kaikkien pelottelemia sairauksia. Ihailen Annia henkilönä.

Itse olen ylipainoinen, tosin en vielä kuitenkaan aivan samoissa lukemissa ja mitoissa kuin Anni. Tovion välillä, että voisin itse suhtautua kiloihini hieman samalla tavalla. Etten antaisi niiden määritellä itseäni, ja muistaisin useammin, että olen hyvä myös tällaisenä ja tämän kokoisena. Saman arvoinen kuin muut ylipainosta huolimatta. Silloin niiden liikakilojen pudottaminenkin olisi helpompaa, jos hyävksyisi itsensä täysin. Kun eihän ihmisen tarvitse muuta kuin yrittää elää terveellisesti, ja sallia itselleen myös retkahduksia. Omakuvan ei koskaan tulisi olla kiini peilikuvasta tai kiloista. 

Erityisen ansiokkaaksi katson sen kuinka tavallinen suomalainen mies voi kirjoittaa näin uskomattoman aidon oloisen ja uskottavan naishahmon. Hänen luomansa henkilä Anni on kuin kuka tahansa ylipainoinen nainen, ja voisin kuvitella hänen olevan olemassa. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että kirjailija on saanut inspiraatiota taustatutkimuksesta ja oikeasti olemassa olevien lihavien naisten kokemuksista.

Hatunnosta kirjailijalle, todellakin. Hän on onnistunut kirjoittamaan hienon ja koskettavan kirjan, jossa iso paino ei ole häpeän aihe vaan ominaisuus siinä missä mikä tahansa muukin. 

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe





John Greenin Tähtiin kirjoitettua virhettä on hehkutettu niin paljon, että melkein jätin sen lukematta. Kunnes eräänä päivänä satuin huomaamaan sen kirjastoreissullani nuorten osaston hyllyltä, ja päätin sittenkin haluavani tietää, onko kyseinen kirja kaiken hypetyksen arvoinen. Ja voi kyllä, kyllä se oli. Onneksi en antanut enneakkoluulojeni estää minua tarttumasta tähän teokseen. Se on vaikuttavin ja parhain ei-fantasiaa oleva nuorten kirja, jonka olen pitään aikaan lukenut.

Kirja kertoo Hazelista, joka sairastaa parantumatonta kilpirauhassyöpää, joka on tehnyt etäpesäkkeitä keuhkoihin. Kokeellisen lääkkeen ansiosta Hazel on kuitenkin saanut lisäaikaa elämälleen. Mikään ei kuitenkaan tunnu miltään, ja Hazel vain odottaa taudinkuvan huononemista sekä väistämätöntä kuolemaa, kunnes hänen äitinsä patistaa hänet tukiryhmän tapaamiseen. Siellä Hazel tutustuu Augustukseen, Gusiin, joka on sairastanut luusyöpää. Hazelin ja Gusin välille syntyy suhde, joka saa Hazelinkin elämään jälleen, vaikka samalla se vaatii totuttelua. Vähitellen Gusin kanssa Hazel alkaa saada hieman lisää iloa elämäänsä. Toinen asia, mikä kannattelee Hazelia on erään kirjailijan kirjoittama kirja Viistoa valoa, joka kuitenkin on päättynyt ikävästi kesken. Yhdessä Hazel ja Gus alkavat ottamaan selvää siitä, miten kirjan henkilöiden on käynyt. Erinäisten vaiheiden kautta nuoret päätyvät Amsterdamiin erakkona elävän kirjailijan luo. Matkalla he kokevat hienoja hetkiä vaikka omituisen kirjailijan kanssa kaikki ei sujukaan aivan toiveiden mukaan.

Tähtiin kirjoteittu virhe on riipaisevan surullinen mutta kuitenkin toivoa ja elämäniloa täynnä oleva kirja. Kaikein parasta kirjassa on sen päähenkilöiden, Hazelin ja Augustuksen, välinen kemia ja yhteys. Heidän huumorinsakantaa läpi vaikeiden asioiden, ja on näin hykerryttävää luettavaa, ja jokainen heidän keskustelunsa ja niiden dialogi on hyvin kirjoitettua ja henkii heidän suhteensa merkitystä ja hyvyyttä.

Kirjan loppu ei ole sinällään mitenkään yllättävä mutta matka siihen on silti kiintoisa ja ennen kaikkea tunteita herättävä. Parhaat kirjat aiheuttavat aina lukijassaan tunteita, ja mitä enemmän ja mitä erilaisempia, sen parempi lukukokemus on. Tähtiin kirjoitettu virhe naurattaa, itkettää, vihastuttaa, ilostuttaa sekä aiheuttaa monenlaisia muita tunteita laidasta laitaan. En osaa oikein sanoa muuta. Liityn hehkuttajien joukkoon siis minäkin ;)

Suosittelen ehdottomasti lukemaan. Tämä kirja on elämys.