sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Jay Asher: Kolmetoista syytä




Tämä kirja herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Kirjoitin jo yhden tekstin tästä, ja julkaisin mutta luettuani sen läpi halusinkin vielä  poistaa sen ja yrittää koota ajatuksiani siitä uudestaan. Aloin myös miettimään, että tässä on taas yksi todiste siitä, että suuri 3 ja 0 alkaa olla pelottavan lähellä (vielä vajaat kolme armon vuotta ennen sitä). 

Kolmetoista syytä alkaa siitä, kun 16-vuotia Clay saa postilähetyksen, joka sisältää seitsemän c-kasetta. Kun hän ryhtyy kuuntelemaan niitä selviää, että hiljattain itsemurhan tehnyt Hannah kertoo noilla kaseteilla 13 syytä, miksi hän on päätynyt ratkaisuunsa. Nämä 13 syytä liittyvät kolmeentoista eri ihmiseen, ja Clay on yksi heistä. Kasettien on määrä kulkea kaikille listan ihmisille, tai muuten niistä tulee julkisia. Clay on ymmällään. Hän on itse ollut ihastunut Hannahiin, ja ollut tämän kanssa eräissä bileissä. Miksi Clay on tällä listalla? Hän alkaa kuuntelemaan kasetteja ja pala palalta kuulee Hannahin tarinan.

Kirjan aihe on tärkeä, ja sanoma selvä. Pienet teot ja sanat voivat satuttaa ja johtaa yhö suurempiin asioihin. Kiusaaminen on aina väärin, ja siihen tulisi aina puuttua. Aikuisen pitäisi myös kuunnella nuoria, todella kuunnella ja ymmärtää. Kaikki nämä asiat ovat itsellenikin aika itsestäänselviä vaikka kaikille ne eivät ole. Silti en tiedä miten suhtautuisin tähän kirjaan. Aivan alussa Hannahin syyt ovat hyvin pieniä, ja kohtuuttomasti kasvavat isommiksi. Viimeiset asiat olisi voinut välttää jos Hannah olisi vain kertonut jollekin aikuisille. Lisäksi minusta syyt itsemurhaan olivat kovin heppoisia. Mikään, mitä tapahtui, ei ole minusta syy itsemurhalle. Pienet asiat ovat nouseet tarinassa suhteettoman suuriksi, ja osittain mietin onko se todella uskottavaa.Voisiko niin tapahtua? Ehkäpä..

Tiedän myös sen, että teininä kaikkia asiat ovat noin tuhat kertaa suurempia. Mitä näin aikuisena musitelee omastakin teni-iästä erinäisiä asioita, tulee ajatelleeksi, miten pieniä ne asiat olivat jotka silloin hermosuttivat, masensivat ja saivat tekemään tyhmiä asioita. Ne tuntuvat niin kovin pieniltä nykyään vaikka sillä hetkellä kun niitä teininä koki, ne tuntuivat maailmanlopulta. Aikuisen näkökulmasta on siis ihan järkeen käypää ajatella, että Hannahin syyt itsemurhaan ovat kovin kovin pieniä, ja turhia. Oikealla avulla Hannah olisi voinut välttyä tekemästä sen mitä teki. Niin varmaan oikeasti tapahtuukin. 

Kirja oli samalla kertaa hyvä ja ajatuksia herättävä mutta myös jonkinasteinen pettymys. Miten niin pienet asiat voivat kasvaa niin suuriksi, että joku ottaa hengen itseltään. Luulin ehkä ennen lukemistani, että nuo kolmetoista syytä olisivat olleet paljon suurempia kuin mitä ne loppujen lopuksi olivat. Siksi olen pettynyt. Epäuskottavuus on yksi kirjan heikoista puolista. Silti koen, että useamman ihmisen ja nuoren tulisi lukea tämä kirja. Jotta tajuttaisiin, että epäkohtiin tulee aina puuttua, ja yksinäiselle ihmiselle puhua. Parasta onkin kirjan loppu, missä Clay on oppinut jotain ja toimii hienolla tavalla erästä toista nuorta kohtaan. 

Kaikkein järkyttävin taas oli sen yhden ainoa aikuisen käyttäytyminen, johon Hannah viittaa kaseteillaan. Toivon totisesti ettei oikeassa elämässä kasvatusalalla ole ketään noin tökeröä aikuista, Toivon totisesti.

Ajatukisa herättävä kirja tämä tosiaan on. 


perjantai 23. tammikuuta 2015

Vicki Myron & Bret Witter: Kirjastokissa



Kirjavuosi alkoi minulla Kirjastokissan lukemisella loppuun. Säästelin viimeisten lukujen lukemista mahdollisimman pitkälle, sillä tiesin niiden tuovan mukanaan takuuvarman itkun. Eläinten kuolema on aina surullista, etenkin kun kyse on tosi tarinasta. Siksi nämä eläimistä kertovat elämänkerrat ovat aina taattuja nenäliinakokemuksia. Onneksi ennen surullista loppua sain lukea monesta kirjastokissan hienosta hetkestä sekä seikkailusta.

Tarina alkaa siitä, kun pikkukaupungin kirjastonhoitaja Vicki Myron löytää eräänä todella kylmänä talviaamuna pienen kissanpennun, joka on sullottu kirjojen palautusluukkuun. Vicki pelastaa kissan, ja se päätyy lopulta asumaan kirjastoon sekä jokaisen kirjaston työntekijän sekä monen kirjaston käyttäjän sydämiin. Kissalle annetaan nimeksi Dewey Readmore  Books.

Deweyn elämäntehtävä tuntuu olevan viihdyttää lapsia sekä tuoda helpotusta niin Vickyn kuin muidenkin ihmisten elämään. Dewey myös rakastaa huomiota ja kirjastossa käyviä ihmisiä. Parasta kirjassa on ne kaikki pienet tarinat, jota Deweystä kerrotaan. Esimerkiksi sen kuminauhariippuvuuden kuvailu oli hulvatonta luettavaa.

Deweyn lisäksi myös Vickin oma elämä tulee tapetille, ja kirjassa kerrotaan hänen elämänstä koettelemuksista. Kirjastokissasta huokuu hieman periamerikkalainen vaikeuksien kautta voittoon mentaliteetti, joka ei ehkä ole niitä kirjan vahvimpia puolia. Itseäni Vickin elämästä kertovat osiot eivät haitanneet, ne olivat ihan mielenkiintoisia ja koskettaviakin. Silti Deweyn elämä oli mielestäni se kirjan paras osio, ja päätarkoituskin.

Suosittelen kyllä Kirjastokissaa kaikille eläinten ja etenkin kissojen ystäville. Varoituksen sana kuitenkin; voi tarvita paketillisen nenäliinoja tätä lukiessasi ;)

torstai 8. tammikuuta 2015

Lukusuunnitelmia vuodelle 2015


Viimeksi katseltiin kulunutta vuotta ja sen lukusaavutuksia, ja nyt on aika suunnitella tulevaa. Vuosi 2015 on kirjan vuosi ja siksi olen päättänyt tänä vuonna asettaa itselleni monta tavoitetta, ja osallistua muutamaan lukuhhasteeseen. 

Ensimmäinen ihan oma projektini on pyrkiä lukemaan vuonna 2015 niinkin monta kirjaa kuin 125. Pitihän sitä tämän vuoden saldoa parilla edes nostaa. Sen lisäksi pyrin vuoden aikana sisällyttämään näihin kirjoihin oman hyllyni sisältöä, ja siksi aloin täyttämään joululahjaksi saamaani purkkia lapuilla, joissa kaikissa on jonkin oman hyllyni kirja-asukkaan nimi. Tarkoitus on ottaa purkista vähintään kerran kuussa yksi lappu, ja lukea siinä mainittu kirja. Useammankin saa kuussa lukea jos siltä tuntuu mutta yksi on pakko valita ja kahlata loppuun per kuukausi,




Omaksi henkilökohtaiseksi tavoitteekseni olen myös asettanut muutamia muita juttuja. Listaan seuraavassa niitä.

1.Narseskan Nostalgianurkkaus on ensimmäinen ideani tälle vuodelle. Vuoden aikana tulen lukemaan joitakin nuoruuteni kirjasarjoja uudestaan. En aseta mitään pakkoa säännölliselle toiminnalle tämän suhteen mutta aina mielen ollessa oikeassa tilassa, luen läpi lapsuuden ja nuoruuden suosikkeja. Näinhin lukeutuvat muun muassa sellaiset kirjasarjat kuin Sweet Valley High, Anni Polvan Tiina-kirjat, Baby Sitters Club-kirjat sekä Neiti etsivät. Joitain muitakin saattaa eksyä mukaan mutta en viitsi kaikkia luetella.


2. Luen klassikkoja. Aion tarttua tänä vuonna uudestaan kirjaan Taru Sormusten Herrasta, ja sen lisäksi haluan lukea viimein Silmarillionin. Klassikot eivät kuitenkaa tule jäämään pelkkään J.R.R Tolkieniin, vaan haluan lukea muitakin klassikoita. Esimerkiksi se ikuisuusprojektini Anna Kareninan kanssa olisi tarkoitus suorittaa tämän vuoden aikana. Haluiasin tänä vuonna saada luettua myös Dumasin Monte Criston Kreivin ja Victor Hugon Kurjat. Muitakin klassikoita, jotka tulevat vastaan voisin myös lueskella, mutta ainakin nuo olisi tarkoitus saada kahlattua läpi tänä vuonna.

3. Haluan aloittaa lukemaan Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarjaa alusta. Siinä käytän apuna viime talvena ostaamaani Maria Kallio-extra kirjaa. En tiedä saanko tätä urakkaa tänä vuonna päätökseen mutta tarkoitukseni on ainakin yrittää. 

4. Aloitan lukemaan Finlandia-palkittuja teoksia. Tämäkin on sellainen tavoite, jota ei ole pakko saavuttaa tämän vuoden aikana mutta alulle se olisi kiva saada :)


Aion osallistua tänä vuonna myös enemmän blogimaailmassa pyöriviin haasteisiin. Meinasin osallistua ainakin Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen  sekä Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen. 

Haluan myös kokeilla saisinko suoritettua tämän haasteen, jonka bongasin muun muassa  MarikaOksan blogista  bongaamani Goodereadsissa alunperin olleeseen hauskaan haasteeseen, jossa on monta eri kohtaa.


•A book with more than 500 pages
•A classic romance•A book that became a movie•A book published this year•A book with a number in the title•A book written by someone under 30•A book with nonhuman characters•A funny book•A book by a female author•A mystery or thriller•A book with a one-word title•A book of short stories•A book set in a different country•A nonfiction book•A popular author’s first book•A book from an author you love that you haven’t read yet•A book a friend recommended•A Pulitzer Prize-winning book•A book based on a true story•A book at the bottom of your to-read list•A book your mom loves•A book that scares you•A book more than 100 years old•A book based entirely on its cover•A book you were supposed to read in school but didn’t•A memoir•A book you can finish in a day•A book with antonyms in the title•A book set somewhere you’ve always wanted to visit•A book that came out the year you were born•A book with bad reviews•A trilogy•A book from your childhood•A book with a love triangle•A book set in the future•A book set in high school•A book with a color in the title•A book that made you cry•A book with magic•A graphic novel•A book by an author you’ve never read before•A book you own but have never read•A book that takes place in your state •A book that was originally written in a different language•A book set during Christmas•A book written by an author with your same initials•A play•A banned book•A book based on or turned into a TV show•A book you started but never finished



Eiköhän tässä ole haastetta tarpeeksi yhdelle ihmiselle ;) Katsotaan miten Narsesktan käy!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Vuosikooste 2014


Ajattelin kurkata vielä viime vuoteen pienen blogikoosteen muodossa. Vuonna 2014 tämä kirjablogini lähti todelliseen nousuu, ja tuplasi seuraajamäärän. Olen ollut ahkerampi lukemaan muiden kirjablogeja, sekä välillä myös kommentoimaan niitä. Olen myös ollut ahkerampi päivittämään tätä blogia, ja ennen kaikkea olen ollut ahkera lukemaan. Minään muuna vuonna en ole päässyt lähellekään näitä lukemia, minne päädyin vuonna 2014. :) 

Goodreadsin mukaan minä olen lukenut tänä vuonna 118 kirjaa. :D Jokaista en ole tänne blogiin edes arvostellut, ja osa on toki myös sarjakuvia. Kuitenkin se o melkoinen määrä luettua tekstiä.



Koska elämä tai lukeminen ei ole määristä kiinni, en aio kuitenkaan tässä koosteessa luetella kaikkia vuoden aikan lukemiani kirjoja. Aion poimia vuoden kohokohtia, pettymyksiä sekä muita blogiin liittyviä tempauksia vuoden varrelta. 

Ensin palajastan teille vuoden 2014 TOP10 kirjaa ;) En osannut arvottaa niitä järjestykseen, joten listassa ei ole paremmussjärjestystä. Tässä kuitenkin kymmenen mielestäni parasta kirjaa, jotka luin vuonna 2014

1. Erin Morgenster: Yösirkus
2. Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani
3. George R. R Martin: Lohikäärmetanssi 1&2
4. J.S Meresmaa: Mifonkisarja
5. John Irving: Garpin maailma
6. Sylvia Plaith: Lasin Alla
7. Stephen King: Kirjoittamisesta
8. Terhi Rannela: Läpi yön
9. Johanna Sinisalo: Auringon Ydin
10.Emma Donoghue: Huone

Vuoden pettymyksistä en saa noin pitkää listaa aikaiseksi mutta kirjat, jotka eivät niin sytyttäneet olivat näin intuitiolla päätettynä edototmasti Anu Ojalan Pommi sekä Torey Haydenin Viattomat sekä Stephen Kingin Cujo. Kaksi ensimmäistä kertomuksellisten ja juonellisten fibojensa takia ja viimeinne siksi, koska se oli todella, todella ahdistava. Liian ahdistava jopa Stephen Kingin kirjaksi.

Uusi kirjallisuudenlaji, johon tutustuin vuoden aikana oli tieteiskirjallisuus. Etenkin nuorille suunnattuja dystopioita tuli luettua melko paljon. Esimerkiksi Suzanne Collinssin Nälkäpeli-trilogia ja suomalaisen Laura Lähteenmäen North End-trilogian kaksi ensimmäistä osaa. Toinen genre, jota en ennen ole lukenut oli Steampunk, jota Magdalena Hain Gigi ja Henry-trilogia edusti. Sen ja J.S Meresmaan Mifonki-sarjan myötä huomasin myös, että suomalainenkin fantasiakirjallisuus on lukemisen arvoista.

Yritin osallistua myös lukuhaasteisiin, joista vain toinen, eli Halloween-haaste onnistui. Pidin myös kaksi pientä lukumaratonia, vaikka kumpikaan niistä ei ollut 24 tunnin maratoni. Paljon on tullut siis uutta kokeiltua. Onnistuin myös samaan muutaman listan aikaiseksi, jonka mukaan voin haastaa itseäni lukemaan erilaisia kirjoja.

Vuosi 2014 antoi kirjablogini ja blogistanian kautta minulle paljon, ja voin vain toivoa, että vuosi 2015 yltää vähintäänkin samalle tasolle, ellei korkeammallekin ;) Tämän vuoden suunnitelmista kerron lisää seuraavassa postauksessa. Stay tuned!


tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulun viettohon

Nyt olen perillä täällä äiteen luona, jossa olisi joulunpyhät tarkoitus viettää. Mukana on pieni kasa luettavaakin. Pari jouluisaa teosta ja hieman muutakin. :)

Nyt haluan toivottaa kaikille lukijaystävilleni siellä oikein riemuisaa ja kirjarikasta joulua!:)

maanantai 22. joulukuuta 2014

Reading Stephen King just before Christmas



Lukujumin jo hellitettyä sain luettavakseni jotain, mikä veisi jumin viimeisetkin rippeet mennessään. Bongasin nimittäin kirjastosta Stephen Kingin kirjan Kirjoittamisesta. Luin kyseisen opuksen ennätysvauhtia, ja ehdottomasti parhaat puolet siitä olivat ne, joissa King kertoo omasta elämästään, ja siitä miten se on vaikuttanut hänen kirjailijan uraansa. Toki kirjassa on vinkkejä tuleville kynäniekoille, mutta pääpaino on siinä, miten ja miksi itse Kingistä tuli kirjailija. Hieno oli myös syy sille. miksi hän kirjoittaa. Ei rahanhimosta, vaan ennen kaikkea rakkaudesta kirjoittamiseen. Kirjoittamiseen, joka on johdattanut herra kuningasta läpi vaikeiden elämän aikojen ja tapahtumien.





Heti perään luin  sitten myöskin melkoisella vauhdilla (meni vähän pidempään kuin Kirjoittamisesta teoksen kanssa) Kingin teoksen Unensieppaaja. Miksi sitten kirjoitan näistä kahdesta kirjasta samassa postauksessa? Mitä samaa niissä on? No ei juuri mitään muuta kuin se, että miolemmat ovat ilmestyneet sen jälkeen kun Stephen King jäi auton alle, ja loukkaantui melko vakavasti. Tämä onnettomuus sekä pitkä toipumisprosessi siitä, on vaikuttanut molempiin kirjoihin aivan ilmiselvästi, ja itse King taitaa myös sanoa niin.


Unensieppaaja kertoo neljästä ystävyksestä, jotka ovat kasvaneet jo aikuisikis. Pete, Beaver, Henry ja Jonesy ovat kukin oman elämänsä kanssa solmussa omalla tavallaan, kun he menevät jokasyksyiselle retkelleen metsästämään Mainen metsiin. Heidän lapsuutensa ja suhteensa erääseen tyyppiin nimeltä Duddits on tehnyt heistä omalaatuisia, ja kukin omaa mielenkiintoisen lahjan. He pystyvät näkemään Linjan. Pete näkee sen parhaiten.

Kun Jonesy on metsällä lepäämässä ja metsästämässä metsästystornin huipulta (jossa hän enimmäkseen makailee ja lukee sillä hän on ollut myös auto-onnettomuudessa jonka takia hänen lonkkansa vihoittelee), metsästä saapuu hahmo, jota Jonesy luulee ensin peuraksi. Kyseessä onkin eräs McCarthy niminen mies, jolla ei ole kaikki aivan kunnossa. Jonesy ottaa tämän mukaan mökkiinsä, jonne Beaverkin pian saapuu. Pete ja Henry ovat kauppareissulla. McCarthylla on kaikki kuitenkin paljon huonommin kuin voisi luulla, ja siitä alkaa ystävysten kauhujen vuorokausi.

Ystävykset ovat muuten kotoisin...dyndyndyyyyy..Derrystä ;) Tuosta Kingin kuvitteellisesta pikkukaupungista. Mitähän muuta uskaltaisin kertoa tarinasta paljastamatta liikoja. Sanotaan nyt näin, että tähän liittyy uhka avaruusdesta, muutama paskanäätä, eräs Herra Harmaa, ja todella kaunis tarina ystävyydestä ja sen voimasta.

Itselleni Unensieppaaja lähti hieman turhan hitaasti liikkeelle, joten sen lukeminen alkua pidemmälle oli tosiaan venynyt jonkun aikaa ja osittain lukujumin takia. Kuitenkin lukujumin alkaessa parantua, pääsin alusta pidemmälle. Ja kun Mainen metsästysretkeen päästiin, tarina imaisi todella mukaansa. Pidän tätä yhtenä parhaista King-lukukokemuksistani. Minä todella pidin tästä tarinasta, ja miesten välinen ystävyys, muistelot lapsuudesta ja ennen kaikkea Duddids olivat hellyyttäviä. Silti kirjassa oli myös taatua Kingimäistä hulluutta, ja taisin säpsähdelläkin pari kertaa. Se on jännää miten jokin asia tässä kirjassa saattoi tuntua yhtä aikaa todella ällöttävältä ja silti samalla jotenkin älyttömän mahtavalta. Mielikuvituksen lahja on kyllä lahjoista parhain ;) Uskon todella sen väitteen, minkä King sanoo Kirjoittamisesta opuksessaan. Ei hän tätä pelkän ammmonan takia tee, vaan hän todella rakastaa kirjoittamista ja tarinoita, ei näistä kirjoista muuten syntyisi niin mahtavia.

Tässä oli sitten viimeinen pidempi postaukseni ennen joulua. Lomalta saatan tehdä pari minipostausta, jos jaksan. Nekin teen kännykällä, joten esimerkiksi näin pitkään tekstiä täällä ei nähdä ennen kuin joulun jälkeen, tai jopa vasta ensi vuonna. :D


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

George R.R Martin: Lohikäärmetanssi 2 ( Tulen ja jään laulu #5)




Joulukuun lukujumi parantui kun sain lainaan tämän upean fantasiasarjan viidennen osan toisen osan suomennoksen. Näin "selkeästi" sanottuna. :D Nyt on sitten tyhjä olo siinä suhteessa, että seuraavaa sarjan kirjaa  joutunee odottamaan pitkään, pitkään. Pitkään. Huoh :( 

Lohikäärmetanssin 2 jatkuu siitä, mihin edellinen osa 1 jäi. Näkökulmalukuja tosin tulee enemmän, ja pääsemme pitkästä aikaa myös näkemään, mitä esimerksiksi Aryalle ja Cerseille kuuluu. Tyrion esiintyy edelleen parissa luvussa, ja hän tuntuu joutuvan seikkalilusta toiseen, ja ojasta allikkoon sekä sieltä pois vähän väliä. Samaan aikaan kutkuttavan lähellä Tyrionia oleva Dany saa huomata kuinka vaikeaa Mereenin hallitseminen voi olla. Kun taas kaukana, kaukana muurilla Jon joutuu juonittelemaan ja miettimään eri ratkaisuja asioihin, eikä mikään ota sujuakseen. Ei ainakaan kovinkaan helposti.

Kirjan viimeiset luvut jäävät aikamoisiin cliffhangereihin ja sekös turhauttaa, koska sen tietää, että seuraava kirja ei ihan heti tule nenän alla olemaan. Samalla koko kirjasarjan juoni kehittyy entistä monimutkaisemmaksi, ja lukijana sitä miettii, miten kirjailija saa eri juonien langat yhteen seuraavissa kirjoissa. Se tosin on yksi syy siihen miksi nämä kirjat ovat niin kutkutavan hyviä ja seuraaviin osiin haluaisi päästä tutustumaan nopeasti. Ainakin odotellessa on paljon spekuloitavaa.

Tämä oli kuitenkin edelleen taattua laatufantasiaa, josta tykkään todella paljon. Tosin Lohikäärmetanssin edellinen osa oli hieman parempi, sillä siinä oli enemmän Tyrionia ;) Tyrion ei suinkaan ole lempihahmoni ;) Tai ainakin yksi heistä.

Lukujumin selättäjäksi tämä kirja oli aikamoista kyytiä.