lauantai 29. marraskuuta 2014

Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times


Eipä taas mennyt ihan niin kuin ajattelin tämän haasteen uudestaan tekemisen kanssa. Kerran viikkoon piti vähintään kirjoittaa tällainen mutta nyt ollaan pari viikkoa jäljessä. Vaan ei se mitään. Tämä kohta haasteessa oli jälleen vaikea, sillä vaikka luen usein kirjoja uudemman kerran, on niitä joita on tullu luettua yli kolme kertaa, melko vähäisesti. Yritin keksiä tähän kohtaan mitä muuta vain paitsi Pottereita mutta pää on lyönyt sen suhteen tyhjää, joten pakko se on kai ne Potterit mainita :D

Edellisen kerran Potterit tulivat tässä haasteessa esille monessa eri kohtaa, nyt yritän keksiä muihin kohtiin kaikkea muuta. Tähän Potterit on kuitenkin pakko mainita, koska ne ovat kirjoja, jotka olen lukenut aina uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Niiden taika ei myöskään häviä koskaan ;)

tiistai 18. marraskuuta 2014

George R.R Martin: Lohikäärmetanssi 1 (Tulen ja jään laulu #5)




Meillä tuo parempi puoliskoni omistaa alkuperäisen kirjan The Dance of Dragons, jota yritin lukea jossain vaiheessa. Kirja vaan oli todella paksu, ja vaikea lukea. Enganniksi tahkoaminen kun ei aina ole helppoa, etenkään jos kirjassa on hahmoja yhtä paljon kun porukkaa Stockkan hulluilla päivillä. Joten luovutin jossain vaiheessa kun näin tämän ensimmäisen osan suomennoksen kirjastossa ja nappasin sen mukaan. Alukuperäisteos siis on yksi todella paksu kirja, ja se on vain suomennettu kahdessa osassa. 

Suomennoksen lukeminen sitten sujuikin kuin tanssi, kun vaan pääsin sen aloittamaan. Huomasin kuitenkin yllätykseskseni, että oli englanninkielisessä teoksessa saanut luettua jo suuren osan tässä ykkösosasa suomennosta olevia juttuja, nyt vai tajusin ne vielä hieman paremmin ;) Voi olla, että joskus luen kaikki sarjan kirjat alkuperäiskielellä mutta taidan jatkaa suomennosten lukemista tällä ensimmäisellä kierroksella, jotta asiat tulevat esille selkeästi.

Lohikäämreen tanssi 1 lomittuu edellisen kirjasarjan osan Korppien Kestit kanssa, ja kertoo saman ajan tapahtumia toisella puolella maailmaa. Pääsemme muun muassa erään kaikkien aikojen suosikkihahmoni Tyrionin matkaan, joka näin suoraan sanottuna tuntuu olevan melkoista ojasta allikkoon kulkeutumista. Pääsemme myös seuraamaan sipuliritari Davosia, Muurin tapahtumia, erästä vanhaa tuttua, jota kutsutaan Löyhkäksi sekä parin aivan uuden hahmon edesottamuksia. Pääsemme myös mukaan Branin ja hänen kumppaneidensa matkalle kohti yksisilmäistä varista. Täytyy sanoa senverran, että sillä matkalla lukija saa vastaansa monta mitä helv...ä  hetkeä :D

Lohikärrmentanssi 1 oli melkoista juoksemista ja siirtymistä pitkin maita ja mantuja. Samalla kun monet hahmot seilasivat merillä ja vaelsivat metsässä, Dany on yhä Mereenissä hallitsemassa vapauttamaansa orjakansaa, ja huomaa lohikäärmeiden kasvattamisen olevan paljon ongelmallisempaa kuin mitä oli luullut. Myös kosijoita ilmestyy Danyn elämään enemmän ja vähemmän. Samalla entisen orjavaltion hallitseminen vaatii paljon.

Lukijana Lohikäärmetanssin pyörteissä oli todella mielenkiintoista olla mutta samalla myös melko sekavaa. Ainakin tässä osassa aukeni vain lisää kysymyksiä ja ongelmia, jotka jossain vaiheessa vaativat ratkaisuaan. Alkaa myös mietitytämään koko kirjasarjan kohtalo; Martinilla on mona juonilankaa sotkussa ja pohdin kovasti sitä, miten hän saa ne vielä joskus kasaan, ja vieläpä kohtaamaan toisensa. Sen aika näyttää.

Kirja oli kuitenkin jälleen aivan mahtavaa fantasiaa, ja maltan tuskin odottaa, että saan joskus käsiini Lohikäärmetanssi kakkosen.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Magdalena Hai: Susikuningatar




Viimeinen osa Gigin ja Henrin tarinaa on nyt luettu, ja olo on haikea. Luin kirjan loppuun jo maanantaina. Tämä kolmas osa oli ehdottomasti sarjan paras osa. Esimerkiksi ihmissusiin niin kuin Gigiinkin tuli vielä enemmän syvyyttä. Lukija pääsi myös tutustumaan paremmin Umbroviaan, jonne Gigi siis kumppaneineen kirjan aikana suunnisti. 

Susikuningatar sijoittuu kolmen vuoden päähän siitä, mihin kellopelikuningas loppui. Gigi on opiskellut kolmen vuoden ajan taistelulajeja ja Umbrovian historiaa Pariisissa. Jälkimmäistä Gigille on opettanut ihmissusi Mussovits ja ensimmäistä hän on opiskellut mestari Oniwakan koulussa. Kirja alkaa siitä kun Gigi saa opintonsa päätökseen, ja on aika alkaa suunnitella matkaa Umbroviaan valloittamaan se takaisin Luopiolta.

Erittäin virkistävää tässä kirjassa oli se, ettei tarinaan ympätty päälleliimattua romanssia, mikä usein on nuorten fantasiakirjoissa nykyään melkeinpä enemmän sääntö kuin poikkeus. Kirjassa on myös vahva teema indentiteetin etsimisestä, ja siitä miten joskus täytyy tehdä huonojakin asioita velvollisuuden takia. Gigillä on siis matkalla Susikungattareksi monta vaikeaa valinnan paikkaa.

Koko Gigi ja Henry -sarja on ollut ensikosketukseni Steampunkin maailmaan, ja se on saanut minut ihastumaan genreen. Tarina pysyy koossa koko trilogian ajan. Ne ovat kaikki myös hyvin juonivetoisia ja noepatempoisiakin. Susikungattaressa päästiin myös onneksi enemmän sisälle Umroviaan sekä ihmissusiin, ja Gigin hahmo sai enemmän syvyyttä. Myös Mussovitsista, lempihahmostani koko kirjasarjassa, paljastuu kirjan aikana lisää.

Kun Gigin ja Henryn tarinan ensimmäinen osa oli enemmän lastenkirjallisuuden oloista, ovat nämä myöhemmät osat kuitenkin mielestäni enemmän nuorille, tai nuorille aikuisille sopivampia. Tämmöinen ikäloppukin saa kirjasta paljon irti ;)

torstai 13. marraskuuta 2014

Jay Asher & Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus




On vuosi 1996 ja tarinan päähenkilö Emma saa uuden tietokoneen. Kun naapurin Josh tuo Emmalle korpun, jossa on ilmaista nettiaikaa, saa Emma sen mukana jotain muutakin. Koneella latautuu omituinen sinireunainen sivu, jossa joku 30-vuotias saman nimen ja syntymäpäivön omaava Emma jakaa tietoa itsestään ja elämästään. Emma kutsuu Joshin, entisen bestiksensä katsomaan sivustoa. Yhdessä he ovat löytäneet facebookin.  Naamakirjan avulla he näkevät asioita tulevaisuudestaan. Tietenkin he alkavat, tai Emma alkaa, muuttamaan pienillä teoilla tulevaisuuden kulkua, ja facebookista he näkevät, miten pienetkin teot vaikuttavat heidän elämiinsä tulevaisuudessa.

Sinä ja minä sitten joskus oli mielenkiintoinen kirja, ja sen idea liian aikaisin facebookin löytävistä ysärinuorista erittäin hersyvä. Mielestäni aiheesta olisi voinut saada enemmänkin irti. Itselleni tarina jäi jotenkin irralliseksi. Samalla kirja oli kuitenkin ihan hyvä ja koukuttava ihmissuhdekirja, ja 90-luvun meininkiä oli hauska nostalgisoida sitä lukiessa. Perusteinihömppää tämä silti enimmäkseen oli, ja ihan viihdyttävää sellaista.

Vaikka odotin ehkä jotain muuta, oli tämä silti melko viihdyttävä kirja. Kyllä siine viime lauantai-ehtoo meni rattoisasti ja se antoi samalla tilaa hengailla appivanhmpien kanssa kun oltiin heidän luonaan kylässä ;) Eli kirjaan pystyi keskittymään myös puoliteholla :D

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

J.S Meresmaa: Mifongin Mahti


Niin se vain tuli viime viikolla ahmaistua myös Mifongin Mahti. Toisaalta olisin halunnut lukea hitaasti, jotta kirja olisi riittänyt pidemmäksi aikaa, sillä nyt tuntuu taas kaamealta odotella seuraavan osan ilmestymistä. Miksi ihmeessä koukuttavat ja hyvät kirjat tulee aina luettua liian nopeasti? No, ei nyt ihan aina. Mifonki-sarjan osat vain ovat sellaisia,että on saatava vain lukea, lukea ja lukea. Tämänkin luin loppuun eräänä yönä, kun en saanut unta. Lukemisen takia päädyin nukkumaan vasta kolmelta. Tämän on siis oltava hyvä kirja, jos sen alttarille tällainen unikeko uhraa yöunensa.

Väkisinkin tähän postaukseen saattaa tulla spoilereita, joten jos et vielä ole edellisiin osiin tutustunut, tai tähänkään ja haluat säilyttää jännityksen lopeta postauksen lukeminen tähän ja palaa kun olet lukenut kirjat!


Mifongin ajan tapahtumista on jälleen kulunut pitkä aika ja pääsemme tarinaan jälleen mukaan lähellä Fewrynnin ja Ciaranin kahdettatoista syntymäpäivää. He ovat asuneet Pantterikansan suojissa yhdessä äitinsä Ardisin ja isäpuolensa Connailin kanssa. Lopulta on tullut aika Ciatanin lähteä Merontesiin ottamaan paikkansa kuninkaan perillisenä. Samaan aikaan Fewryn kavaa nenä kiinni kirjoissa olevasta pikkutytöstä kohti kohtaloaan Mifongien perillisenä. Hän alkaa huomata itsessään omituisia kykyjä, ja kurkistaa muun muassa äitinsä ajatuksiin ja kohtaa siellä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kuka on tuo tumma mies, joka täyttää äidin ajatukset? Ajassa hypätäänkin sitten jo aikaan, jossa kaksoset ovat noin 16-vuotiaita. Fewryn näkee kaksosten yhteyden kautta kuinka Ciaran loukkaantuu, ja lähetee pitkälle matkalla auttaakseen Ciarania. Matkallaan hän tapaa myös Rondestanien nuorimman vesan Roanin, ja saman suvun esi-isän Vigorin, jotka auttavat tätä pääsemään Merontesiin. Samaan aikaan Merontesia vaivaa omituinen kirous, joka tappaa lapset lapsiruttoon sekä estää uusien synytmisen. Myös Dante on mukana tarinassa, Merontesissä yrittäen vapauttaa sisarensa Linnin omituisen leväkasvin keskeltä.

Mifongin mahdissa pääsevät Ardisin kaksoset ääneen muun muassa Danten ja Mohairin ohessa. Ardis jää kirjassa sivuosaan ennen aivan kirjan loppua. Nautin todella näistä uusista näkökulmahahmoista, ja niinhän sen kuuluu mennäkin, että myös Ardisin lapset pääsevät ääneen vähän vanhempina. Fewryn kamppailee mifongi-osansa kanssa ja taitojensa hallitsemisen opettelussa samalla kun Ciaranilla on omat ongelmansa Merontesissa. Ciaran on myös hieman kilpailuhenkinen, ja tuntee ylpeyttä tulevaisuudestaa kuninkaana; näin hän pääsee siskonsa varjosta. Silt kaksoset rakastavat toisiaan varauksetta, ja heidän suhteensa on yksi asia, jonkä käsittely tekee kirjasta mielenkiintoisen.

Tässäkin osassa Meresmaa onnistuu yllättämään lukijan, ja loppu jää jälleen mehukkaaseen kohtaan. En taaskaan osaa sanoa mitään huonoa. Jotenkin nämä kirjat vain iskevät lukuhermooni. Ainoa huono asia on mielestäni tuo kirjan kansikuva, joka luultavasti ei ole kirjailijan valitsema (en tiedä..käsittääkseni sen valitsee kustantamo). Lähinnä tuon miespuolisen henkikön pottakampaus ärsyttää. Mielikuvissani kellään hahmolla ei ole noin karmeaa kampausta. :D Aiempien osien kansikuvat olivat mielestäni hieman paremmat.

Kaiken kaikkiaan Mifongin Mahti oli mahtava kirja. Ei voi mitään..olen hullaantunut. Ehkä jos joskus luen noita uudestaan saan tarkasteltua tarinoita hieman kriittisemmin.







tiistai 11. marraskuuta 2014

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä -kirjablogikirja




Harvemmin tulen postanneeksi tietokirjallisuudesta tänne blogiin. Hieman vähälle niiden lukemisenkin ole jättänyt johtuen pitkien opiskeluvuosien traumoista. Alkaa kuitenkin olla aika ottaa tietoakin jälleen haltuun. Historiaa käsitteleviä tietokirjoja minun tietenkin pitäisi lukea enemmän mutta tällä hetkellä tuuletan päätäni vielä enemmän harrastuksiini liittyvien kirjojen parissa. Kuten nyt esimerkiksi blogien ja kirjojen maailmaa kuvaavien kirjojen parissa. Siksipä halusin viimein lukea tämänkin kirjan, joka kertoo kirjablogeista.

Luin tämän läpi yhdessä illassa. Se oli oikein selkeä kokonaisuus. Tietenkin monet asiat olivat tuttuja jo blogien maailmasa, sillä olen ollut kirjablogien ja niiden erilaisten tempauksien, haasteiden ynnä muun kanssa tekemisissä koko sen ajan, kun olen itsekin postaillut. Tosin kommentoimaan olen uskaltautunut vasta tämän vuoden puolella, tosin sitäkin teen melko harvoin.

Mielenkiintoisinta tästä kirjasta oli lukea esimerkiksi arvostelukappaleisiin suhtautumisesta, ja siitä onko niiden arvioiminen piilomainontaa. Mielenkiintoista oli myös lukea kirjablogeista ja bloggareista suhteessa ammattimaisiin kriitikoihin, ja siitä miten kirjablogit on nähty uhkana heidän työlleen. Nämä olivat erittäin mielenkiintoista luettavaa, ja antoivat ajattelemisen aihettakin.

Kirjan lukeminen sai minut myös pohtimaan omaa kirjabloggaamistani. Minähän en ole mikään kovinkaan suosittu kirjablogisti, ja olen vasta tänä vuonna alkanut saamaan entistä enemmän lukijoita. Tämä selittyy silläkin, että olen ollut tänä vuonna kirjablogini kanssa myös paljon aktiivisempi kuin aiemmin. Olen lukenutkin enemmän. Ennen kaikkea olen myös akanut vähän kerrassaan kommentoimaan muidenkin blogeissa. Ehkä joskus uskaltaudun vuorovaikutukseen enemmänkin.  

En myöskään lue arvostelukappaleita ja muutenkin kirjat ovat useimmiten kirjastosta lainattuja, ja murto-osa omia. Omat postauksenikin ovat melko erilaisia toisiinsa nähden. Jotkin ovat enemmän kuvailevia, ja lukutunnelmaa esilletuovia, ja toisissa olen pohtinut asioita syvällisemminkin. Tuskin olen suurikaan uhka kriitikoille. :D Enkä varsinkaan yritä kirjoittaa millään lailla ammatimaisuuteen pyrkivää kirjablogia. Olen vain harrastajalukija ja bloggaaja, enkä ole opiskellut kirjallisuutta. Kerron vain mielipiteeni, ja raotan lukukokemusteni verhoa.



lauantai 8. marraskuuta 2014

Day 01 – Best book you read last year


Tästä lähtee uusi kierros jälleen alkuun ;) Ensimmäinen osa on taas helppo. Edellisenä vuotena paras luettu kirja. Tulkitsen tämän nyt niin, että tässä tulisi olla kirja, joka on luettu vuonna 2013. Vastauskin on helppo antaa, sillä ehdottomasti paras viime vuonna lukemani kirja oli Joyce Carol Oatesin Haudankaivajan Tytär.

Jutun niksi onkin, että miksi juuri se oli viime vuoden paras kirja. Ensinnäkin se oli ensimmäinen loppuun luettu Oatesini. Sitä ennen oli aloittanut Blondin, joka muistaakseni oli kyllä hyvä mutta en saanut sitä silloin luettua, kun se oli minulla lainassa.  Haudankaivajan tytär oli ensinnäkin mielenkiintoinen siksi, että siinä olleet henkilöt olivat toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltoihin muuttaneita juutalais-pakolaisia. Tähän teemaan liittyvät kirjat ovat aina kiinnostaneet minua. Toinen syy valintaani on se, että kirja on yksinkertaisesti aivan mahtava, ja vaikuttava. Henkilöhahmot on taitavasti rakennettu, tarina kulkee hyvin ja lukijalle on yllätys jos toinenkin luvassa. Ennen kaikkea Haudankaivajan tytär on liikuttava sukutarina. Hyvät sukutarinat, etenkin vähän synkemmän puoleiset ovat hyvin minun kirjamakuuni soveltuvia. Kiinnostavia ja hyviä.