Marraskuun lopun miniarviot

Kuun loppu alkaa häämöttää, ja kolme kirjaa on vielä postaamatta, joten ajattelin tehdä niistä miniarviot yhteen ja samaan postaukseen. Näin käyä näemmä melko usein, taisin käydä niin viime kuussakin :D 

Ensimmäisenä Ian McEwanin Sementtipuutarha. Tuo pienoisromaani, jonka sanomaa en minäkään oikein tahdo ymmärtää. En ymmärrä opuksen tarkoitusta, ja tarinassa ei tuntunut olevan oikein päätä eikä häntää. McEwan taitaa olla minulle niitä kirjailijoita, joiden jotkut teokset eivät vain kolahda ja jotkut kolahtava. Tämä oli kolmas kirja, jonka herralta luin, ja kolmesta vain yksi kolahti kunnolla. 

Sementtipuutarha kertoo sisaruksista, jotka jäävät elämään perheen taloon keskenään sen jälkeen kun heidän vanhempansa lyhyin väliajoin kuolevat. Jokainen hahmo on jollain tavalla kieroutunut, ja nuorten elämä on aika outoa ja täynnä ihmeellisiä roolileikkejä.

En oiken tajunnut kirjaa. Toistan nyt näemmä itseäni. :D Sain sen kuitenkin luettua melko nopeastikin sen lyhyyden takia. Ehkä en ole tarpeeksi fiksu tälle kirjalle.

Toinen miniarvioitava kirja onkin sitten ihanan kevyttä; Charlaine Harrisin Verenperintö. Sementtipuutarhan jälkeen oli todella mukavaa päätyä taas seikkailemaan Sookie Stackhousen kanssa Bon Tempsiin ja New Orleansiin, jonne Sookie joutuu setvimään serkkunsa Hadleyn kuolinpesää. Serkku on kuollut jo toisen ja lopullisen kuolemansa, sillä hän oli vampyyri. Sekä Vampyyrikungatar Sophie-Annen rakastajatar. 

Sookie joutuu kirjassa jälleen täpäriin tilanteisiin. Sen lisäksi, että hän joutuu selvittämään serkkunsa sotkuja joutuu hän kotirintamalla tekemisiin myös ihmissusiongelmien kanssa. Kuka oikein hautoo pahojaan Sookien pään menoksi? Onneksi menossa on mukana myös erittäin kuuma uusi poikaystäväehdokas; ihmistiikeri Quinn. Kyseinen heppu jäi minulle ainakin tässä kirjassa vielä hieman vieraaksi vaikka aika kuumiin tilanteisiin Sookie tämän kanssa päätyykin.

Kaiken kukkuraksi Sookie saa selville jotain jännittävää omasta verenperinnöstään. Dyndyndyy. Tämä ei minua yllättänyt juurikaan, sillä olen katsonut True Blood tv-sarjaa. Veren Perintö oli sitä mitä Sookie-kirjalta odotinkin; viihdyttävää, kevyttä ja jännittävää sekä erittäin nopeatempoista toimintaa.

Charlaine Harrisia oli myös tämä kolmas postaamatta oleva kirja, eli Kuiskauksia haudan takaa, joka aloittaa uuden Harper Connelly kirja-sarjan. Tämä sattui jossain vaiheessa olemaan kirjastossa sellaisella tyrkkyhykkyllä niin tulin napanneeksi sen kokeeksi mukaan. Harper Connelly omaa omalaatuisen lahjan. Hän pystyy aistimaan kuolleiden olinpaikan, ja sen mihin he ovat kuolleet. Harper kiertääkin velipuolensa Tolliverin kanssa ympäri Amerikkaa etsimässä ruumita, ja saamassa näin elantonsa. Kykynsä Harper on saanut 15-vuotiaana salamaniskun seurauksena. 

Harper ja Tolliver ovat tällä kertaa arkansilaisessa Sarnen pikkukaupungissa etsimässä kadonnutta teinityttöä nimeltä Teenie. Tämän ruumis löytyykin mutta asiaan liittyy paljon muutakin, ja salaperäiset tapahtumat alkava seurata toisiaan asettaen Harperinkin vaaraan, On salaisuuksia joiden ei haluta paljastuvan. Kuiskauksi haudan takaa on mukavan yksinkertainen tarina rönsyileviin Sookie-kirjoihin verrattuna. Esiin ei tule suurta erilaisten yliluonnollisten hahmojen esiin marssia vaan kyse on vain erään nuoren naisen epätavallisesta taidosta. Kirjassa oli sopivasti jännitystä ja salaisuuksia, vaikka ne eivät täysin päässeetkään yllättämään, Mukavaa ja viihdyttävää, ja kirja jätti myös halun lukea lisää. :)