Lukumaratonilla luettujen kirjojen mini-arviot

On aika kirjoittaa maratonilla luetuista kirjoista postaus. Alunperin aioin kirjoittaa tässä samassa vain noista kahdesta kokonaan luetusta kirjasta mutta koska sain tuon Dexter-kirjan luettua tänään loppuun, ajattelin ympätä senkin tähän samaan. Ihan vain siitä syystä, että minulla on kirjapostauksia edelleen hirmuinen kasa rästissä :D Ei siitä nyt kuitenkaan sen enempää, vaan aloitetaan arvostelu ;)

Jennifer Worth: Hakekaa Kätilö!: Jäähyväiset nunnille

Olen lukenut kaksi aiempaa Kätilö-kirjaa jo aikoja sitten mutta en ole saanut niistä postauksia aikaan, ja voi olla etten enää viitsi kahdesta aiemmasta osasta postatakaan. Ajatuksia nämä kirjat kyllä herättävät, ja ovat olleet todella hyviä. Tällehän annoin oikein viisi tähteä goodreadsissä!

Nämä Kätilö-kirjat ovat Jennifer Worthin muistelmateoksia ja löytyvät ainakin meidän kirjastossamme elämänkertaosastolta. Worth toimi kätilönä ja aluesairaanhoitajana Itä-Lontoon satama-alueilla toisen maailmansodan jälkeen 50-luvulla. Hän toimi sairaanhoitajana nunnien ylläpitämässä kätilöpalvelussa köyhille naisille. Jäähyväisen nunnille on nimensäkin mukaisesti sarjan viimeinen kirja. Siinä päästään mukaan niin synnytyksiin kuin ällöttävän sovinistiseen diabeetikkoon ja tämän vaimoon kuin erään perheen kohtaloihin, joka kärsii Tuberkuloosin takia. Samalla kirjassa tulee vastaan myös keveämpiä aiheita, jotka saavat nauramaan. Erään vanhan nunnan, sisar Monica Joanin seikkailut saavat hymyn kenen tahansa huulille. Päästäänpä kirjassa seuraamaan omalaatuisen sairaanhoitajan Chummyn romanssin syntymistä, ja häitä. Lopussa Worth kirjoittaa vielä toisten hoitajien sekä hoitajanunnien kohtalot; mitä heille kirjan tapahtumien jälkeen tapahtui.

Suosittelen tätä ja muita Kätilö-kirjoja lämpimästi kaikille vähänkin 50-luvusta ja kätilöistä sekä naisten asemasta kiinnostuneille. Tämä on todella mielenkiintoista luettavaa.

Ellinor Rafaelsen: Katja Norjan kesässä

Luin näitä Katja-kirjoja aikoinaan. Joskus yläasteikäisenä ehkäpä. Muistan pitäneeni niistä valtavasti silloin, onhan niiden päähenkilö kaimani (jos ette tienneet niin oikea nimeni on Katja). Joten kun (enmuistamilloin) näin tämän kirjan kirjaston aulan vaihtokirja-hyllyssä, oli minun pakko ottaa se kotiin. Nyt maratonin aikana tulin tarttuneeksi siihen viimein.

Täytyy sanoa, että vaikka tarina kirjassa oli ihan ok, petyin tähän kirjaan melko paljon. Muistelin näiden olleen paljon parempia. Nyt tämä tuntui lähinnä pula-ajan Neiti Etsivältä, joista olen nauttinut aikuisiälläkin. Järkytyin tässä kirjassa ensimmäiseksi siiä, että päähenkilö Katja seurustelee erään kotikaupunkinsa pojan kanssa mutta ollessaan mummonsa luona kyläilemässä toisella paikkakunnalla, rakastuu heti ensimmäiseen kaksilahkeiseen, jonka tapaa. Viatontahan meininkin sinänsä on, koska kirjassa hieman pussaillaan. Järkyttävää on silti sekin, että Katja ei kerro poikaystävälleen pussailleensa toista, eikä tunnu juuri omantunnontuskiakaan kärsivän. Toinen järkytys tuli kun jossain kohti kirjaa käytettiin neekeri-sanaa. No okein, tämä on kirjoitettu 90-luvulla ja sillon oli kaupoissa vielä neekerinpusu nimisiä makeisiakin mutta silti. En tykkää tuon sanan käytöstä ollenkaan mutta vanhoissa kirjoissa (etenkin vielä tätä vanhemmissa) sitä on kuitenkin kestettävä.

Itse jännitystarina oli ehkä hieman epäuskottava ja liian nopeasti etenevä. Kirja oli kuitenkin tavallaan ihan viihdyttävä, joten ei se aivan paska ollut. Olipahan kuitenkin ok. Saa nähdä uskallanko tarttua muihin Katja-sarjan kirjoihin enää uudestaan. Ehkä joskus :D

Jeff Lindsay: Dexterin pimeät unet

Dexter Morgan, tuo hurmaava sarjamurhaaja on tuttu ainakin minulle itselleni jo ennestään HBO:n samannimisestä tv-sarjasta, jonka ykköskausi jäljittelee tätä kirjaa melko tarkasti. Loppu vain on ihan erilainen ;)

Dexter on Miamin rikospoliisissa veritutkijana toimivan laborantti ja päällepäin hurmaava ja tuikitavallinen nörtti. Hänellä on kuitenkin salaisuus; Synkkä Kyytiläinen, joka kuiskii hänen korvaansa tasaisin väliajoi. Dexterin kasvatti-isä, jo edesmennyt Harry Morgan on nähnyt Dexterin todellisen luonteen jo tämän ollessa lapsi ja saanut ehkä hieman kieroutuneen idean muovata Dexteristä hyvä sarjamurhaaja. Harry on koulinut Dexterin tyydyttämään Synkän Kyytiläisensä tappamalla vain pahoja ihmisiä; toisia sarjamurhaajia. Dexter toteuttaa itseään hyvin ja peittelee jälkensä tarkkaan. Hallitun Dexterin elämä menee kuitenkin raiteiltaan kun joku alkaa tappamaan ilotyttöjä kaupungissa jokseenkin yhtä tarkalla tavalla kuin Dexter murhaa pahoja ihmisiä. Tästä alkaa jonkinasteinan kissa-hiiri leikki. 

Kirja on kirjoitettu hyvin säntillisesti ja luvut ovat halllittuja kokonaisuuksia. En tiedä onko se tahallista mutta kirjan tyyli mukailee päähenkilönsä tarkkuutta ja tyyliä melko samalla tavalla. Kirjoitustyyli on yhtä säntillinen kuin itse Dexter elämässään. Pidin kirjasta todella paljon, ja erityisen iloinen olin siitä, että se pystyi yllättämään minut huolimatta siitä, että olen katsonut kirjaan pohjautuvaa tv-sarjaa. Dexterin seikkailuja on kai lisääkin ja aion jossain vaiheessa lukea näitä lisää.