Maaliskuun rästipostauksista toinen olisi tulossa tässä. Heti kevyen teinikirjallisuuden perään luin astetta rankempaa teinkirjallisuutta. Tosin tämä kirja taitaa olla niitä kaksoisluokituksen ihmeitä, sillä tätä kirjaa löytyy ainakin meidän kirjastostamme sekä aikuisten, että nuorten puolelta.
Kirja kertoo Preciouksesta, Harlemissä asuvasta tytöstä, joka odottaa 16-vuotiaana jo toista lasta, isälleen. Jo 12-vuotiaan Precious on synnyttänyt ensimmäisen lapsensa, joka syntyi Downin Syndrooman kanssa. Nyt Precious on jälleen raskaana isälleen, ja hänen äitinsä pahoinpitelee häntä. Kaiken tämän päälle Precious saa vielä potkutkin koulusta. Tulevaisuus ei näyttäydy kovinkaan toivekkaana, kunne Preciousin entinen opettaja tulee käymään tytön kotona, ja kertoo tälle koulusta, joka on tarkoitettu niille, jotka eivät tavallisessa koulussa ole pärjänneet. Siellä Preciousille avautuu mahdollisuus oppia viimein lukemaan ja kirjoittamaan. Koulusta Precious löytääkin niin lukemisen, ja kirjoittamisen ilot kuin ryhmän ystäviä, joilla kaikilla on ollut samantapaisia kotiongelmia. Tästä alkaa Preciousin selviytymistarina, joka tosin saa useammankin yllättävän käänteen.
Kirja oli todella vaikuttava. Se on kirjoitettu Preciousin näkökulmasta, ja minäkerronnan kautta. Elämän raadollisuus ja pahuus näkyy kirjassa mutta sillä mässäily ei ole missään nimessä kirjan pääasia. Suurin teema kirjassa on selviytyminen, positiivisen ajattelun sekä lukemisen ja kirjoittamisen ylistäminen. Kirjoittamaan oppimalla, ja sitä kautta itseään ilmaisemaan oppivalla Preciousilla on mahdollisuu näin purkaa omaa elämäänsä, ja ahdistustaan. Koulun avulla Precious pääsee aloittamaan uuden elämän.
Tämä ei ole pitkä tai vaikelukuinen kirja, mutta sitäkin enemmän se koskettaa, ja siinä on sanomaan. Suosittelen tämän lukemista kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti