L. M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla

Ihanan Runotyttö.sarjan toinen osa Runotyttö maineen polulla kertoo Uuden Kuun Emilian nuoruusvuosista. Niistä ihanista ja kamalista teinijoista. Kirjan alussa Uudessa Kuussa mietitään olisiko Emilian lähettäminen koullun Shrewburyyn hyvä idea vai ei. Elisabet-täti on sitä mieltä, että Murrayn naiset eivät tarvitse pitkälle menevää koulutusta, sillä heidän ei tarvitse missään nimessä ansaita omaa elantoaa, koska Murrayn perinteiden mukaan niin ei vain ole tehty. 

Lopulta pitkällisten sukukeskustelujen jälkeen, jossa kaikki enot ja tädi ovat olleet läsnä, päätetään Emilia lähettää käymään lukiota Shrewsburyyn. Hänen on tarkoitus majoittua koulua käydessään ynseän Ruth-tädin luo. Elisabet-tädillä on kuitenkin ehtonsa Emilian kouluun pääsylle. Tämän pitää luvata, ettei hän jatka rakasta kirjoitusharrastustaan niinä kolmena vuotena kuin koulu kestää. Aluksi sopimus jää melkein syntymättä, sillä Emilia ei missään nimessä halua lopettaa kirjoittamista kolmeksi vuodeksi. Onneksi rakkaan Jimmy-serkun ideasta tämä ehto muuntuu kompromissmuotoon. Emilia lupaa, ettei kirjoita noina kolmena vuotena mitään, mikä ei ole totta. Tämä antaa hänelle mahdollisuuden kirjoittaa ihmiskuvauksia hänen tuntemistaan ihmisistä sekä päiväkirjaä, sekä jatkaa runojen rustaamista. 

Koulussa Emilia pärjää melko hyvin. Tosin siellä hän saa kilpailijan. Lisäksi Ruth-tädin talouteen asettuminen tuottaa joitain ongelmia. Kirjassa kuvataan Emilian koulunkäyntiä ja seikkailuja sekä kirjoittamisharrastuksen syventymistä. Hän saa tekstejään, ja runojaan jopa julki.

Runotyttö maineen polulla on tyttökirjojen aatelia ehdottomasta. Vaikka välillä Emilian kaikkitietävyys ja suuri ego ärsyttää, on hänen päiväkirjamerkintöjäänkin mukava lukea. Emilian teini-iän elämä myös pyörii tässä kirjassa vielä enemmän kaikessa muussa kuin pelkissä pojissa. Hänellä on suuria tavoitteita kehittyä kirjoittajana, ja hän hoitaa koulunsa kunnolla. Joskin tämänkin kirjan aikana häntä kositaan jo pari kertaa. Sukulaiset myös yrittävät saattaa häntä yhteen serkkunsa Andrewn kanssa. Parasta on kentien mielestäni kuitenkin Emilian suhtautuminen ja rakkaus luontoon, se tulvii sivuille hänen runoissaan, ja yleensäkin mietteissään.

Pidin tästä kirjasta kovasti, tosin ei tämä aivan ensimmäisen osan tasolle yltänyt.