sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Philippa Gregory: Valkoinen Kuningatar

                                               
                                (kuva:http://www.bazarforlag.fi/asema/valkoinen-kuningatar/6253)

Historianopiskelijaksi olen aika vähän lukenut historiallisia romaaneja viime aikoina. Kuitenkin joululomalla tulin tarttuneeksi yhteen sellaiseen. Se löytyi hyllystäni pokkarina, joten se oli hyvä valinta matkustukseen äidin luo. Ei painanut paljoa, eikä vienyt paljon tilaa. Niin, ja onhan se pitänyt jo tovin sieltä hyllystä lukaistakin.

Valkoinen Kuningatar kertoo Ruusujen Sodan aikaisesta ja jälkeisestä Englannista. Kaksi sukua Yorkit ja Lancasterit kilpailivat kruunusta. Kunnes Yorkit voittivat  ja prinssi Edwardista tuli kuningas Edward. Oikeammin kirja kertoo Elisabet Woodvillestä, entisestä Lancasterin suvun tukijasta ja leskeksi jääneestä naisesta, josta tuleekin Yorkin Edwardin vaimo, ja Englannin kuningatar.

Valkoinen Kuningatar on täynnä niin romantiikka kuin salaliittoja, juonitteluja ja sotimistakin. Näissä kaikissa Elisabethilla on oma osansa. Hän ei ole kaikkein rakastetuin kuningatar, ei etenkään kuninkaan neuvonanatajien, ja kuningataräidin silmissä. Elisabet joutuu sukuinen keskelle hovin värikkäitä käänteitä, ja lopulta veljessotaa. Siinä samassa hän synnyttää lapsia. Ensin tyttäriä, ja sitten viimein kruununprinssin, ja tämän veljen. Joita joudutaan suojelemaan. Pojat,pienet prinssit, jotka pöötyvät Towerin vangeiksi ovat erityisen tärkeitä Elisabetille.

Valkoinen Kuningatar oli lukukokemuksena mielenkiintoinen, koskettava ja romanttinenkin. Päähenkilö on kuvattu vahvana naisena, joka osaa toimia strategisesti. Monet asiat kirjassa ovat oikeaa faktatietoa, vaikka kirjailija on tietenkin (myös omien loppusanojensa mukaan) ottanut myös taiteellisiavapauksia asioiden suhteen, joita ei voida tietää. Tuolta ajalta voi monessakin asiassa joutua spekuloimaan, että mitä tapahtui. 

Kaiken kaikkiaan kirja oli mukaansatempaava, ja kuningattaren näkökulma asioihin oli mielenkiintoinen. Pidin todella paljon, ja kirja sopi oikein mainiosti lomalukemiseksi. Taisin lukea sen jälleen kerran parissa päivässä. Minkäs teet, kun tarina imaiseen mukaansa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti