Jazztyttö peilaa kertoo kolmesta naisesta. Cordelia ja Lettie, lapsuudenystävät, lähtevät yhdessä junalla kohti New Yorkia. He jättävät taakseen elämän Ohiossa. Cordelia karkaa omista pakkohäistään, ja Lettie ankaran isänsä talosta. Molemmat etsivät eri asioita. Cordelia haluaa löytää isänsä, kuuluisan viinatrokarin, joka vaikuttaa New Yorkissa. Lettie taas haluaa tähdeksi. Kolmas tarinan päänaisista, Astrid, taas on New Yorkin seurapiirien kaunotar, joka seurustelee Cordelian veljen Charlien kanssa.
Jokaisella naisella on omat ongelmansa. Cordelia löytää isänsä, ja päätyy tämän luo asumaan mutta rakastuu väärään henkilöön, isänsä vihamiehen poikaan. Lettie päätyy työskentelemään tupakkatyttönä salakapakkaan, ja saa huomata että tähdeksi nouseminen on vaikeampaa kuin hän kuvitelmissaan on luullut. Astridilla taas on huonohko äitisuhde, ja rakkaussuhde Charlieen tuntuu aina välillä olevan kriisissä. Kirjan aikana jokaiselle tytölle, tosin enemmän Cordelialle ja Lettielle, tapahtuu paljon. Koska Jazztyttö peilaa on kirjasarjan aloittava kirja, jää tyttöjen tarina vielä kesken.
Genreltään sanoisin kirjan olevan viihdekirjallisuutta suunnattuna naisille. Kirjassa on kuitenkin jotain paljon enemmän, kuin pelkkää naisille suunnattua hömppää. Sen tunnelma on mahtava johdattasessaan lukijaansa 1920-luvun maailmaan, jossa ihmiset rikkovat rajojaan, salakapakat kukoistavat, ja moderni nainen kulkee polkkatukassa, ja polttaa savukkeita. Luokkarajat häilyvät. Lukiessani olisin melkein voinut kuvitella itseni tanssimaan Jazzin tahtiin polkkatukka heiluen, ja charlestonmekon helma hulmuten.
Tunnelman lisäksi myös juoni on mielenkiintoinen. Se ei ole niin ennalta arvattava kuin voisi kuvitella. Jazztyttö peilaa on viihdettä parhaimmillaan. Viihdyttävä kertomus maustettuna historian havinalla. Aika kevythän tämä kirja loppujen lopuksi on mutta siinä on taikaa, joka pitää otteessaan. Lukija pääsee jopa yllättymään pari kertaa loppua kohden.
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet 1920-luvusta. Myös ne jotka pitävät hyvin kuvailevista kirjoista luultavasti nauttisivat tästä kirjasta. Itse tykästyin senverran, että aion lukea seuraavatkin osat jossain vaiheessa. Tämä oli ennen kaikkea hyvä välikirja Sovituksen jälkeen.
Kirja ei ole liian syvällinen mutta kuitenkin viihdyttävä, olematta kuitenkaan täysin aivoton.
Olen tykännyt Godbersenin ensimmäiseen sarjaan ja siitä on vielä yksi kirja lukematta. Sen jälkeen aion ehdottomasti tutustua tähän toiseenkin sarjaan. Juuri niin kuin sanoit: Godbersenin kirjat ovat viihdyttäviä mutta eivät kuitenkaan täysin aivottomia. Historiallinen miljöö tuo vielä oman lisäviehätyksensä.
VastaaPoistaJuu. Aion kyllä ehdottomasti lukea sen aiemmankin sarjan Godberseniltä. Senverran hyvä oli tämä kirja. :)
Poista