Erin Morgenster: Yösirkus

(Pahoittelen kuvan väärinpäisyttä, blogger jostain syystä haluaa esittää sen näin.)

" Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä."

Yleensä en ole pitänyt tapana aloittaa blogipostauksiani lainauksella kirjasta, josta postaan. Tällä kertaa koin sen kuitenkin tarpeelliseksi. Tuo takakannestakin löytyvä lainaus oli se, mikä sai minut alunperin tarttumaan tähän kirjaan. Se oli kuin mainos itsessään, sellainen, jota itse sirkuksella ei katkelman mukaan ole. Tiestin jos alusta asti, että tästä kirjasta tulee suosikkini. Enkä ollut väärässä. Erin Morgensterin esikoiteos Yösirkus valloitti sydämeni, ja hyppäsi heti kaikkien aikojen lempikirjojeni listalle.

Tarina sijoittuu 1800- ja 1900 lukujen vaihteeseen, ja alkaa siitä kun pieni tyttö Celia päätyy asumaan isänsä, Prospero Lumoojan, luo. Prospero Lumooja on maineikas taikuri, jonka taikatemput eivät olekaan pelkkää silmänlumetta, vaan oikeaa taikuutta. Hän alkaa koulimaan Celiasta taikuria pienestä pitäen tarkoituksenaan asettaa tämä erääseen peliin. Toisaalla eräs harmaapukuinen herrasmies ottaa suojatikseen orpopoika Marcon, jolle alkaa opettaa taikuutta. Celiasta ja Marcosta tulee pelinappuloita kilpailuun, joka näillä kahdella taikurilla on ollut vuosikausia. Kilpailun pelilaudaksi tulee sirkus. Le Cirque Des Reves, joka ilmestyy aina varoittamatta milloin mihinkin. Sen sisällä Celia ja Marco, molemmat omalla tavallaan, antavat näytteitä taidoistaan. He tietävät pelistä vain sen, että vain toinen voi selviytyä voittajana.

Juoni on niin monikerroksinen, ja mahtava etten tohdi paljastaa siitä enää enempää. Suosittelen myös olemaan lukematta takakantta kovin tarkasti, sillä mielestäni se paljastaa ehkä himpun verran liian paljon. Parasta koko kirja on kokea alusta loppuun itse. Sen pauloihin oli minun ainakin helppo päätyä.

Genre on ilmiselvää fantasiaa, joskin ei kovinkaan perinteistä. Kirjassa taikuus on yhtä aikaan sekä näkyvillä että piilossa, ja maailma on muilta osin aivan tavallinen maailma. Suurin taikuus ja lumo tapahtuu yösirkuksessa, joka kuvataan erittäin yksityiskohtaisesti, ja kauniisti kirjoitettuna. Vaikka maailmassa on paljon yhtymäkohtia oikeaan maailmaan, vie se kuitenkin lukijan aivan toiseen ulottuvuuteen. Imee mukaansa niin, että arjen huolet unohtuvat melko hyvin. Itsehän yritin säästellä tätä kirjaa mahdollisimman pitkään. Lainasin tämän jo joskus lokakuussa, ja vasta tänään luin loppuun, kun jäljellä oli enää puolet.

Kirja on temmoltaan ehkä hiema hidas mutta se on vain hyvä asia. Se on yksi asia, joka sopii kirjan teemaan ja rakenteeseen sekä tunnelmaan mahtavasti. Tämä oli minulle, paljon lukeneelle henkilölle, todella tuore lukukokemus. Voin rehellisesti sanoa, että mitään tämänkaltaista en ole koskaan lukenut. Parasta tässä on juurikin se tarinamaisuus, ja kirja itsessäänkin on oodi tarinoille. Se tuntuu sanovan että taikuutta on oikeasti olemassa, ja että se löytyy tarinoista. 

Kyseessä on todella vaikuttava teos, joka on vieläpä Erin Morgensterin esikoisteos. Suosittelen ehdottomasti ainakin niille, jotka kaipaavat hieman todellisuuspakoa.