Victoria Connelly: A Weekend with Mr. Darcy

Nyt jatkuu viimein vuonna 2011 luettujen kirjojen postaus. Hieman olen jäljessä mutta toivotaan, että päästään vielä tähän kuluvaan vuoteenkin kiinni. Nyt kuitenkin jotain, jonk olen lukenut viime vuonna. Sain tämän kirjan Helsingin tuliaisina poikaystävän äidiltä joskus syksyllä muistaakseni. Lukemiseen meni liiankin pitkä aika mutta loppuun sain tämän kirjan ennen jouluaattoa, joulualusviikolla.

A Weekend With Mr. Darcy on tällaista ihanan kevyttä tyttökirjallisuutta, joka sopii erityisesti hieman vakavamman Jane Austen kirjallisuuden faneille. (noh, ainakin Austenit on klassikkoja). Kirja kertoo kahdesta naisesta, joiden elämään Jane Austen ja hänen kirjoittamansa klassikkokirjat kuulvuat erittäin vahvalla tavalla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat viikonloppuun, jonka molemmat naiset viettävät Jane Austen Konferenssissa, johon monet Austen fanit ovat kokoontuneet keskustelemaan Austenista, ja tämän kirjoista, 

Tietenkin samaan viikonloppuun mahtuu myös rakastumsita, romantiikkaa, ja aimo annos väärinkäsityksiä ja salaisuuksia hyvin Austenmaiseen tapaan. Molemmat naiset löytävät konferenssissa tahoillaa miehen, ja molemmilla on omat vaikeutensa rakastumsien kohteidensa kanssa.

No, mitä mieltä olen tästä kirjasta? Mielestäni tämä on omassa lajissaan erittäin hyvä, viihdyttävä ja hauska kirja. Mielelläni luen tällaista kirjallsiuutta aina silloin tällöin. Kirjassa on paikoitellen sitä samaa nokkeluutta, jota Jane Austenin teoksissakin on. Kevyemmässä muodossa tietenkin. Tästä kirjasta tulin hyvälle tuulelle. 

Kadonnut lukemisinto ja inspiraatio!

Nyt ei ole tämän blogin kirjoittaminen edennyt kovinkaan hohdokkaasti. Vielä on muutama kirja bloggaamatta vuodelta 2011, ja tänä vuonna olen lukenut vasta yhden kirjan, jota en ennen ole lukenut (yhden luin viikonloppuna pitkästä aikaa).

Lukuinto ja inspiraatio on vain hieman kadoksissa, enkä tiedä mistä aloittaisin. Mikä kirja olisi niin hyvä, että tämä kuiva kausi loppuisi. En tiedä. Kirjastosta on muutama ollut jo kuukauden lainassa, eikä ole huvittanut niitäkään lukea vaikka ovat sinänsä kiintoisia kirjoja.

Joten, pyydän teiltä, lukijoiltani, jos vielä roikutte mukana, tekemään ehdotuksia kirjoista. Eli kommentoikaapa, ja antakaa kirjavinkkejä? Millä tämä lukutoukka pääsisi taas lukuvireeseen?

Day 19 – Favourite book turned into a movie

Täällä taas, ja tämän haasteen parissa, joka on ollut nyt kyllä vähän vaiheessa hieman pidempään kuin sen 30 päivää :D Vaan etenee kuitenkin, hitaasti mutta varmasti. Tämänkertainen otsikko tuotti kyllä jälleen kerran vaikeuksia, ja piti sen antaa muhia pitkään tuolla päänupissa. Juuri äsken kun katsoin listasta, että missä kohtaa olen menossa haasteessa vastaus tähän pälkähti päähäni. Intuitio on aika jees juttu ;)

Eli paras elokuvaksi tehty kirja. Tähän kysymykseen on vain yksi vastaus, ja se sisältää Johnny Deppin ;) (Noh, aika pieni osa loppujen lopuksi hällä siinä elokuvassa, mutta sitäkin ihanampi. Niin ja elokuva olisi ilman Johnnyakin todella, todella hyvä).

Pidemmittä puheitta vastaukseni on siis Joanne Harrisin kirjoittama Pieni Suklaapuoti, josta Lasse Hallström on ohjannut ihanan, ihanan elokuvan, jossa mielestäni kirjan tunnelma näkyy ja etenkin huokuu erittäin hyvin. Rakastan sitä elokuvaa, ja rakastan sitä kirjaa.

Elokuva minulla on tuolla kokoelmissani, ja pitäisikin katsoa se taas joku kerta uudestaan. Kirjan voisin vielä joskus hankkia omakseni. Siitä on kuitenkin monta vuotta kun olen sen lukenut.

Day 18 – A book that disappointed you

Jatketaanpas tähän väliin tätä hasstetta, joka etenee erittäin hitaasti mutta jokseenkin varmasti. Tämä tosin on jälleen erittäin, erittäin hankala kysymys. Yleensä en jaksa lukeakaan sellaisia kirjoja kokonaan, jotka ova tlähtemässä todella hunon kirjan puolelle. Etenkään, jos odotukset ovat olleet korkealla. Tästä tulee nimittäin mieleen vain eräs kirja, jota en edes jaksanut ruveta lukemaan ensimmäisten parin sivun jälkeen.

Kirja joka oli minulle pettymys olkoon siis Candace Bushnellin kirja Sinkkuelämään, johon se sarjakin (joka on muuten yksi lempisarjoistani) perustuu. Odotukset kyseisen kirjan suhteen olivat todella suuret koska sarja oli niin hyvä, ja koska olin lukenut samalta kirjailijalta kirjan Lipstick Jungle, tosin suomennettuna, ja olin pitänyt siitä. Sinkkuelämää ei vaan kirjana kolahtanut, koska se vaikutti parinkin  sivun perusteella todella paljon huonommalta kuin siitä tehty sarja. En oikein pitänyt kirjan rakenteesta, ja mielestänin se vaikutti niin tylsältä, etten sitä sitten loppuun lukenutkaan.

Saa nädä koetanko sitä koskaan loppuun lukeakaan, vaikka kesken jäänyt kirja harmittaakin minua. En vain halua pilata sarjasta tulleita hyviä fiiliksiäni, vaikka toki tiedänkin että se sarja perustuu tähän kirjaan aika löyhästi.

Ruth Rendell: hepokatti

(Kuva: http://www.tornio.fi/index.php?p=RendellRuth)

Tässä olisi jälleen rästipostaus vuoden 2011 aikana lukemastani kirjasta. Tämän Ruth Rendellin klirjan bongasin elokuussa kirjaston poistomyynnistä. Siinä huomioni herätti ensimmäisenä tämä hauska kansikuva. Nimi ei tosin ollut kauhean houkutteleva mutta kansikuva sai minut katsomaan kirjan takakantta, joka lopulta herätti kiinnostukseni. Niin ja kun halvalla sai ;)

Hepokatti osoittautui sittemmin oikein hyväksi ostokseksi, sillä pidin kirjasta hyvin paljon. Tämän kanssa vietin aikaa sängyssä mielelläni muutaman päivän ajan. Oli vain pakko saada lukea. Hepokatti oli myös ensimmäinen kirja, jonka olen tältä kyseiseltä kirjailijalta lukenut, ja voisin tämn perusteella jossain vaiheessa lukea lisää hänen teoksiaan.

Kirja kertoo tytöstä nimeltä Clodach Brown. Kirjan alussa hän muuttaa Lontooseen, ja aloittaa siellä koulun. Clodachilla on kuitenkin omat ongelmansa, kuten ahtaan paikan kammo, jota pieni kellariasunto ei paljon helpota. Kaikki kuitenkin muuttuu kun hän tapaa naapurissa asuvan Silverin, ja hänen hyysäämänsä kaveriporukan, joka viettää aikaansa kiipeillen katolla, kuka mistäkin syystä. Jotain kuitenkin tapahtuu, ja Clodagh joutuu muun muassa kohtaamaan menneisyyteensä jättämät asia. 

Jälleen kerran juonen kuvaus on aika suurpuirteinen mutta kun en halua taaskaan paljastaa liikaa. Kirjan parasta antia on sen henkilöhahmot, joilla kaikilla on omat kipeät ongelmansa ja muistonsa. Jokainen heistä löytää katolta jotain, joka auttaa heitä kutakin omalla tavallaan. Kirjan henkilöhahmoista useimmat ovat aika syviä, ja kaikkein mielenkiintoisinta on seurata jokaisen omaa, erilaista tarinaa. Kirjassa on aika psykologinen tuntu, ja se pitää otteessaan viimeisille sivuille saakka.

Mitä tästä opimme? Ei ole kirjaa nimeen katsominen. Myös hieman oudomman niminen kirja voi myös osoittautua yhdeksi parhaaksi kirjaksi, jonka koskaan tulee lukemaan. Tämä oli ehdottomasti yksi vuoden 2011 kirjahelmiä minulle.

Day 17 – Favourite quote from your favourite book

Ajattelin jatkaa täät haastetta tässä välissä, että saan tämän joskus tehtyä. Tosin johan tässä on pidempään mennyt kuin se 30 päivää. Vaan hiljaa hyvä tulee. Niin ja lainausta menemään. Kyseessä on nyt aika pitkä lainaus, mutta ehdottomasti yksi kauneimpia. Tämä tulee nyt englanniksi, koska tämä kyseinen kirja on omistuksessani tässä alkuperäiskielessää. Eli...

Harry Potter and Deadhly Hallows page 551-552 :

" `for him?` shouted Snape.`Expecto patronum!` From the tip of his wand burst the silver doe: she landed on the office floor, bounded once across the office and soared out of the window. Dumbledore watched her fly away, and as her silvery glow faded, he turned back to Snape, and his eyes were full of tears. `after all this time?`  ´always` said Snape."

Tämä on yksi kauneimmista kohdista koko kirjasta, ja aina tätä lukiessani tulevat kyyneleet silmiin. Samoin kävi katsoeassa tätä kohtaa kirjasta tehdyssä elokuvassa. On se vain niin kaunista. Muut fanit tietänevät, mistä on kyse. Muille sanoisin vain, että rakkaudesta.

Audrey Niffenegger:Aikamatkustajan Vaimo

(Kuva: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512075016&gclid=CITCtNKl0K0CFYa-zAodIRQYnQ)


Tästä se lähtee jälleen liikkeelle tämänkin blogin jatko. Eli kuten luvattu nyt tulee se postaus Aikamatkustajan Vaimosta. Luin tämän kirjan jo joskus alkusyksystä 2011, mistä nyt ei sinällään vielä pitkä aika ole. Postauksen tekeminen on vain hieman viivästynyt, jostain syystä. Kirjan tapahtumat ja tunnelmat ovat kuitenkin vieläkin hyvin tuoreessa muistissa, ja se vaikutus oli ja on hyvinkin lähtemätön. Tämä on ehkä kaunein rakkaustarina, jonka olen koskaan lukenut, ja sen fantasiamainen olemus teki minuun hyvin vahvan vaikutuksen. Mitähän tästä kirjasta nyt sitten uskaltaisi kertoa.

Juonta en halua liikaa paljastaa mutta kirja kertoo Henrystä, joka kärsii aikasiirtymähäiriöstä. Hän tempautuu tahtonsa vastaisesti nykyajasta menneisyyteen, tai tulevaisuuteen. Eräällä retkellään hän tapaa pikkutytön nimeltä Clare, ja tästä alkaa kaunis tarina, jossa Henryn ja Claren kohtalot nivoutuvat yhteen. Enempää en nyt tässä viitsikään paljastaa.

Tämän kirjan tarina on mukaansatempaava ja kaunis. Luin tämän parissa päivässä, enkä malttanut hirveästi taukojakaan lukemisessa pitää. Kirja imi maailmaansa aivan täysin, ja hyvä että huomasin mitään, mitä ympärilläni tapahtui. Kyseessä on ehdottomast paras kirja, jonka vuonna 2011 luin.