Blogistanian kesälukumaraton 10.7.2016 (päivittyvä maraton-postaus)

Kirjablogimaailman kesälukmaraton on jälleen täällä, ja virallinen maraton päivä on huomenna sunnuntaina 10.7.2016. Sääntöjen mukaan ( jotka voit muuten lukea täältä) maratonin voi aloittaa jo tänään lauantaina mikäli ainakin osa maratonin ajasta ajoittautuu huomiselle. Tänä vuonna maratonia emännöi siis Ja kaikkea muuta -blogia pitävä Minna Vuo-Cho.

Itse aloitan siis tänään kohta puoliin. Kello 18:00 , jolloin maraton päättyy osaltani huomenna sunnuntaina kello 18:00. Tulen luultavasti tekemään tänä aikana muutakin kuin lukemaan mutta luen niin paljon kun saan luettua. Tähän postaukseen pyrin päivittämään lukumaratoinin etenemistä siten kun jaksan. Lisäksi aioin kirjoittaa maratonin jälkeen oman koostepostaukset sen kulusta.

Alla on lukupinoni tätä koitosta varten. Yksi kirjoista on aloitettu jo aiemmin ja se on tuo päällimmäinen J.S Meresmaan Keskilinnan ritarit. Aloitan Mararonin lukemalla sen loppuun.

Oikein hyvää maratonia kaikille siihen osallistuville :)

klo 20:41

Keskilinnan ritarit päästy loppuun. Olin ennen maratonia jo sivulla 212 joten luettuja sivuja tällä päivälle tuli äkkiseltään laskettuna tästä kirjasta 173 mikä on myös tämänhetkinen sivumääräni maratonilla :D Aika hitaasti näemme lähdetään liikkeelle. Seuraavaksi luen hieman Anna-Leena Härkösen kolumneja/pakinoita mitä ne nyt ovatkaan tuossa Takana puhumisen taidossa :D

klo 22:28

Takan puhumisen taito luettuna. Osa teksteistä oli todella hauskoja, osa taas ei niinkään. Se nyt ei kai ole erityisen outoa. Ihan mukava välipuhdistaja siis :) Sivuja luettuna tällä hetkellä yhteensä 329 . Ei hullumpaa. Seuraavaksi siirryn lukemaan herra Hercule Poirotin seikkailuista.

klo 1:14  Joo, ei tuo lukeminen enää ole oikein luonnistunut. Ensin pelasin tetristä, ja sitten aloin katosa youtube-videoita. Eli varmaan kohta menen nukkumaan ja lukumaraton jatkuu sitten aamulla :D

Sunnuntai 10.7

klo 12:24

Nyt on päästy taas pienen aamuhaahuilun jälkeen taas asiaan ja Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus on nyt luettu. Kirja oli oikein viihdyttävä ja siinä oli ennen tarinaa kuvittajan mietteitä. Agatha Christien lapsenlapsen kirjoittama esipuhe, ja tarinan jälkeen Agatha Christien asiantuntijan löpinää kirjan syntyvaiheista. Yllättävän mielenkiintoisia olivat nekin sepustukset. Itse tarina on (pienoisromaani kun on) lyhyt ja viihdyttvä. Olin itseasiassa jo joskus katsonut tarinaan pohjautuvan Hercule Poirot tv-sarjan jakson.

Lukumaratonilla on nyt luettu yhteensä 529 sivua.  Matka jatkunee Sookie Stachousen kanssa kun alan kohta lukemaan tuota Charleine Harrisin kirjoittamaa Pahan veren valtakuntaa.

klo 17:30

r

Täytyy sanoa, että loppu lukumaratonista  plörinäksi. En saanut luettua Pahan Veren valtakunnasta kuin 17 sivua, ja siihen tyssäsi keskittymseni lukemisen kanssa, ja olen puuhaillut kaikkea muuta. Joten sanon jo tässä vaiheessa, että maratonini oli tässä. Kokonais sivumääräksi tuli nyt vaivaiset 546 sivua. No ihan jees, ehkä seuraavalla kerralla enemmän.

Serena Valentino: Noidan peili

Luin kirjasarjasta jossa satujen pahisten taustoja valotetaan jostain blogista. Kun Noidan peili sitten sattui kirjastossa joskus keväällä kätern, piti se lainata.

Noidan peili kertoo siis Lumikn äitipuolen tarinan. Äitipuolen joka oli aluksi haltioitunut naituaan kuninkaan ja saatuaan Lumikista tyttären. Kuningatar joka oli ollut peilintekijän tytär ja äiditön halusi aluksi olla hyvä äitipuoli Lumikille. Pitkään pieni perhe olikin onnellinen kunnes kuningatar sai lahjaksi salaperäisen peilin. Joutuipa perhe kokemaan myös tragedian.

Noidan peili kertoi aika tavanomaisen tarinan jossa huono lapsuus ja itsetunto ongelmat olivat suurin tekijä kuningattaren muuttumisessa ilkeäksi. Ei mitään maata mullistavaa siis. Kirja oli kuitenkin ihan mukiinmenevää viihdettä ja nopealukuinen.

Unpopular Bookish Opinions

Viimein tämä Unpopular Bookish opinions haaste tuli minullekin. Kiitos Mustelumon Hennille haasteesta :)

Säännöt:

1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi

2. Vastaa haasteen kysymyksiin

3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä hemuidän bloginsa postaukseesi

4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta, ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nmi

Kysymykset:

1. Kirja, tai kirjasarja josta kaikki pitävät mutta sinä et?

Twilight-saaga on ainakin yksi tällainen vaikka se taitaakin jakaa mielipiteitä aikamoisen lahjakkaasti, joten kyllä silläkin on muita ei-faneja. Luin kirjat vain sen takia, että ajattelin etten voi tuomita jotain. mitä en ole edes kokeillut. Kirjasarja oli kyllä ihan ok mutta hirveämmin en siihen ihastunut. Enkä myöskään ymmärrä sen suurta suosiota.

2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät mutta kukaan muu ei pidä?

Nämä on aika rajusti muotoiltuja nämä kysymykset :D Hieman ehdottomia, vaikka tuskin mikään kirja on sellainen josta vain minä pitäisin, tai josta kaikki muut pitäisivät mutta minä en. No ehkä näitä ei tarvitse ottaa niin tosissaan. Tähän kohti sanoisinkin kirjaksi J. R.R Tolkienin Taru Sormusten Herrasta kirjat.  Ne ovat toki myös hyvin pidettyjä ainakin tietyissä piireissä. Kuitenkin olen kuullut joidenkin sanovat, etteivät kirjaa ja sen suosiota ymmärrä. Jopa muutama bloggaaja tämän haasteen kimpussa tuntui olevan sitä mieltä, että Taru Sormusten Herrasta ei iske. Minä kuitenkin olen fani. vaikka olenkin kahlannut teoksen vain kerran elämäni aikana. Joskus uudestaan ;)

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?

Vaikka en pitänyt Twilighteista , niistä löytyy ensimmäinen päähäni tuleva kolmiodraama, jonka lopputulos ei miellyttänyt. Edward vastaan Jakob. En tiedä olisiko Jakob ollut sen parempi valinta Bellalle, mutta kyllä kuka tahansa olisi ollut parempi kuin omistushaluinen angstaava Edward. 

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit mutta et pysty?

Tämä on aika vaikea kysymys minulle, sillä olen melkoisen kaikkiruokainen kirjojen suhteen. Yksi osa-alue jota en niin lue, ovat runot. En tosin tiedä onko se kovin suosittu kirjagenre. Se on kuitenkin sellainen, johon en ole oikein päässyt kiinni vaikka toisaalta haluaisinkin. Ehkä vielä joskus tartun myös runoihin.

5. Pidettu, suosittu tai rakastettu hahmo josta et pidä?

Pidän paljon Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-kirjoista mutta en kuitenkaan henkiläkohtaisesti pidä Beckystä ihmisenä. Kirjahahmona hän on hauska, ja toilailuistaan on mukava lukea. Ja sisäisesti hänellä on kotuu hyvä sydän. Enimmäkseen Becky on kuitenki aivan himputin ärsyttävä ja pinnallinenkin tyyppi. Anteeksi Beckyn ystävät :D

6. Kirjailija, josta moent pitävät mutta sinä et? 

En keksi tähän nyt muuta kuin Stephenie Meyerin. En ole kyllä lukenut häneltä kuin Twilightit. En kuitenkaan pitänyt niistä hirveästi, joten muukaan tuotanto ei niin kiinnosta.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulle ai ole mielenkiintoa?

Fifty Shades of Grey tulee ensimmäisenä mieleen. Ei kiinnostaa niin yhtään, pelkkä ajatus koko sarjasta ällöttää. Toinen tähän sopiva sarja on sellainen, jota olen lukenut montakin kirjaa mutta sarjan loppuun lukeminen taitaa todellakin jäädät mielenkiinnon puutteen vuoksi kesken. Tässä puhun siis P.C  ja Kristin Castin Yön talo -sarjasta. Aluksi se oli mielenkiintoinen mutta kirja kirjalta päähenkilä ja tapahtumat alkoivat vain ärsyttää suunnattomasti. 

8. Kirja, joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?

Nyt ei tule mieleen mitään elokuvaa, joka olisi tällainen. Eräs televisiosarja tosin tulee mieleen. Nimittäin Sinkkuelämää, joka perustuu Candace Bushnellin saman nimiseen kirjaan. Yritin joskus lukea kyseistä kirjaa mutta en tykännyt siitä yhtään, ja huomasin sen jo ensimmäisillä sivuilla, joten jätin sen lukematta. Kun tas kirjasta tehty sarja on ollut suosikkini jo vuosikausia. Tykkään sarjasta aivan mahdottoman paljon. Se on muuten jännä, että sarjan jälkeen kirjoitetut Carrien nuoruudesta kertovat kirjat taas olivat mielestäni aivan mahtavia :)

Aika monella kirjabloggajalla on tämä haaste jo kiertänyt, joten haastan pari hieman erilaista blogia.

Projektina elämäni

Casa Wonderland

Kusipäisyyden multihuipentuma

Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin Sydämet

Lukujumi taitaa olla vaihteeksi väistynyt, sillä sain luettua tämän kirjan yhden päivän aikana (okei tämä on suhteellisen ohut nuorten kirja mutta silti :D) sunnuntaina. Hyvä minä! Tästä se lukeminen lähtee uuteen nousuun, ja minulla on kesälle paljon ideoita siihen, mitä kaikkea aioin lukea. Etenkin kun tämän viikon perjantaina alkaa jalkapallon EM-kisat, mikä tarkoittaa sitä, että telkkari on varattu avomiehelle seuraavat pari viikkoa. Minä aion istua sohvan divaaniosalla, ja lukea kirjoja ja ehkä kirjoittaa itse jotain samalla kun toinen puolisko katsoo jalkapalloaan. :D

Nyt kuitenkin pidemmittä puheitta itse kirjaan Khao Lakin sydämet. Marja-Leena Tiainen on tuttu kirjailija jo siltä ajalta, kun olin itsekin vielä hänen kirjojensa kohderyhmää vuosia sitten. (ai miten niin olen vanha.. :D Koin järkytyksen viime lauantaina kun omista lakkiaisistani oli kulunut kymmenen vuotta).  Tiaisen kirjat kertovat melkein aina jostain hieman vakavammasta aiheesta mutta kevyemmällä nuorille sopivalla otteetlla. Pitkästä aikaa teki mieleni lukea jotain kirjailijattarelta ja hyppysiini tarttui siis tämä Khao Lakin sydämet.

Kirja kertoo 15-vuotiaasta Emmasta, joka matkustaa isoäitinsä, sekä tätinsä ja tämän miehen kanssa Khao Lakiin kahdeksi viikoksi. Kyseessä ei ole  kuitenkaan mikään aivan tavallinen lomamatka, vaan seurueella on missio. Emma on ollut Khao Lakissa ennenkin kohtalon vuonna 2004, jolloin hän menetti koko perheensä tsunamille. Emma pelastui itse erään paikallisen miehen ansioista, ja matkan tarkoituksena on löytää tämä mies ja päästä kiittämään tätä pelastuksesta. 

Emman muistot tsunamista vyöryvät päälle paikan päällä. Takaumissa kuvataan menneisyyttä ja katastrofia sekä sen jälkimaininkeja. Nykyisyydessä pelastansa etsimisen lisäksi Emma tutustuu myös itä-suomalaiseen Venlaan ja tämän perheeseen, sekä ruotsalaiseen Lukakseen, joka on itsekin menettänyt perhettään tsunamissa. 

Kirjassa kerrotaan joitain lukuja myös Venlan näkökulmasta, joka on vain tavallinen teini perhematkalla. Lomakokemus Khao Lakissa on hieman erilainen, ja Venla vaikuttaa kirjan alussa melkoisen vähemmän kypsältä kuin Emma, mikä ei tietenkään ole erilaisten taustojen takia mikään ihme. Kirjan aikana Venlakin alkaa nähdä kuitenkin maailmaa laajemmin kuin vain oman mukavuutensa ympärillä.

Khao Lakin sydämet on hienolla tavalla kirjoitettu koskettava tarina nuorille. Se kertoo suuresta surusta, ja siitä että elämä voi jatkua tragediankin jälkeen. Kyyneleetkin tuli pari kertaa lukiessa tirautettua. Pidin kirjasta paljon. Toki aiheesta olisi saanut vielä pidemmän ja syvemmällekin menevän kirjan kirjoitettua. Tämä oli kuitenkin mielestäni sopivan mittainen ja tasapainoinen tarina nuoren tytön selviämisestä hankalien ja tuskallisten muistojen ja elämäntapahtumien kanssa. 

Ozzy Osbourne: Minä Ozzy

Eräs ystäni hehkutti talvella tätä kirjaa, ja sanoi nauraneensa ääneen monta kertaa. Muuta ei sitten kimmokkeeksi tarvittukaan tähän tarttumiseen. Kärsin nimittäin silloin lukujumista ja muutenkin mieli oli maassa. Nauru jos mikä oli asia, jota kaipasin. Niinpä eräänä talvisena (vai olikohan se jo keväisempi) päivänä hipsin kirjaston musiikkiosastolle etsimään kirjaa Herra Ozzy Osbournesta. Ilokseni löysin sen. Kotiin päästyäni avasin kirjan heti, ja jo alkulehdillä olleet sanat naurattivat niin että hyvä etten laskenut alleni. Elämänkerta on todella tragikoominen ja hauska. Järkyttäväkin.

Kirjan lukemiseen meni kuitenkin hieman pidempään kuin vain pari päivää tai viikkoa. Siihen meni melkein pari kuukautta. Luin sitä pieninä paloina, ja nautin joka hetkestä. Täytyy sanoa, että Ozzy on elänyt melkoisen elämän, voi pojat. En ymmärrä miten hän on enää hengissä, ja taisipa kirjassakin olla kohtia, joissa hengenlähtö olisi voinut olla lähelläkin.

Englantilaisen tehdaskaupungin köyhässä perheessä varttunut Ozzy on kyllä kantanut jotain onnenkantamoista mukanaan koko elämänsä. Ozzyllä oli jo koulussa vaikeaa; keskittymiskyvyn puute ajoi nuoren Ozzyn tekemään koulussa tyhmyyksiä, ja toimimaan luoka pellenä. Koulun jälkeen Ozzy joutuu lyhyeksi aikaa vankilaan. Hän myös yrittää työskennellä tehtaassa ja teurastamolla, ja molemmat yritykset ovat hyvin tuhoontuomittuja, ja hyvin hauskoja. 

Lukeamattomien pieleen menneiden yritysten jälkeen Ozzyllä välähtää. Hän keksii miten päästä pois ankeasta kotikaupungistaan; hän päättää ryhtyä rokkitähdeksi. Hän vie ilmoituksen paikalliseen musiikkiliikeeseen, jossa etsii tyyppejä joiden kanssa soitella. Lopulta legendaarinen yhtye Black Sabbath syntyy, aikaan jolloin saatananpalvonta ja okkultismi on suosittua.

Siitä alkaa Ozzyn ura, joka on täynnä viinaa, huumeita ja intohimoakin. Sekä lapsia kahden eri naisen kanssa. Ozzy päätyy Black Sabathista saamiensa potkujen jälkeen soolouralle, ja lähtee nousukiitoon. 

Erityisen vaikuttava kirjassa oli kuvaus Ozzyn ja Sharonin suhteesta, johon siihenkin mahtuu paljon kaikenlaista. Niin kännistä väkivaltaa, ja riitoja kuin myös hyviä hetkiä ja rakkautta.

Ennen kaikkea Ozzyn elämänkerta kuitenkin hauskuuttaa lukijaa. Vaikka osa tarinoista on järkyttäviä, ovat monet niistä samaan aikaan kerrottu todella hauskasti, ja mustan huumorin siivittäminä. Kirjaa lukiessa ei usein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Suosittelen tätä kirjaa kyllä ehdottomasti muillekin kuin Ozzyn faneille. Itsehän en ollut herran musiikkia tätä ennen juuri kuunnellut mutta kirja sai kokeilemaan sitäkin. Ja tykästyin. Ozzy on aika ristiriitainen hahmo. Joskus vihaa ja inhoa herättävä mutta useimmiten rakastettava pöljä :D 

Jos naurua kaipaat, lue tämä!

Anu Holopainen: Ihon Alaiset

Viimeksi olen saanut luettua kirjan loppuun joskus talvella, ja sekin on vielä postaamatta. Hupsis. Lukufiilis pja into kaikkeen muuhunkin on ollut vähän hakusessa. Jospa se tästä. Olen kyllä lukenut joitain kirjoja pitkällekin mutta loppuun saaminen on työn ja tuskan takana. Joskus sitä fiilistä ei vain ole. Toivon, että kesä innostaisi taas lukemisen pariinkin. Ja siten myös takaisin tänne kirjablogimaailmaan.

Nyt kuitenkin asiaan. Olen lukenut tämän kirjan jo muutama kuukausi sitten, joten muistukuvat ovat hieman hatarat. Kirjassa ollaan Suomessa tulevaisuudessa, kenties lähitulevaisuudessa tai vähän pidemmällä. Maailma on joka tapauksessa aika erilainen. Vaikka toisaalta, ei siitä maailmankuvasta aivan kaukanakaan olla.

Kaikille on tehty kaunesleikkauksia ja muita muokkauksia. Tai ainakin kaikille, johon on siihen varaa,  Jara on teini-ikäinen poika, joka joutuu vanhempiensa vaatimuksena elämään luomuna. Ja sekös jannua harmittaa. Kaikilla hänen ystävillään on muokkauksia, ja heitä on leikelty. Jara haluaa epätoivoisesti itsekin samaa. 

Kesällä Jaralle avautuu tilaisuus mennä Helsinkiin kesätöihin ja tienata rahaa. Täysi-ikäisyyskin lähestyy, joten Jaran suhtautuu toiveikkaasti tulevaisuuteen ja siihen, että hän vielä pääsee kauneusleikkaukseen. 

Yhteiskunnassa on kuitenkin myös niitä, jotka radikaalistikin haluavat vastustaa ajan kauneuskäsityksiä ja puolustaa luomuisuutta elämäntapana. Jaran kannattaa varoa, mitä toivoo.

Ihon alaiset on melko pysäyttävä nuorille suunnattu kirja. Sen pinnallisuus ja ulkonäkökeskeisyys peilaantuu oikeaan maailmaan. Kaikenlainen feikkiys on tietyissä piireissä oikeastikin haluttua ja ihmiset muokkaavat jo nykyään kehoaan mitä ihmeellisimmin tavoin. En näe asiassa mitään väärää, mikäli joku haluaa niin tehdä, En kuitenkaan toivoisi,että maailma olisi sellainen kuin Ihon Alaisissa. Että kauneusleikkaukset ja kehon muokkaus muuttuisi statusymboliksi, ja asiaksi joka eriarvoistaa ihmiset, ja luo kaikille pakon muokata itseään kyseisten ihanteiden mukaiseksi.

Voin suositella kirjaa lämpimästi kaikille joita tällainen yhteiskuntaan kantaa ottava dystooppinen kirjallisuus kiinnostaa. Miksi ei muillekin. Kirja on hyvin kirjoitettu, ja laittaa lukijan todella ajattelemaan,

Still alive

On tullut jonkun aikaa pidettyä hiljaiseloa kirjarintamalla, eikä kirjablogikaan näin ollen ole juurikaan päivittynyt. Lukufiilis on ollut kateissa ja niin edes päin. Tänään kuitenkin heitin sellaisen kirjastoreissun, että varmasti sisäinen lukutoukkani herää. :D Ja olenhan lukenut viime aikona sentään yhden kirjan loppuunkin. josta yritän kirjoittaa nyt viikonlopun aikana.

Hengissä siis ollaan, eikä kirjablogi ole tullut tiensä päähän, vaan jatkuu toivottavasti mahdollisimman pian.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille teille lukijoille, ja lukuisaa sellaista.

Loppuun vielä kysymys: Mitä teillä on tällä hetkellä luetteavana? 

Itsehän olen saanut kahlattua Gabaldonin Muukalaista taas eteenpäin. Kirjastosta lainasi pari Ozzy Osbournesta kertovaa kirjaa (elämänkertakirjoja), sekä Road Dahlin Matildan. Charleine Harrisin Sookie Stackhouse kirjan ( olen menossa kirjassa Pahan Veren Valtakunta) sekä pari villiä fantasiakorttia. (Selena Valentino: Pahan Kuningattaren tarina: Noidan Peili sekä Anne McCarffreyn Lohikäärmeen Lennon.)