Ozzy Osbourne: Minä Ozzy

Eräs ystäni hehkutti talvella tätä kirjaa, ja sanoi nauraneensa ääneen monta kertaa. Muuta ei sitten kimmokkeeksi tarvittukaan tähän tarttumiseen. Kärsin nimittäin silloin lukujumista ja muutenkin mieli oli maassa. Nauru jos mikä oli asia, jota kaipasin. Niinpä eräänä talvisena (vai olikohan se jo keväisempi) päivänä hipsin kirjaston musiikkiosastolle etsimään kirjaa Herra Ozzy Osbournesta. Ilokseni löysin sen. Kotiin päästyäni avasin kirjan heti, ja jo alkulehdillä olleet sanat naurattivat niin että hyvä etten laskenut alleni. Elämänkerta on todella tragikoominen ja hauska. Järkyttäväkin.

Kirjan lukemiseen meni kuitenkin hieman pidempään kuin vain pari päivää tai viikkoa. Siihen meni melkein pari kuukautta. Luin sitä pieninä paloina, ja nautin joka hetkestä. Täytyy sanoa, että Ozzy on elänyt melkoisen elämän, voi pojat. En ymmärrä miten hän on enää hengissä, ja taisipa kirjassakin olla kohtia, joissa hengenlähtö olisi voinut olla lähelläkin.

Englantilaisen tehdaskaupungin köyhässä perheessä varttunut Ozzy on kyllä kantanut jotain onnenkantamoista mukanaan koko elämänsä. Ozzyllä oli jo koulussa vaikeaa; keskittymiskyvyn puute ajoi nuoren Ozzyn tekemään koulussa tyhmyyksiä, ja toimimaan luoka pellenä. Koulun jälkeen Ozzy joutuu lyhyeksi aikaa vankilaan. Hän myös yrittää työskennellä tehtaassa ja teurastamolla, ja molemmat yritykset ovat hyvin tuhoontuomittuja, ja hyvin hauskoja. 

Lukeamattomien pieleen menneiden yritysten jälkeen Ozzyllä välähtää. Hän keksii miten päästä pois ankeasta kotikaupungistaan; hän päättää ryhtyä rokkitähdeksi. Hän vie ilmoituksen paikalliseen musiikkiliikeeseen, jossa etsii tyyppejä joiden kanssa soitella. Lopulta legendaarinen yhtye Black Sabbath syntyy, aikaan jolloin saatananpalvonta ja okkultismi on suosittua.

Siitä alkaa Ozzyn ura, joka on täynnä viinaa, huumeita ja intohimoakin. Sekä lapsia kahden eri naisen kanssa. Ozzy päätyy Black Sabathista saamiensa potkujen jälkeen soolouralle, ja lähtee nousukiitoon. 

Erityisen vaikuttava kirjassa oli kuvaus Ozzyn ja Sharonin suhteesta, johon siihenkin mahtuu paljon kaikenlaista. Niin kännistä väkivaltaa, ja riitoja kuin myös hyviä hetkiä ja rakkautta.

Ennen kaikkea Ozzyn elämänkerta kuitenkin hauskuuttaa lukijaa. Vaikka osa tarinoista on järkyttäviä, ovat monet niistä samaan aikaan kerrottu todella hauskasti, ja mustan huumorin siivittäminä. Kirjaa lukiessa ei usein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Suosittelen tätä kirjaa kyllä ehdottomasti muillekin kuin Ozzyn faneille. Itsehän en ollut herran musiikkia tätä ennen juuri kuunnellut mutta kirja sai kokeilemaan sitäkin. Ja tykästyin. Ozzy on aika ristiriitainen hahmo. Joskus vihaa ja inhoa herättävä mutta useimmiten rakastettava pöljä :D 

Jos naurua kaipaat, lue tämä!