Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia

Helmikuussa luettuja kirjoja on iso liuta rästissä. Postauksia ei ole kuulunut, koska kirjoittamisfiilis on henkilökohtaisista syistä ollut hieman hukassa. Nyt, kenties lisääntyvät auringonvalon myötä, olen kuitenkin valmis palaamaa lauteille, ja päivittämään kirjablogini ajantasalle. Ehkä pääsemme maaliskuun kirjoihin jo ennen maaliskuun loppua. Nyt kuitenkin tämä ja muutama seuraava postaus tulee käsittelemään helmikuussa luettuja kirjoja.

Onnistuin kuun aikana peräti lukemaan yhden oman hyllyni kirjan, jonka vetäisin TBR-purkista ;) Arpaonni suisu Joe Hillin kirjaa Sydämen muotoinen rasia. Kirja on ollut hyllyssäni tammikuusta 2011 saakka, ja sain luettua sen vasta nyt. :D

Joe Hill on Stephen Kingin poika, joten odotukset kirjan suhteen olivat korkealla. Vaikka kirjailija ei aivan isänsä tasoon yltänyt, oli tämä kirja siitä huolimatta todella hyvä. Ennen kaikkea se sai ihokarvani monessa kohtaa noustemaan pystyyn, ja se on jo jotain. Sydämen muotoinen rasia kertoo ikääntynestä hevilaulajasta Jude Coynestä, jonka harrastuksiin kuuluu muun muassa outojen tavaroiden ja asioiden keräily. Eräänä päivänä hän ostaa nettihuutokaupasta haamun, joka lähetetään hänelle vanhan puvun muodossa. Vanha puku toimitetaan Juden kotiin sydämen muotoisessa rasiassa. Hieman oudon keräilyesineen sijasta Jude saa puvun mukana oikeasti erään vanhan miehen kummituksen. Eikä kyseessä ole mikään ystävällinen Casper-kummitus. Haamu on todellinen ja se kutsuu Judea mukaansa yöpuolen tielle, ja on vaarallinen niin Judelle kuin tämän läheisillekin. Yhdessä koiriensa ja tyttöystävänsä, jota jude kutsuu Georgiaksi, Jude lähtee pakomatkalle kostonhimoinen vanhan miehen kummitus tiukasti perässään. Matkan aikana selviää paljon asioita Juden menneisyydestä sekä siitä, mitä vanhan herran henki haluaa.

Sydämen muotoinen rasia on mielestäni oikein taidokasta kauhua. Tosin siinä riittää myös hieman liian kliseisiä piirteitä kuten Juden vaihtuvat ja häntä puolta nuoremmat tyttöystävät sekä monet muut heavymaailmaan liittyvät perinteiset asiat. Pidän kirjassa kuitenkin ennen kaikkea siitä, että koirat ovat melko tärkeässä asemassa tarinaa ja sen juonta. Vaikka aivan kaikki tapahtumat eivät ole niin tuoreen oloisista ideoista syntyneitä, on ne kuitenkin toteutettu  mielestäni melko tuoreella tavalla. Ainakin kirjan kummitus on kauhukirjamaisen kammottava tyyppi, ja siten aivan helvetin hyvin rakennettu hahmo. Hyvän pahiksen tekeminen on aina plussaa. Hyvällä tarkoitan hyvin kirjoitettua ja uskottavaa häiskää.

Suosittelen kyllä Sydämen muotoista rasiaa. Se onnistui säikyttämään ainakin minut, ja minä en vähästä säiky kirjamaailmassakaan. ;)

Mini-arviot maratonkirjoista

Muistatte varmaan (tai sitten ette), että pidin helmikuun alussa oman kirjamaraton-päivän. No tällä hetkellä kirjat, jotka maratonini aikan luin ovat viellä vailla arvostelua. Minulla on monta muutakin postausta ja luetun kirjan arviota rästissä, joten teen noista maratonin aikana lukemistani kirjoista mini-arviot tähän samaan postaukseen. :) Toivottavasti saisin helmikuussa luetut kirjat nyt hyvissä ajoin tämän kuun sisällä postattua.

Aloitetaan kuitenkin nyt lukumaratonini ensimmäisestä kirjasta:

Antoine de Seint-Exupery: Pikku Prinssi

En lukenut tätä kaikkien rakastamaa lastenkirjaa lapsena eikä sitä myöskään luettu minulle kenenkään muun toimesta, joten oli pakko viimein tarttua tähänkin kirjaan. Tarina oli kaunis ja surullinen ja ihana. Sanon tämä vaikka en voi sanoa tajunneeni kaikkea ensilukemalta vaikka sivumäärältään kirja onkin lyhyt. Se on myös hyvin filosofinen lastenkirja. Olin hieman pettynyt siihen, että kettu, jonka luulin olevan isompi osa kirjaa olikin esillä vain yhdessä luvussa. Ehkä sen suurusluokka onkin sitten enemmän merkityksessä ja siksi siitä ketusta puhutaan.

Kirjassa siis kertoja tekee pakkolaskun pienkoneellaan aavikolle ja tapaa siellä avaruudesta omalta pikku planeetaltaan tulleen Pikku Prinssin, joka kertoo tälle monta tarina elämästään ja matkastaan omalta planeetaltaan aina maahan asti.

Lukemisen arvoinen kirja ehdottomasti, ja ehkä joskus tartun tähän uudestaan.

Leena Lehtolainen: Kolme kohtausta Sadusta

Toinen kirja lukumaratonilla oli aikuisten puolen pikalainahyllystä. Leena Lehtolaisen Kuusi kohtausta Sadusta oli mielenkiintoinen tuttavuus ottaen huomioon, että olen lukenut Lehtolaiselta lähinnä dekkareita. Kirja kertoo näytelmän kautta Satu-nimsen taiteilijan elämästä. Jokainen hänen elmässään suurta osaa pitänyt ihminen on katsomassa näytelmää mutta itse näytelmän aihe eli Satu on kadonnut. Kirjassa seuraataan näytelmän kautta Sadun elämää, ja muiden henkilöiden ajatukset tulevat tutuiksi siten, että heidän reaktioitaan ja ajatuksiaan näytelmän kuluessa kuvaillaan.

Kirja rakenne on mielenkiintoinen ja melko omaperäinenkin. Sitä oli ilo lukea. :)

Anu Holopainen: Welman tytöt

Kolma maratonin aikana kokonaan lukemani kirja oli Anu Holopaisen Welman työt, joka on nuorille suunnattua fantasiaa. Kirja imaisi mukaansa heti ja suurin syy on varmastikin sen hieman feministinen sanoma. En tiedä oletteko huomanneet, että monesti olen tykännyt todella paljon tasa-arvoa ja naisten asemaa jollain tavalla käsittelevistä romaaneista. Fantasiaseikkailuun naisasia sopii mielestäni myös todella hyvinkin, ainakin tässä tapauksessa.

Welman tytöt kertoo Adairasta, joka karkaa perheensä luota kun hänet yritettään naittaa häntä puolta vanhemmalle Samak Tietävälläe. Adaira oikeastaan ryöstetään morsiusvaunuista metsärosvojen joukon toimesta, joka paljastuu naisjoukkioksi, joka asustaa vanhassa linnassa keskellä metsää. He kutsuvat itseään Welman tytöiksi. Kun Adaira kuulee että hänen pikkusiskonsa aiotaan naittaa samalle miehelle, hän päättää puuttua asiaan kohtalokkain seurauksin.

Welman tytö aloittaa Syysmaa-sarjan, ja aion tämän perusteella lukea muutkin sarjan osat.

Sellaiset olivat siis kirjat, jotka luin maratonilla. Kaikki kolme olivat melko lyhyitä ja helppolukuisia, :)

(Luin maratonilla lisäksi osan Joe Hillin Novellikokoelmasta Bobby Hope herää kuolleista ja muita kertomuksia, Sitä en ole kuitenkaan vieläkään lukenut loppuun, joten postaus siitä tulee sitten ajallaan.)

Lauren Beukes: Säkenöivät Tytöt

Trilleri miehestä, joka sattumalta (vai onko se sittenkään sattumaa) löytää vuonna 1931 talon, josta avautuu ovi tulevaisuuteen, ja eri aikoihin. Mies alkaa käyttää tätä ominaisuutta sellaisten tyttöjen jahtaamiseen ja tappamiseen, joita hän kutsuu säkenöiviksi tytöiksi, sillä hän näkee heidän säkenöivän elinvoimaa. Eräs hänen uhrinsa, Kirby, jää kuitenkin vuonna 1989 henkiin ja hän alkaa toivuttuaan selvittämään omaa tapaustaan yhdessä eikostoimittajasta urheilutoimittajaksi vaihtaneen nelikymppisen Danielin kanssa. 

Kirjassa asioita kerrotaan niin murhaajan kuin Kirbyn tai Danielinkin. Lisäksi pääsemme sisälle myös muiden murhaajan uhrien päihin tapahtumapäivänä, ja tietenkin eri aikoina. Kirjailija on mielestäni onnistunut kirjoittamaan kirjasta uskottavalla tavalla moniäänisen. On mielenkiintoista päästä myös tarinan pahiksen nahkojen sisään näkemään, miten hän ajattelee ja toimii, ja miksi.

Säkenöivät Tytöt oli lukukokemuksena niitä kirjoja, jotka imaisevat lukijan maailmaansa täydellisesti. Itse luin tämän kirjan viime lauantaina yhden päivän aikana. Tarina piti mukanaan aina loppumetreille saakka. Juuri tällaisten teosten takia tartun aina silloin tällöin jännityskirjallisuuteen. Oikein kirjoitettuna se nimittäin on todella laadukasta viihdettä, jos näin voi sanoa.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän kirjan.

24 tunnin lukumaraton

Tänään pidän vuorokauden mittaisen lukumaratonin, joka alkaa kello 9:30 ja kestää seuraavaan aamuun 9:30 saakka. Tietenkin tähän aikaan sisältyvät syöminen, nukkuminen ja muut tavallistet toimet. Luulen kuitenkin, että ehdin silti melko mukavasti lukemaankin tänä aikana ;) Saa nähdä miten käy.

Kirjapino, joka näkyy ylhäällä olevassa kuvassa sisältää 11 kirjaa. Pari paksukaistakin on mukana. En uskokaan koko pinoa saavani luettua tämän maratonin aikana mutta minusta on hyvä, että päivälle riittää valinnanvaraa. :)

Kirjat ovat siis (alhaalta ylöspäin):

Stephen King: Kuvun Alla

Kirjeitä Tove Janssonilta (toim. Boel Westin&Helen Svensson)

Lauren Conrad: L.A. Candy

Leena Lehtolainen: Kuusi Kohtausta Sadusta

Joe Hill: Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia

Neil Gaiman: Hautausmaan poika

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Cassandra Clare: Luukaupunki

Anu Holopainen: Welman Tytöt (Syysmaa #1)

Antoine De Saint.Exupery: Pikku Prinssi

Katri Alatalo: Karnin Labyrintti (Mustien ruusujen maa #1)

Siinä on siis lukemista kerrakseen. Aloittanen Pikku Prinssistä ;) Katsotaan sen jälkeen miten jatketaan, Päivittelen tähän postaukseen päivän tuntoja ja luettujen kirjojen saldoa, joten pysykää linjoilla ;)

11:15

Ensimmäinen kirja on nyt luettu. Pikku Prinssi oli ihana pieni kirja mutta kovin surullinen. Olisin varmaan lukenut nopeamminkin ellen olisi katsellut samalla Emmerdalen uusintoja eiliseltä. Ymmärrän kyllä, miksi kirja on niin suosittu.

Lukumaratoni on nyt aluksi ollut muuten vähän nihkeää, koska en ole vielä saanut aamukahviani, joten en saa ajatuksiani juuri lukemastani kirjasta tuon enempää ylös. Kohta tartun kahvikupposeen ja aamupalaan ja samalla ryhdyn toisen kirjan kimppuun. Aloitan lukemaan Leena Lehtolaisen kirjaa Kuusi Kohtauta Sadusta,

14:55

Nyt on Leena Lehtolaisen kirja luettu. En ole häneltä lukenut kuin dekkareita, joten tämä Kuusi kohtausta Sadusta arvellutti hieman. Kirjasta kuitenkin näkee, että Lehtolainen osaa olla monipuolinen kirjailija. Tarina oli hyvä ja imaisi mukaan. Sen rakenne oli myös jännä sillä siinä kuvattiin näytelmää, joita näytelmä esikuvat olivat katsomassa. Tarinaa kerrottiin näytelmänä sekä yleisön ajatukisna. Lopussa päästiin näkemään itse Sadun ajatuksia. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä kirja :)

Seuraavaksiu aloitan ehkä Anu Holopaisen Welman tytöt...tuli hinku lukea suht realismimaisen kirjan jälkeen hieman fantasiaa :)

(Tähän mennessä kaksi kirjaa luettuna. Yhteensä 368 sivua)

21: 09

Welman tytöt on nyt luettu. Hommassa meni hieman pidempään sillä tulin nukkuneeni välissä pitkät päiväunet :D Vaan nyt on tämäkin kirja kahlattu. Ensin kirja ei vaikuttanut niin hyvältä mutta kun tarina lähti kunnolla liikkeelle, rakastuin. Kirja on ihana, melko feministinen ja ehdottomasti tasa-arvoa ajatteleva fantasiaan puettuna. Kirjassa riittää myös tapahtumia, niin etä lukija ei hetkeksikään pääse tylsistymään.

Mitähän sitä seuraavaksi lukisi..en ole aivan vielä päättänyt :D

(Nyt sivuja on luettu yhteensä 627)

Klo 22:27

Tulin vain kertomaan, että aloin lukea Joe Hillin novellikokoelmaa Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia. Kaksi ensimmäistä novellia on luettua, ja pidin niistä kyllä. Nyt pitää käydä vielä suihkussa mutta sitten jatkan lukemista. Ei jostain syystä vielä nukuta (johtuisikohan hieman liian pitkistä päiväunista :D)

Klo 0:21

Olen lukenut vähän alle puolet nyt Joe Hillin kirjasta ja en vain pysty enää keskittymään kun naapurista kuuluu älytön melu..huoh..kokeilen huomenna herätä kahdeksalta niin saan tunnin vielä luettua :D Palaillaan siis huomenissa.

Seuraavana päivänä...

Niinhän siinä kävi, että uni vei voiton aamullakin. Pääsin eilen illalla kuitenkin sivulle 168 tuota Joe Hillin kirjaa, joten kokonaissivumäärä jonka luin maratonin aikana oli.. 795 sivua :) Ihan mukavasti siis. Kooste luetuista kirjoista tulee myöhemmin. 

E. Uspenski (kuvittanut G. Kalinovski): Fedja-setä, kissa ja koira

Yritän saada tammikuun kaksi rästipostausta valmiiksi ennen kuin yksikään helmikuun kirja tulee luetuksi ;) Onneksi niitä rästejä on vain kaksi, ja tässä tulee ensimmäinen. Minua on aina harmittanut, että pienenä minulta jäivät kuulematta tai lukematta monet lastenkirja-klassikot. Onneksi mikään ei estä lukemasta lastenkirjoja myös näin aikuisiällä. Lisäksi teen samalla taustayötä erästä projektiani varten ;)

Fedja-setä, kissa ja koira oli aivan mahtava kirja. Nauroin monta kertaa ääneen, ja rakastuin välittömästi. Kirja alkaa siitä, kun 6-vuotias Fedja-setä karkaa kotoa kissan kanssa, koska äiti ei anna hänen pitää eläimiä. Matkalla selviää, että kissa osaa puhua, sillä se on asunut erään professorin luona, joka tutki eläinten kieltä. Matkalla kissa ja Fedja-setä tapaavat vielä Musti-koiran, joka myös on puhelahjainen. Yhdessä kaverukset muuttavat pieneen kylään, tyhjillään olevaan taloon, ja alkavat pitämään taloutta. He myös joutuvat kaikenlaisiin kommelluksiin.

En ole lukenut mitään näin hauskaa ja pöhköä aikoihin kuin tämä kirja. Mielestäni yksi parhaista kohdista on kun metsästäjäkoira Musti ei onnistukaan metsätämään pysyllä, ja toverukset keksivät että hän voisi metsästää eläimiä kameralla. Joten Mustin päivät alkavat kulua siihen, että puolet päivästää se jahtaa jänistä, jotta saa kuvan siitä ja toisen puoles se jahtaa samaista pupua, jotta voisi antaa siitä otetun kuvan sille muistoksi :D Hulvatonta.

Miksi minä en ole lapsena lukenut näitä kirjoja. :D Nämä ovat nimittäin todella huippuja. Kuten sanoin voi onneksi aikuinenkin nauttia hyvästä ja laadukkaasta lastenkirjallisuudesta. 

Tammikuun lukukooste

Tänä vuonna yritän tehdä jokaisen kuukauden jälkeen tänne pienen koosteen siitä, mitä on tullut luettua ja niin edespäin, ja nyt on tammikuun lukukoosteen aika. Olen lukenyt yhteensä 6+6 ja risat kirjaa tässä kuussa. Kuusi kirjoista on ollut Sweet Valley High -kirjoja joista ei missään vaiheessa ole tulossa yksitäisiä postauksia vaan teen tietyn verran niitä luettuani Narseskan nostalgianurkkaus postauksen niistä ja niiden lukemisesta. Loput kuusi kirjaa listaan nyt tuohon alas.


Vicki Myron&Bret Witter: Kirjastokissa
Jay Asher: Kolmetoista syytä
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
Pekka Hiltunen: Iso
Cecelia Ahern: Tapaaminen elämän kanssa
E. Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira (postaus tulossa)
Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt (postaus tulossa)

Tälle vuodelle asettamani lukuhaasteet eivät tässä kuussa oikein edenneet mihinkään. Narseskan nostalgianurkkausta varten olen jo lueskellut mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa siihen liittyvää postausta.Toivon mukaan ensimmäinen postaus, joka koskee Sweet Valley High-kirjasarjaa ilmestyisi helmikuussa. 

Oman hyllyn kirjojen lukeminen kusi tässä kuussa, sillä purkista vetämäni kirja ei vain edennyt. Sen takia tässä kuussa olisi tarkoitus lukea kaksi oman hyllyn kirjaa. Laput on jo vedetty. ;) Onnetar  (tässä tapauksessa Timo) vetäisi helmikuun oman hyllyn kirjoiksi Joe Hillin Sydämen muotoisen rasian (olen muuten aloittanut sen jo..on ollut melko karmiva tähän mennessä) sekä Henry Jamesin Naisen Muotokuvan. :D

Nyt kuitenkin takaisin tammikuun kirjoihin..

Kuukauden paras kirja oli ehdottomasti E. Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira. :) Itse en pienenä Fedja-Setiä lukenut joten kirja oli ensimmäistä kertaa luettavanani. Usein en naura hauskojenkaan kirjojen parissa ääneen ja tätä lukiessani tein niin parikin kertaa. Jopa niin kovaan ääneen, että avomies tuli kysymään jotta mikä noin paljon nauratta. :D

Kuukauden pettymys oli Jay Asherin Kolmetoista syytä. Tajusin kyllä, mitä kirjailija teoksella ajoi takaa mutta itse en oikein ymmärtänyt joitain ratkaisuja kirjassa, enkä samaistunut Hannahiin ja hänen ratkaisuunsa.

Kukauden sulostuttaja oli Vicki Myronen Kirjastokissa. Kirja oli aivan ihana mutta samalla kovin periamerikkalainen. Dewey Readmore Books jäi kyllä sydämeeni asumaan <3

Jokereina suuren vaikutuksen tekivät myös Pekka Hiltusen Iso ja John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe.

Tammikuun lukuvauhti on nyt tänä vuonna ollut paljon hitaampi kuin edellisenä mutta eipä se haittaa. Toivottavasti helmikuuhun mahtuisi edes pari kirjaa enemmän :)

Cecelia Ahern: Tapaaminen elämän kanssa

Lucyn elämä on solmusa. Hän elää yksin pienessä yksiössä kissansa Herra Panin kanssa. Hän tekee töitä automaattiohjauksella ja viettää muuten aikaa yksin kämpillään ratkoen ristisanaa. Hän valehtelee perheelleen sekä ystävilleen. Kunnes Lucy saa kirjeen Elämältään, joka pyytää tapaamista. Pitkin hampain aikansa viivyteltyään ja tapaamisia peruttuaan Lucy menee tapaamaan Elämäänsä. Yllätys on suuri kun hänen Elämänsä osoittautuu rähjäiseksi nuoreksi mieheksi, joka näyttää hyvin uupuneelta.

Elämä ei pidä Lucyn valehtelusta, ja alkaa seurata Lucya kaikkialle. Jokaisen Lucyn kertoman valheen jälkeen Elämä kertoo jonkun totuuden Lucyn elämästä. Pikkuhiljaa valheet alkavat väistyä totuuden tieltä, ja Elämä auttaa Lucya saamaan asiansa kuntoon. Mitä enemmän asiat alkavat sujumaan hyvin, sitä paremmalta tuo nuori mieskin alkaa näyttämään.

Tämä jos mikä on ehdottomasti sitä maagista realismia. Maailma on muuten samanlainen (tai ainakin sinne päin) kuin oikeastikin mutta on olemassa toimisto, jossa jokaisella ihmisellä on Elämä, joka voi tarvittaessa pyytää tapaamista ihmisensä kanssa. Kukaan ei millään tavalla ihmettele sitä, kun Lucy kertoo saaneensa kutsun tavata Elämänsä. Kaikki ovat lukeneet saman lehtijutun jostain toisesta naisesta, joka on tehnyt saman. Lucyn perhe on jopa allekirjoittanut lupalapun sille, että Elämä voi ottaa tähän yhteyttä.

Kirjan idea on todella hauska ja toimiva. Siihen sisältyy myös opetus. Omaa elämää on hyvä kaikkien pysähtyä miettimään. On hyvä tehdä asioita, jotka saavat elämän voimaan paremmin. Aika selvä Message eli viesti tässä kirjassa oli, ehkä vähän idioottivarmakin. Silti koko clisheinen opetus oli kääritty mielestäni aika hyvään pakettiin. Nautin kirjan lukemisesta todella paljon.