Yritän saada tammikuun kaksi rästipostausta valmiiksi ennen kuin yksikään helmikuun kirja tulee luetuksi ;) Onneksi niitä rästejä on vain kaksi, ja tässä tulee ensimmäinen. Minua on aina harmittanut, että pienenä minulta jäivät kuulematta tai lukematta monet lastenkirja-klassikot. Onneksi mikään ei estä lukemasta lastenkirjoja myös näin aikuisiällä. Lisäksi teen samalla taustayötä erästä projektiani varten ;)
Fedja-setä, kissa ja koira oli aivan mahtava kirja. Nauroin monta kertaa ääneen, ja rakastuin välittömästi. Kirja alkaa siitä, kun 6-vuotias Fedja-setä karkaa kotoa kissan kanssa, koska äiti ei anna hänen pitää eläimiä. Matkalla selviää, että kissa osaa puhua, sillä se on asunut erään professorin luona, joka tutki eläinten kieltä. Matkalla kissa ja Fedja-setä tapaavat vielä Musti-koiran, joka myös on puhelahjainen. Yhdessä kaverukset muuttavat pieneen kylään, tyhjillään olevaan taloon, ja alkavat pitämään taloutta. He myös joutuvat kaikenlaisiin kommelluksiin.
En ole lukenut mitään näin hauskaa ja pöhköä aikoihin kuin tämä kirja. Mielestäni yksi parhaista kohdista on kun metsästäjäkoira Musti ei onnistukaan metsätämään pysyllä, ja toverukset keksivät että hän voisi metsästää eläimiä kameralla. Joten Mustin päivät alkavat kulua siihen, että puolet päivästää se jahtaa jänistä, jotta saa kuvan siitä ja toisen puoles se jahtaa samaista pupua, jotta voisi antaa siitä otetun kuvan sille muistoksi :D Hulvatonta.
Miksi minä en ole lapsena lukenut näitä kirjoja. :D Nämä ovat nimittäin todella huippuja. Kuten sanoin voi onneksi aikuinenkin nauttia hyvästä ja laadukkaasta lastenkirjallisuudesta.
Tämä kirja on tullut luettua useampaan otteeseen aikanaan ja aina oli yhtä hauska. Lastenkirjojen parhaimmistoa, sen verran mitä siihen maailmaan olen tutustunut. Myös Takuumiehet on hyvä, mutta Krokotiili Genasta en innostunut.
VastaaPoistaMinä vasta tutustun Fedja-Sedän maailmaan :) Muista Uspenskin kirjoista en tiennytkään mitään.
Poista