Muistatte varmaan (tai sitten ette), että pidin helmikuun alussa oman kirjamaraton-päivän. No tällä hetkellä kirjat, jotka maratonini aikan luin ovat viellä vailla arvostelua. Minulla on monta muutakin postausta ja luetun kirjan arviota rästissä, joten teen noista maratonin aikana lukemistani kirjoista mini-arviot tähän samaan postaukseen. :) Toivottavasti saisin helmikuussa luetut kirjat nyt hyvissä ajoin tämän kuun sisällä postattua.
Aloitetaan kuitenkin nyt lukumaratonini ensimmäisestä kirjasta:
Antoine de Seint-Exupery: Pikku Prinssi
En lukenut tätä kaikkien rakastamaa lastenkirjaa lapsena eikä sitä myöskään luettu minulle kenenkään muun toimesta, joten oli pakko viimein tarttua tähänkin kirjaan. Tarina oli kaunis ja surullinen ja ihana. Sanon tämä vaikka en voi sanoa tajunneeni kaikkea ensilukemalta vaikka sivumäärältään kirja onkin lyhyt. Se on myös hyvin filosofinen lastenkirja. Olin hieman pettynyt siihen, että kettu, jonka luulin olevan isompi osa kirjaa olikin esillä vain yhdessä luvussa. Ehkä sen suurusluokka onkin sitten enemmän merkityksessä ja siksi siitä ketusta puhutaan.
Kirjassa siis kertoja tekee pakkolaskun pienkoneellaan aavikolle ja tapaa siellä avaruudesta omalta pikku planeetaltaan tulleen Pikku Prinssin, joka kertoo tälle monta tarina elämästään ja matkastaan omalta planeetaltaan aina maahan asti.
Lukemisen arvoinen kirja ehdottomasti, ja ehkä joskus tartun tähän uudestaan.
Leena Lehtolainen: Kolme kohtausta Sadusta
Toinen kirja lukumaratonilla oli aikuisten puolen pikalainahyllystä. Leena Lehtolaisen Kuusi kohtausta Sadusta oli mielenkiintoinen tuttavuus ottaen huomioon, että olen lukenut Lehtolaiselta lähinnä dekkareita. Kirja kertoo näytelmän kautta Satu-nimsen taiteilijan elämästä. Jokainen hänen elmässään suurta osaa pitänyt ihminen on katsomassa näytelmää mutta itse näytelmän aihe eli Satu on kadonnut. Kirjassa seuraataan näytelmän kautta Sadun elämää, ja muiden henkilöiden ajatukset tulevat tutuiksi siten, että heidän reaktioitaan ja ajatuksiaan näytelmän kuluessa kuvaillaan.
Kirja rakenne on mielenkiintoinen ja melko omaperäinenkin. Sitä oli ilo lukea. :)
Anu Holopainen: Welman tytöt
Kolma maratonin aikana kokonaan lukemani kirja oli Anu Holopaisen Welman työt, joka on nuorille suunnattua fantasiaa. Kirja imaisi mukaansa heti ja suurin syy on varmastikin sen hieman feministinen sanoma. En tiedä oletteko huomanneet, että monesti olen tykännyt todella paljon tasa-arvoa ja naisten asemaa jollain tavalla käsittelevistä romaaneista. Fantasiaseikkailuun naisasia sopii mielestäni myös todella hyvinkin, ainakin tässä tapauksessa.
Welman tytöt kertoo Adairasta, joka karkaa perheensä luota kun hänet yritettään naittaa häntä puolta vanhemmalle Samak Tietävälläe. Adaira oikeastaan ryöstetään morsiusvaunuista metsärosvojen joukon toimesta, joka paljastuu naisjoukkioksi, joka asustaa vanhassa linnassa keskellä metsää. He kutsuvat itseään Welman tytöiksi. Kun Adaira kuulee että hänen pikkusiskonsa aiotaan naittaa samalle miehelle, hän päättää puuttua asiaan kohtalokkain seurauksin.
Welman tytö aloittaa Syysmaa-sarjan, ja aion tämän perusteella lukea muutkin sarjan osat.
Sellaiset olivat siis kirjat, jotka luin maratonilla. Kaikki kolme olivat melko lyhyitä ja helppolukuisia, :)
(Luin maratonilla lisäksi osan Joe Hillin Novellikokoelmasta Bobby Hope herää kuolleista ja muita kertomuksia, Sitä en ole kuitenkaan vieläkään lukenut loppuun, joten postaus siitä tulee sitten ajallaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti