Helmikuussa luettuja kirjoja on iso liuta rästissä. Postauksia ei ole kuulunut, koska kirjoittamisfiilis on henkilökohtaisista syistä ollut hieman hukassa. Nyt, kenties lisääntyvät auringonvalon myötä, olen kuitenkin valmis palaamaa lauteille, ja päivittämään kirjablogini ajantasalle. Ehkä pääsemme maaliskuun kirjoihin jo ennen maaliskuun loppua. Nyt kuitenkin tämä ja muutama seuraava postaus tulee käsittelemään helmikuussa luettuja kirjoja.
Onnistuin kuun aikana peräti lukemaan yhden oman hyllyni kirjan, jonka vetäisin TBR-purkista ;) Arpaonni suisu Joe Hillin kirjaa Sydämen muotoinen rasia. Kirja on ollut hyllyssäni tammikuusta 2011 saakka, ja sain luettua sen vasta nyt. :D
Joe Hill on Stephen Kingin poika, joten odotukset kirjan suhteen olivat korkealla. Vaikka kirjailija ei aivan isänsä tasoon yltänyt, oli tämä kirja siitä huolimatta todella hyvä. Ennen kaikkea se sai ihokarvani monessa kohtaa noustemaan pystyyn, ja se on jo jotain. Sydämen muotoinen rasia kertoo ikääntynestä hevilaulajasta Jude Coynestä, jonka harrastuksiin kuuluu muun muassa outojen tavaroiden ja asioiden keräily. Eräänä päivänä hän ostaa nettihuutokaupasta haamun, joka lähetetään hänelle vanhan puvun muodossa. Vanha puku toimitetaan Juden kotiin sydämen muotoisessa rasiassa. Hieman oudon keräilyesineen sijasta Jude saa puvun mukana oikeasti erään vanhan miehen kummituksen. Eikä kyseessä ole mikään ystävällinen Casper-kummitus. Haamu on todellinen ja se kutsuu Judea mukaansa yöpuolen tielle, ja on vaarallinen niin Judelle kuin tämän läheisillekin. Yhdessä koiriensa ja tyttöystävänsä, jota jude kutsuu Georgiaksi, Jude lähtee pakomatkalle kostonhimoinen vanhan miehen kummitus tiukasti perässään. Matkan aikana selviää paljon asioita Juden menneisyydestä sekä siitä, mitä vanhan herran henki haluaa.
Sydämen muotoinen rasia on mielestäni oikein taidokasta kauhua. Tosin siinä riittää myös hieman liian kliseisiä piirteitä kuten Juden vaihtuvat ja häntä puolta nuoremmat tyttöystävät sekä monet muut heavymaailmaan liittyvät perinteiset asiat. Pidän kirjassa kuitenkin ennen kaikkea siitä, että koirat ovat melko tärkeässä asemassa tarinaa ja sen juonta. Vaikka aivan kaikki tapahtumat eivät ole niin tuoreen oloisista ideoista syntyneitä, on ne kuitenkin toteutettu mielestäni melko tuoreella tavalla. Ainakin kirjan kummitus on kauhukirjamaisen kammottava tyyppi, ja siten aivan helvetin hyvin rakennettu hahmo. Hyvän pahiksen tekeminen on aina plussaa. Hyvällä tarkoitan hyvin kirjoitettua ja uskottavaa häiskää.
Suosittelen kyllä Sydämen muotoista rasiaa. Se onnistui säikyttämään ainakin minut, ja minä en vähästä säiky kirjamaailmassakaan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti