Lucyn elämä on solmusa. Hän elää yksin pienessä yksiössä kissansa Herra Panin kanssa. Hän tekee töitä automaattiohjauksella ja viettää muuten aikaa yksin kämpillään ratkoen ristisanaa. Hän valehtelee perheelleen sekä ystävilleen. Kunnes Lucy saa kirjeen Elämältään, joka pyytää tapaamista. Pitkin hampain aikansa viivyteltyään ja tapaamisia peruttuaan Lucy menee tapaamaan Elämäänsä. Yllätys on suuri kun hänen Elämänsä osoittautuu rähjäiseksi nuoreksi mieheksi, joka näyttää hyvin uupuneelta.
Elämä ei pidä Lucyn valehtelusta, ja alkaa seurata Lucya kaikkialle. Jokaisen Lucyn kertoman valheen jälkeen Elämä kertoo jonkun totuuden Lucyn elämästä. Pikkuhiljaa valheet alkavat väistyä totuuden tieltä, ja Elämä auttaa Lucya saamaan asiansa kuntoon. Mitä enemmän asiat alkavat sujumaan hyvin, sitä paremmalta tuo nuori mieskin alkaa näyttämään.
Tämä jos mikä on ehdottomasti sitä maagista realismia. Maailma on muuten samanlainen (tai ainakin sinne päin) kuin oikeastikin mutta on olemassa toimisto, jossa jokaisella ihmisellä on Elämä, joka voi tarvittaessa pyytää tapaamista ihmisensä kanssa. Kukaan ei millään tavalla ihmettele sitä, kun Lucy kertoo saaneensa kutsun tavata Elämänsä. Kaikki ovat lukeneet saman lehtijutun jostain toisesta naisesta, joka on tehnyt saman. Lucyn perhe on jopa allekirjoittanut lupalapun sille, että Elämä voi ottaa tähän yhteyttä.
Kirjan idea on todella hauska ja toimiva. Siihen sisältyy myös opetus. Omaa elämää on hyvä kaikkien pysähtyä miettimään. On hyvä tehdä asioita, jotka saavat elämän voimaan paremmin. Aika selvä Message eli viesti tässä kirjassa oli, ehkä vähän idioottivarmakin. Silti koko clisheinen opetus oli kääritty mielestäni aika hyvään pakettiin. Nautin kirjan lukemisesta todella paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti