Stephen King: Kalpea aavistus

Tässä kuussa oli vuoden ensimmäisen Kingin aika :) Kalpeaa aavistusta tuli luettua aika paljon maratonilla, ja loppuun lukeminen tapahtu heti sen jälkeen. Hyvä Kingin kirja vetää kyllä mukaansa niin hyvin, että lukemisessa ei kauheasti nokka tuhise.

(Tällä hetkellä luen muuten teosta Kuvun alla ja parissa päivässä olen päässyt yli 400:n sivun. Vielä paljon tosin jäljellä koska se kirja on PAKSU. :D Saattaa siis mennä hieman pidempään sen lukemisessa).

Kalpea Aavistus kertoo Mike Noonanista,  kirjailijasta jonka vaimo kuolee eräänä helteisenä päivänä heidän kotikaupungissaan Derryssä. Mike joutuu vaimonsa kuoleman jälkeen pahanmoiseen writersblockkiin eikä pystyy enää kirjoittamaan saamatta panikkikohtausta. Onneksi vanhoja käsikirjoituksia on tallessa. Kuluu pari vuotta ja Mike alkaa nähdä outoja unia kesämökistään, jossa on viettänyt aikoinaan paljon aikaa vaimonsa kanssa. Unissa on jotain uhkaavaa, mutta ne houkuttelevat Miken matkustamaan paikan päälle pitkästä aikaa. Pikkukylässä, jossa mökki sijaitsee on menossa oikeustaistelu erään vanhan miljonäärin ja tämän miniän välillä; kiista pienen Kyra-tytön huoltajuudesta. Mike ajautuu taisteluun mukaan, ja osapuolien väliin. Miljonääri Max Devore ei kaihda keinoja  saadakseen tahtonsa läpi ja valitettavasti kyläläiset tuntuvat seivosan hänen takanaan. Mike ryhtyy auttamaan nuorta äitiä, Mattieta, Devorea vastaan. Samalla mökillä tapahtuu outoja. Siellä tuntuu kummittelevan. Niin Miken vaimo kuin jokin paljon uhkaavampi ja pahantahtoinen voima. Jääkaapin magneettikirjaimet muodostavat viestejä Mikelle. Pikkuhiljaa Mike alkaa ottaa selvää mökkinsä menneisyydestä. Mökki on kuulunut eräälle mustalle laulajalle 1900-luvun alussa ja siksi sen nimi on Sara Laughlin. 

Kalpea aavistus on kummitustarina mutta samalla se kertoo jotain luovuudesta. Mike Noonanin kirjailija ura ja kykenemättömyys enää kirjoittamaan on vahvassa osassa kirja tarinaa. Siinä pohditaan paljon ihmisen luovuudeen periaatteita ja sellaista luovuutta, joka tulee alitajunnasta. 

Hyvä kummitustarina on aina mieleeni, ja tämä ei petä minua. Pidin kirjasta todella paljon. Sen tunnelmasta ja ajankuvauksesta, sillä siinä päästään kurkkaamaan myös menneisyyteen. Henkilöhahmot olivat myös mielenkiintoisia, ja pidin etenkin pikku Kyrasta. Kirja onnistui myös pelottamaan ja siinä oli Kingille ominainen ahdistava tunnelma kuitenkaan toivoa unohtamatta. Sitäkin löytyi. Loppu oli ehkä hieman hätäinen mutta kokonaisuutena kirja oli todella hyvä.