Sain tänään viimein luettua loppuun Mifongin Kätkemän, joka on Mifongi-sarjan neljäs osa. Olen kyllä lukenut tätä ihmeellisen hitaasti sillä aiemmat osat olen lukenut suunnilleen yhden tai kahden päivän aikana. Tätä olen lukenut marraskuusta asti. Tosin enemmän pääsin kirjan imuun tammikuun aikana, ja siltikin sen loppuun saattaminen meni tänne asti. Outoa. Kirja oli kuitenkin todella hyvä. Minulla on vain jokin hidas kausi menossa tämän lukemisen kanssa.
Nyt kuitenkin asiaan. Mifongin Kätkemä jatkaa Ardisin, Danten, Fenwrynin, Ciaranin ja kumppaneitten tarinaa jälleen eteenpäin. Merontesin lapsikirous on kumottu ja sen varjolla kuningas Ciaran on ajettu maanpakoon kun vallananastaja Amargon äpärä Skoemir Skadi Armund on vallannut Merontesin itselleen. Dante palaa siskonsa muassaan Pantterilaaksoon. Mifonkien perilline Fewrynn taas tulee aloittaneeksi toimillaan huolestuttavan tapahtumasarjan, joka aiheuttaa hänelle ja hänen läheisilleen sekä Merontikselle ongelmia.
Mifongin kätkemä synnyttää jälleen paljon uusia kysymyksiä. Parasta on kuitenkin se, että Ardis palaa aktiivisemmaksi hahmoksi ja pääsemme näkemään hänetkin toiminnassa. Risteääpä hänen polkunsa myös pitkästä aikaa Danten kanssa, ja se on sellaista luettavaa jota olen odotellut jo pitkään.
Kirjassa liikutaan monen eri joukkion mukana ja se on mielestäni hieno ratkaisu. Ylipäätänsä koko sarjassa on henkilähahmojen runsaus ollut parasta. Minusta hahmoja ei ole millään tavalla edes liikaa vaan niissä pysyy aika hyvin kärryillä. Kirja jäi taas sellaiseen kohtaan, että jään kyllä odottelemaan seuraavaa osaa innolla ja jännityksellä. Tämä on niin ihanan perinteisen oloista fantasiaa mutta sisältää kuitenkin täysin oman twistinsä. Pidän tästä edelleenkin valtavasti. Sanoisin että tämä osa on tällä hetkellä suosikkini koko sarjasta.
Sellaista siis tällä kertaa. Suosittelen koko sarjaa fantasian ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti