J. K Rowling: Siuntio Silosäkeen tarinat

Osallistun Hyllytontun Höpinöitä blogin laatimaan  Okklumeus-haasteeseen, jossa luetaan Harry Pottereita ja Potter-maailmana sijoittuvia kirjoja Alan Rickmanin muiston kunniaksi. Itselläni on tällä hetkellä kesken (aika alussa) Harry Potter ja Azkabanin vanki (en jaksa taas aloittaa alusta kun uusintaluku on aina jumahtanut tähän kolmanteen), ja aion tämän vuoden aikana lukea sekä sen, että loput Potterit. Aion kuitenkin lukea Okklumeus haasteeseen myös näitä muita Potter-aiheisia teoksia.

Siuntio Silosäkeen tarinoista oli hyvä aloittaa, sillä olen halunnut lukea sen muutenkin jo pitkään, ja se löytyy myös TBR-listaltani. Siuntio Silosäkeen tarinat sisältävät viisi vellhoje ja noitien satua, sekä professori Dumbledoren kommentit niihin.

Siunti Silosäkeen Tarinat on lyhyt mutta hyvä kirja. Kaikissa tarinoissa oli jotain hyvää, vaikka pari toki nousikin ylitse muiden. Tarina Kolmesta veljeksestä on yksi suosikeistani se kun on tuttu jo Potter-kirjoista ja edelleenkin se kolahti. Muut suosikkini kirjassa olivat melkoise groteskin Tietäjän karvainen sydän sekä Oivan onnen alkulähde. Molemmat olivat omilla erilaisilla tavoillaan aivan loistavia, ja oivaltavia. Synkkä puoleni nautti etenkin Tietäjän karvaisesta sydämestä. Kirjan ensimmäinen tarina Velho ja Pomppiva pata taas oli vähiten mieleeni. Se taisi myös olla lyhyin tarinoista. En ole aivan varma.

Suosittelen tätä kirjaa kyllä ehdottomasti kaikille Potter-faneille, Minusta tämä oli oikein mukava pikku teos. En nyt viitsi tarinoiden juonia avata tuon enempää, etten spoilaa vahingossa liikaa. Lyhyiden tarinoiden kuvaukset on vaikea tehdä niin ettei mikään spoilaantuisi.

Tämä kirja löytyi myös TBR-listaltani.