Pekka Hiltusen Iso kertoo Annista, joka on sanalla sanoen suuri nainen. Hän painaa 138 kiloa. Kilota tuntuvat vaikeuttavan Annin elämää. Hän on työtön, parisuhteeton ja epävarma. Kunnes Annille alkaa riittää. Hän julistaa kampanja läskikielteistä yhteiskuntaa vastaan, ja pyrkii siihen, että isotkin ihmiset voitaisiin hyväksyä paremmin. Annin mielestä ylipaino ei ole niin suuri ongelma kuin se, miten yhteiskunnassa ylipainoisiin suhtaudutaan. Samalla Anni käy elmässään vaikeita aikoja. Työ menee alta nopeasti kun Anni erotetaan isoutensa takia. Parisuhdekin katkeaa. Kun sitten Anni joutuu painonhallintaryhmässäkin silmätikuksi ja vastakkain sen vetäjän kanssa, tapahtuu suuri askel taaksepäin; paluumuutto Helsingistä Tampereelle.
Iso kertoo yhden naisen matkasta kohti parempaa itsetuntoa, ja positiivisempaa asennetta. Parasta on, että Anni ei anna kilojensa loppujen lopuksi lannistaa vaikka ne ovatkin osasyy Annin vaikeuksiin. Vaikka hän kuulee loukkaavia sanoja niin ohikulkevien teinien suusta kuin yhden yön jutunkin huulilta, ei hän lannistu, ja kirja huipentuu matkaan erääseen tapahtumaan läskinegatiivisen poliitikon luento-tilaisuuteen.
Anni on rohkea hahmo, joka hakee oikeutta lihaville. Oikeutta olla hyvä juuri sellaisenaan. Miksi painon pitäisi antaa määritellä sitä, mitä kukakin voi tehdä? Miksi läskin vaaroista toitotetaan ympäriinsä vaikka kaikille lihaville ei tule välttämättä niitä kaikkien pelottelemia sairauksia. Ihailen Annia henkilönä.
Itse olen ylipainoinen, tosin en vielä kuitenkaan aivan samoissa lukemissa ja mitoissa kuin Anni. Tovion välillä, että voisin itse suhtautua kiloihini hieman samalla tavalla. Etten antaisi niiden määritellä itseäni, ja muistaisin useammin, että olen hyvä myös tällaisenä ja tämän kokoisena. Saman arvoinen kuin muut ylipainosta huolimatta. Silloin niiden liikakilojen pudottaminenkin olisi helpompaa, jos hyävksyisi itsensä täysin. Kun eihän ihmisen tarvitse muuta kuin yrittää elää terveellisesti, ja sallia itselleen myös retkahduksia. Omakuvan ei koskaan tulisi olla kiini peilikuvasta tai kiloista.
Erityisen ansiokkaaksi katson sen kuinka tavallinen suomalainen mies voi kirjoittaa näin uskomattoman aidon oloisen ja uskottavan naishahmon. Hänen luomansa henkilä Anni on kuin kuka tahansa ylipainoinen nainen, ja voisin kuvitella hänen olevan olemassa. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että kirjailija on saanut inspiraatiota taustatutkimuksesta ja oikeasti olemassa olevien lihavien naisten kokemuksista.
Hatunnosta kirjailijalle, todellakin. Hän on onnistunut kirjoittamaan hienon ja koskettavan kirjan, jossa iso paino ei ole häpeän aihe vaan ominaisuus siinä missä mikä tahansa muukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti