Jay Asher: Kolmetoista syytä

Tämä kirja herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Kirjoitin jo yhden tekstin tästä, ja julkaisin mutta luettuani sen läpi halusinkin vielä  poistaa sen ja yrittää koota ajatuksiani siitä uudestaan. Aloin myös miettimään, että tässä on taas yksi todiste siitä, että suuri 3 ja 0 alkaa olla pelottavan lähellä (vielä vajaat kolme armon vuotta ennen sitä). 

Kolmetoista syytä alkaa siitä, kun 16-vuotia Clay saa postilähetyksen, joka sisältää seitsemän c-kasetta. Kun hän ryhtyy kuuntelemaan niitä selviää, että hiljattain itsemurhan tehnyt Hannah kertoo noilla kaseteilla 13 syytä, miksi hän on päätynyt ratkaisuunsa. Nämä 13 syytä liittyvät kolmeentoista eri ihmiseen, ja Clay on yksi heistä. Kasettien on määrä kulkea kaikille listan ihmisille, tai muuten niistä tulee julkisia. Clay on ymmällään. Hän on itse ollut ihastunut Hannahiin, ja ollut tämän kanssa eräissä bileissä. Miksi Clay on tällä listalla? Hän alkaa kuuntelemaan kasetteja ja pala palalta kuulee Hannahin tarinan.

Kirjan aihe on tärkeä, ja sanoma selvä. Pienet teot ja sanat voivat satuttaa ja johtaa yhö suurempiin asioihin. Kiusaaminen on aina väärin, ja siihen tulisi aina puuttua. Aikuisen pitäisi myös kuunnella nuoria, todella kuunnella ja ymmärtää. Kaikki nämä asiat ovat itsellenikin aika itsestäänselviä vaikka kaikille ne eivät ole. Silti en tiedä miten suhtautuisin tähän kirjaan. Aivan alussa Hannahin syyt ovat hyvin pieniä, ja kohtuuttomasti kasvavat isommiksi. Viimeiset asiat olisi voinut välttää jos Hannah olisi vain kertonut jollekin aikuisille. Lisäksi minusta syyt itsemurhaan olivat kovin heppoisia. Mikään, mitä tapahtui, ei ole minusta syy itsemurhalle. Pienet asiat ovat nouseet tarinassa suhteettoman suuriksi, ja osittain mietin onko se todella uskottavaa.Voisiko niin tapahtua? Ehkäpä..

Tiedän myös sen, että teininä kaikkia asiat ovat noin tuhat kertaa suurempia. Mitä näin aikuisena musitelee omastakin teni-iästä erinäisiä asioita, tulee ajatelleeksi, miten pieniä ne asiat olivat jotka silloin hermosuttivat, masensivat ja saivat tekemään tyhmiä asioita. Ne tuntuvat niin kovin pieniltä nykyään vaikka sillä hetkellä kun niitä teininä koki, ne tuntuivat maailmanlopulta. Aikuisen näkökulmasta on siis ihan järkeen käypää ajatella, että Hannahin syyt itsemurhaan ovat kovin kovin pieniä, ja turhia. Oikealla avulla Hannah olisi voinut välttyä tekemästä sen mitä teki. Niin varmaan oikeasti tapahtuukin. 

Kirja oli samalla kertaa hyvä ja ajatuksia herättävä mutta myös jonkinasteinen pettymys. Miten niin pienet asiat voivat kasvaa niin suuriksi, että joku ottaa hengen itseltään. Luulin ehkä ennen lukemistani, että nuo kolmetoista syytä olisivat olleet paljon suurempia kuin mitä ne loppujen lopuksi olivat. Siksi olen pettynyt. Epäuskottavuus on yksi kirjan heikoista puolista. Silti koen, että useamman ihmisen ja nuoren tulisi lukea tämä kirja. Jotta tajuttaisiin, että epäkohtiin tulee aina puuttua, ja yksinäiselle ihmiselle puhua. Parasta onkin kirjan loppu, missä Clay on oppinut jotain ja toimii hienolla tavalla erästä toista nuorta kohtaan. 

Kaikkein järkyttävin taas oli sen yhden ainoa aikuisen käyttäytyminen, johon Hannah viittaa kaseteillaan. Toivon totisesti ettei oikeassa elämässä kasvatusalalla ole ketään noin tökeröä aikuista, Toivon totisesti.

Ajatukisa herättävä kirja tämä tosiaan on.