Hieman taas myöhästyi lupailemani postaus tästäkin kirjasta. Viime viikolla meni sittenkin niin paljon aikaa tenttiin lukemiseen, että vain toinen blogini jaksoi päivittyä. Nyt olisi kuitenkin taas hyvä aika palata myös kirjablogin pariin. Tämän kirjan luin maanantaina vasta loppuun. Pari sivua tosin oli silloin vain jäljellä. Lopun lukeminen tapahtui nopeasti, sillä olin lähdössä samana iltana palauttamaan kirjaa kirjastoon. Tämä kun oli vain kahden viikon lainassa.
Alkupuolisko kirjan lukemisessa pariin viimeiseen lukuun asti kävi nopeasti. Tarina vai mukanaan täysin. Vanessa ja Virginia on fiktiivinen teos, joka kertoo oikeista olemassa olleista henkilöistä. Se on tarina kirjailija Virginia Woolfin ja hänen sisarensa Vanessa Bellin sisarussuhteesta ja elämästä. Kirjan kertohana toimii Vanessa (kirjoittajana häärii kuitenkin Susan Sellers, joka nyt on sanomattakins selvää.) Koko tarina rakentuu Vanessan näkökulman ympärille. Virginialla ja Vanessalla on tutunkaltainen läheisten sisarusten suhde. Läheinen mutta kilpaileva. Yksi kirjan kantavista teemoista on tuo sisaruus, sekä kilpailu niin vanhempien kuin muiden sisarustenkin huomiosta. Suurena osana on myös kummankin kunnianhimoiset suuntautumiset; Virginialla kirjallisuuteen ja Vanessalla kuvataiteisiin. Niin kirjoittamista kuin kuvataiteilua verrataan kirjassa toisiinsa. Molemmat hahmoista (tunnetusti) ovat taitavia lajissaan, joskin Virginia Woolf lienee kuuluisampi.Tarina kerrotaan aina siskosten lapsuudesta siihen asti, kun Virginia Woolf tekee itsemurhan.
Sellerssin kirjoitustyyli on itsessäänkin hyvin taiteellista ja kuvailevaa. Sopii mielestäni tämänkaltaiseen kirjaan oikein hyvin. Jokainen lause kirjassa on kuin taideteos itsessään. Harkiten muotoiltu, ja kauniisti aseteltu. Tarina kulkee sulavasti sekä jouhevasti. Sellers maalaa kuvan lukijan eteen, aivan kuten voisi kuvitella Vanessan tekevän siveltimellään. Siinä mielessä Vanessan hahmo on saanut syvyyttä. Virginia taas jää hyvin etäiseksi. Häntäkin kuvaillaan tarkasti, aivan kuten hänen luonnettaan ja tekemisiään mutta koska näkökulma on Vanessan, jää Virginian motiivit ja syyt toiminnalleen etäisemmiksi. Niistä tulee jossittelua.
Laskisin tämänkin kirjan aina rakastamaani feministiseen kirjallisuuteen. Asiat, joita Vanessa ja Virginia tekevät ovat heidän ajallaan hyvin feministikseksi katsottua. Onhan Virginia Woold toki feministinen kirjailuja, ja hahmo ollut itsekin. Molemmat päähenkilöt kuvataan erittäin vahvoiksi ja itsenäisiksi naisiksi, jotka tekevät omat päätöksensä elämässään.
Kaikein kaikkiaan kirja oli hyvä. Koskettava, syvällinen mutta ei liian vaikeaa luettavaa. Jälleen kerran minulla ei ole juurikaan pahaa sanottavaa. Tälle kirjalle voisin antaa jopa viisi tähteä, niin paljon siitä pidin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti