Day 18 – A book that disappointed you

Jatketaanpas tähän väliin tätä hasstetta, joka etenee erittäin hitaasti mutta jokseenkin varmasti. Tämä tosin on jälleen erittäin, erittäin hankala kysymys. Yleensä en jaksa lukeakaan sellaisia kirjoja kokonaan, jotka ova tlähtemässä todella hunon kirjan puolelle. Etenkään, jos odotukset ovat olleet korkealla. Tästä tulee nimittäin mieleen vain eräs kirja, jota en edes jaksanut ruveta lukemaan ensimmäisten parin sivun jälkeen.

Kirja joka oli minulle pettymys olkoon siis Candace Bushnellin kirja Sinkkuelämään, johon se sarjakin (joka on muuten yksi lempisarjoistani) perustuu. Odotukset kyseisen kirjan suhteen olivat todella suuret koska sarja oli niin hyvä, ja koska olin lukenut samalta kirjailijalta kirjan Lipstick Jungle, tosin suomennettuna, ja olin pitänyt siitä. Sinkkuelämää ei vaan kirjana kolahtanut, koska se vaikutti parinkin  sivun perusteella todella paljon huonommalta kuin siitä tehty sarja. En oikein pitänyt kirjan rakenteesta, ja mielestänin se vaikutti niin tylsältä, etten sitä sitten loppuun lukenutkaan.

Saa nädä koetanko sitä koskaan loppuun lukeakaan, vaikka kesken jäänyt kirja harmittaakin minua. En vain halua pilata sarjasta tulleita hyviä fiiliksiäni, vaikka toki tiedänkin että se sarja perustuu tähän kirjaan aika löyhästi.

Ruth Rendell: hepokatti

(Kuva: http://www.tornio.fi/index.php?p=RendellRuth)

Tässä olisi jälleen rästipostaus vuoden 2011 aikana lukemastani kirjasta. Tämän Ruth Rendellin klirjan bongasin elokuussa kirjaston poistomyynnistä. Siinä huomioni herätti ensimmäisenä tämä hauska kansikuva. Nimi ei tosin ollut kauhean houkutteleva mutta kansikuva sai minut katsomaan kirjan takakantta, joka lopulta herätti kiinnostukseni. Niin ja kun halvalla sai ;)

Hepokatti osoittautui sittemmin oikein hyväksi ostokseksi, sillä pidin kirjasta hyvin paljon. Tämän kanssa vietin aikaa sängyssä mielelläni muutaman päivän ajan. Oli vain pakko saada lukea. Hepokatti oli myös ensimmäinen kirja, jonka olen tältä kyseiseltä kirjailijalta lukenut, ja voisin tämn perusteella jossain vaiheessa lukea lisää hänen teoksiaan.

Kirja kertoo tytöstä nimeltä Clodach Brown. Kirjan alussa hän muuttaa Lontooseen, ja aloittaa siellä koulun. Clodachilla on kuitenkin omat ongelmansa, kuten ahtaan paikan kammo, jota pieni kellariasunto ei paljon helpota. Kaikki kuitenkin muuttuu kun hän tapaa naapurissa asuvan Silverin, ja hänen hyysäämänsä kaveriporukan, joka viettää aikaansa kiipeillen katolla, kuka mistäkin syystä. Jotain kuitenkin tapahtuu, ja Clodagh joutuu muun muassa kohtaamaan menneisyyteensä jättämät asia. 

Jälleen kerran juonen kuvaus on aika suurpuirteinen mutta kun en halua taaskaan paljastaa liikaa. Kirjan parasta antia on sen henkilöhahmot, joilla kaikilla on omat kipeät ongelmansa ja muistonsa. Jokainen heistä löytää katolta jotain, joka auttaa heitä kutakin omalla tavallaan. Kirjan henkilöhahmoista useimmat ovat aika syviä, ja kaikkein mielenkiintoisinta on seurata jokaisen omaa, erilaista tarinaa. Kirjassa on aika psykologinen tuntu, ja se pitää otteessaan viimeisille sivuille saakka.

Mitä tästä opimme? Ei ole kirjaa nimeen katsominen. Myös hieman oudomman niminen kirja voi myös osoittautua yhdeksi parhaaksi kirjaksi, jonka koskaan tulee lukemaan. Tämä oli ehdottomasti yksi vuoden 2011 kirjahelmiä minulle.

Day 17 – Favourite quote from your favourite book

Ajattelin jatkaa täät haastetta tässä välissä, että saan tämän joskus tehtyä. Tosin johan tässä on pidempään mennyt kuin se 30 päivää. Vaan hiljaa hyvä tulee. Niin ja lainausta menemään. Kyseessä on nyt aika pitkä lainaus, mutta ehdottomasti yksi kauneimpia. Tämä tulee nyt englanniksi, koska tämä kyseinen kirja on omistuksessani tässä alkuperäiskielessää. Eli...

Harry Potter and Deadhly Hallows page 551-552 :

" `for him?` shouted Snape.`Expecto patronum!` From the tip of his wand burst the silver doe: she landed on the office floor, bounded once across the office and soared out of the window. Dumbledore watched her fly away, and as her silvery glow faded, he turned back to Snape, and his eyes were full of tears. `after all this time?`  ´always` said Snape."

Tämä on yksi kauneimmista kohdista koko kirjasta, ja aina tätä lukiessani tulevat kyyneleet silmiin. Samoin kävi katsoeassa tätä kohtaa kirjasta tehdyssä elokuvassa. On se vain niin kaunista. Muut fanit tietänevät, mistä on kyse. Muille sanoisin vain, että rakkaudesta.

Audrey Niffenegger:Aikamatkustajan Vaimo

(Kuva: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512075016&gclid=CITCtNKl0K0CFYa-zAodIRQYnQ)


Tästä se lähtee jälleen liikkeelle tämänkin blogin jatko. Eli kuten luvattu nyt tulee se postaus Aikamatkustajan Vaimosta. Luin tämän kirjan jo joskus alkusyksystä 2011, mistä nyt ei sinällään vielä pitkä aika ole. Postauksen tekeminen on vain hieman viivästynyt, jostain syystä. Kirjan tapahtumat ja tunnelmat ovat kuitenkin vieläkin hyvin tuoreessa muistissa, ja se vaikutus oli ja on hyvinkin lähtemätön. Tämä on ehkä kaunein rakkaustarina, jonka olen koskaan lukenut, ja sen fantasiamainen olemus teki minuun hyvin vahvan vaikutuksen. Mitähän tästä kirjasta nyt sitten uskaltaisi kertoa.

Juonta en halua liikaa paljastaa mutta kirja kertoo Henrystä, joka kärsii aikasiirtymähäiriöstä. Hän tempautuu tahtonsa vastaisesti nykyajasta menneisyyteen, tai tulevaisuuteen. Eräällä retkellään hän tapaa pikkutytön nimeltä Clare, ja tästä alkaa kaunis tarina, jossa Henryn ja Claren kohtalot nivoutuvat yhteen. Enempää en nyt tässä viitsikään paljastaa.

Tämän kirjan tarina on mukaansatempaava ja kaunis. Luin tämän parissa päivässä, enkä malttanut hirveästi taukojakaan lukemisessa pitää. Kirja imi maailmaansa aivan täysin, ja hyvä että huomasin mitään, mitä ympärilläni tapahtui. Kyseessä on ehdottomast paras kirja, jonka vuonna 2011 luin.

Vielä olisi muutama kirja vuodelta 2011 kirjaamatta tänne ennen kuin päästään tämän vuoden lukemisiin. Aikaahan olisi kirjoitella mutta eipä tässä ole oikein saanut postauksia aikaan, vaan jospa se tästä. :) Lukeminen kuitenkin jatkuu pikkuhiljaa koko ajan, ja lista kasvaa kasvamistaan. Eiköhän siis ole aikaa tehdä ne rästissä olevat postaukset. :)

 Tässä nyt vaan naputtelen, että tiedätte, että täällä ollaan vielä hengissä. :) Aikamatkustajan Vaimosta taidan tehdä viimeinkin sen postauksen tässä ihan ensimmäisenä, jossain vaiheessa. Sitten tulee vielä joitain muita edellisen vuoden luettuja, kunnes pääsen listaamaan vuoden 2011 luetut listaksi. Sen jälkeen päästään  tähän vuoteen kiinni. Onnekis tänö vuonna ei ole luettuna kun vain yksi kirja, joten rästejä ei sen osalta niin ole.

Näkemisiin.

Tove Jansson: Muumipapan Urotyöt

(Kuva: http://wsoy.fi/yk/products/show/11692)

Muumipapan urotyöt on vasta toinen muumikirja, jonka olen eläessäni lukenut. Meillä ei näitä kirjoja ollut kotona, kun olin pieni, joten jäin kai paljosta paitsi tässä suhteessa. Onneksi koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa. Etenkin kun nämä kirjat ovat aivan mainioita, ja sisältävät sellaista elämänfilosofiaa, joka vetoaa moniin ihmisiin. Muumipapan urotyöt ovat erittäin oivaa lukemsita vanhempaankin makuun, etenkin kun muumipappa polttaa siinä sikaria. Huomaa kyllä, että kirja ei ole meidän aikamme kirjoitettu, sillä siinä muumimamma puolustaa papan polttamista, ja sanoo jotain siihen tyyliin, että nautinnon ovat hyväksi mahalle.

Muumipapan urotyöt kertoo muumipapan nuoruudesta. Siinä muumipappa kirjoittaa muistelmiaan, ja kertoo niiden tarinaa pojalleen muumipeikolle ja tämän ystäville Nipsulle ja Nuuskamuikkuselle, joiden isillä on suuri rooli muumipapan tarinoista. Muumipapan urotyöt kertovat muumipapan tarinan aina hänen syntymästään siihen saakka, kun hän tapasi muumimamman. Noiden väliin mahtuu monta seikkailua yhdessä muuan keksijä Fredriksonin, hänen veljenpoikansa Hosulin ja laiskan anarkisti Juksun kanssa. : D Vilahtaapa tarinassa Pikku Myyn äiti ja sisaruksestkin. Juonesta en taas sen enempää tohdi paljastaa, pilaantuu vielä jonkun lukunautintoa.

Luin kyseisen kirjan viimeviikonloppuna, muistaakseni lauantain aikana kokonaan. Kirja oli niin hyvä, etten saanut yöllä unta ennenkuin olin lukenut sen loppuun. Muumikirjoilla näyttääkin olevan koukuttava vaikutus. Niistä tulee myös älyttömän hyvä mieli. Ne ovat hyvän mielen tarinoita, vaikka toki ne käsittelevät myös surullisia, ja vaikeitakin asioista. Kaisessa tuntuu kuitenkin olevan positiivinen pohjaväre.

Hyvää lukemista ne ovat... no kaikille. :) Etenkin niiden, joilla on syystä tai toisesta hiilihanko takapuolessa olisi hyvä lukea tämä kirja, ja muutkin muumikirjat. Aion itsekin lukea ne kaikki muutkin muumikirjat, vaikka hanko ei siellä takana kuljekaan. Ainakaan kovin usein : D Kaiken kaikkiaa Muumipapan Urotyöt on aivan mahtava kirja. Sopisi varmaan myös lohtulukemislistalleni, sinne Pottereiden perään ;)

Louisa M. Alcott: Pikku Naisia

(kuva: http://kauppa.tietosanoma.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Tietosanoma/Products/9518843902)


Olen ehkä varhaisnuoruudessani jäänyt paitsi monista klassikoista tyttökirjojen saralla mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa niiden lukeminen. Ollessamme pokaystäväni vanhempien luona viikonlopuna silmiini sattui Louisa M. Alcottin Pikku Naisia heidän kirjahyllyssään, ja päätin että nyt on aika viimeinkin lukea tämäkin klassikko.

Kirja keroo Marchin sisaruksista, joiden isä on sodassa, ja joiden äiti on jäänyt siksi aikaa huolehtimaan heistä. Sisaruksia on neljä, ja kirja on oikeastaan heidän kasvutarinansa yhden vuoden ajalta. Jokaisella heistä on omat henkilökohtaiset taakkaansa kannettavanaan ja kirjan kuluessa he yrittvät tietoisesti kasvaa ihmisinä, ja tulla tietoiseksi vioistaan sekä korjata niitä. Nmä neljä tyttöä ovat hyvin erilaisia, joskin kaikilla on omat taitonsa, joillakin hyvinkin taiteelliset. He kuitenkin rakastavat toisiaan. Tarinnan liittyy myös naapurissa asuva Laurie-poika, joka on suunnilleen samoja ikiä heidän kanssaan.

Pikku Naisia on hyvin lämminhenkinen kirja, ja siinä tuntuisi olevan opetus poikineen. Opetukset ovat paikoitellen aika konservatiivisiakin mutta kuitenkin koko kirjan ajan tyttöjä rohkaistaan heidän harrastuksissaa, ja itsenäistymsiessäkin. Vuoteen kuuluu paljon iloisia hetkiä, hassuja sattumuksia ja riitojakin, tytöt kuitenkin tuntuvat aina selvittävän asiansa parhain päin.

Pidin kirjasta todella paljon, vaikka siinä olikin ehkä joitain ajatuksia, joita en nykyaikaisena naisena oikein sisäistänyt tai ymmärtänyt. Erityisen kinnosotava kirja oli, koska huolimatta sen vanhanaikaisuudesta, ja siitä että se on kirjotiettu 1800-luvulla, siinä käsiteltiin asioita joita monet nykyaikana elävät tytötkin varmastikin käsittelevät elämässään ja kasvaessaan pikkiu naisista isoiksi naisiksi.

Kuitenkin suuri syy siihen, että tykästyin kirjaan on se, että se on hyväntuulinen kirja pohjimmiltaan, ja siitä saa erittäin hyvän mielen. Sopii hyvin sii tähän kaamosaikaan. Suosittelen tätä ehdottomasti niillekin pikku naisille, jotka ovat jo isoja naisia, vaikka ette olisi tätä nuorempana lukeneetkaan. Koskaan ei ole liian vanha hyville tyttökirjoille. :)