Ennen kun postailen maratonilla luetuista kirjoista ajattelin pienentää rästipostausteni jonoa kirjoittamalla kahdesta viimeisestä taami,kuussa luetusta kirjasta (Juu ja hurja määrä helmikuun luietuistakin on vielä postaamaatta. Puuh.)
Totta
Riikka Pulkkisen Totta on pyörinyt kirjahyllyssäni jo parin tai kolmen vuoden ajan. Löysin sen joskus kirpputorilta. Tänä vuonna tavoitteeni on lukea ainakin kymmenen oman hyllyni lukematonta kirjaa, joista alkuvuodesta valitsin viisi, jotka aion lukea. Totta oli ysi niistä. Pidän kirjan kannesta jotenkin todella paljon. Se puhuttelee minua ja oli totta puhuakseni aika iso syy sille, että kirja tarttui mukaani kirpparikierrokselta. Minusta kauniit kirjat ovat sisustuselementtejä siinä missä koriste-esineetkin.
Siinä missä Pulkkiselta aiemmin lukemani Raja jäi aika hajanaiseksi eikä mitenkään erityiseksi lukukokemukseski, Totta oli enemmän makuuni. Jokin tarinan tunnelmassa veti minua puoleensa, ja kertojat tulivat lähelle ihoa. Jättivät jäljen.
Kirja kertoo Elsasta, joka on kuolemassa syöpään. Enemmän tarinaa kerrotaan kuitenkin hänen lapsenlapsensa Annan, miehnsä Martin ja tyttärensä Eleanooraan näkökulmasta. Anna etenkin saa suuren roolin tarinassa. Ääneen pääsee myös nuori nainen menneisyydestä, Eeva joka on ollut perheen lastenhoitaja Eleoneeran lapsuudessa kun Elsa on tehnyt uraa ja Martti on ollut tuottelias taiteilija.
Kirjassa on aika suuria teemoja. Miten käsitellä menetystä, ja hyväksyä se että läheinen on hiipumassa pois. Miten tehdä oikeita valintoja, ja sitten elää niiden kanssa. Jollain tavalla Annan ja Eevan tarinat nivoutuvat toisiinsa niinkin pitkälle, että eräässä kohtauksessa molemmat tuntuvat olevan äänessä mutta eri ajoissa. Totta onkin hyvoin mielenkiintoisesti rakennettu kokonaisuus, joka ei anna valmiiksi puristeltuja vastauksia. Pidin kirjasta, ja jopa sen mutkittelevasta kielestä yllättävän paljon vaikka yleensä karsastan liiallista kielellä kikkailua. Keskiössä on perhe ja salaisuudet.
Vieras
Vieras, jonka lainasin kirjastosta melkein heti Totta -kirjan lukemisen jälkeen kertoo taas hieman erilaisen tarinan. Kirjan päähenkilö Maria on pappi, joka päättää lähteä Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin, maahan josta hänen äitinsä, joka kuoli hänen ollessaan nuori tyttö, on lähtöisin. Mukanaan Marialla on vain päällä olevat vaatteensa, sekä pieni muumipäiväkirja, jossa tutun ulkomaalaistaustaisen tytön tarina on kirjoitettuna.
Kirjassas liikutaan niin nyt-hetkessä jossa Maria seikkailee Amerikassa ja löytää kämppiksensä kautta takaisin tanssin maailmaan, jonka on jättänyt nuoruutensa jälkeen. Samalla Maria palaa muistoissaan niin lähiaikojen tapahtumiin kotikaupunmgissa Helsingissä kuin vaikean syömishäiriön siivittämään nuoruuteen pohjanmaalaisessa pikkukaupungissa. Samalla muistellaan äitiä.
Uskonto on yksi tärkeä aihe kirjassa. Nuorena Maria on kiihkoileva uskovainen nuori, joka pitää syömättömyyttä ja pakkomielteistä liikkumista tapana palvella jumalaa ja olla sekä neitseellinen että tulla pyhimykseksi. Yhdessä muutaman muun uskovan kanssa pidetään kokouksia, joissa jokainen lupaa tehdä jotain jumalaa varten.
Myös omia kipukohtia Marialla tuntuu olevan, kuten vaikeus tulla raskaaksi ja lapsettomuus. Olleessan yhdysvalloissa Maria tuntuu ikäänkuin pakenevan omaa elämäänsä löytäen samalla itseään.
Tämäkin oli mielestäni mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja, vaikka itse henkilökohtaisesti pidin enemmän Totta . romaanista.
Riikka Pulkkista haluan ehdottomasti lukea lisääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti