No niin. Minä en ole kovin paljon ollut kosketuksissa runojen kanssa sitten lukion ja runoanalyysien, joten niiden lukemisessa tai arvioinnissa en ole mikään kokenut tyyppi. Olen (vaikka olenkin hieman eri sukupolvea) katsellut Maiju Voutilaisen eli Mansikkkan youtubekanavaa melko alusta asti, ja olen pitänyt häntä mielenkiintoisena tyyppinä ja hänen videoitaan laadukkaina. Hän on tuonut myös mielnterveysongelmia esille ja luonut keskustelua niistä, ja on todella hyvä että nuorille on tämänkaltaisia samaistuttavia henkilöitä.
Kun kuulin hänen runokirjastaan toivoin sitä joululahjaksi. Ihan hyvä kuitenkin että pukki ei sitä tuonut vaan luin sen kirjastosta. Nämä runot eivät olleet aivan minun cup of tea. Ei niissä ollut mitään vikaakaan. Eivät vain oikein jääneet mieleen. Uskon kuitenkin että monille nuoremmille lukijoiille runoissa on tarttumapintaa ja niistä saadaan paljon vertaistukea.
Itselleni parasta antia olivat enemmänkin runokirjan kuvitus, joka oli Hilla Semerin kädenjälkeä. Kuvat jäivät tällä kertaa mieleeni paremmin kuin itse runot. Luulen, että jos olisin ollut nin 15 vuotta nuorempi kuin olen olisin nauttinut näistä runoista enemmän. Samanlaisia tuntoja minulla oli joskus yläasteella ja lukiossa. Ja jos tämä kirja saa nuoret tarttumaan runohin ja ylipäätänsä lukemaan niin se on tehtävänsä täyttänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti