Olen lukenut nyt vuoden alussa kirjoja senverran nopealla tahdilla, että postaukset ei oikein pysy perässä. Siksipä vasta nyt pääsen kirjoittelemaan helmikuun ensimmäisestä luetusta kirjasta. Ja helmikuussa olen lukenut todella paljon. Nyt kuitenkin asiaan.
Minna Rytisalon Lempi sijoittuu Lapin sotaan, sekä aikaan ennen sitä ja sen jälkeen. Kauppiaan tytär, toinen kaksosista, Lempi menee emännäksi pienen tilan Viljamille. Mukaan muuttaa myös Viljamin palkkaama piikatyttö Elli. Samaan aikaan Lempin kaksoissisar Sisko lähtee saksalaisen sotilaan Maxin mukana Saksaan. Viljamikin joutuu pian jättämään Lempin,ja menemään sotaan. Lempi ei jää kuitenkaan yksin vaan hänen seurakseen jää piikatyttö Elli. Tästä asetelmasta syntyy pienen tragedian ainekset.
Lempi on kerronnaltaan erilainen kirja siinä, ettei näennäinen kirjan päähenkilö pääse itse ääneen vaan tarinaa kerrotaan Viljamin, Ellin ja Siskon äänillä. Jokaiselle Lempi näyttäytyy erilaisena. Viljamille rakkaana palvottavana nuorikkona, Ellille kaupunkilaishempukkana, joka ei osaa pitää kotia, ja miksi Viljami onkaan tämä nainut. Siskolle Lempi on sisar, niin rakas ja identtisen kaksosuuden vuoksi sisaruksilla on erityislaatuinen suhde.
Kirja alkaa Viljamin osuudella, joka mielestäni jää muiden kahden näkökulmakertojan alle. Elli ei ole mikään mukava hahmo mutta hänen osuutensa lukeminen on juuri sen takia hiipivän kauhistuttava nautinto Mielenkiintoisempi on vielä Siskon osuus, jossa tämä jo vanhana naisena muistelee suhdettaan Lempiin sekä tapahtumia väkivaltaisen Maxin kanssa sekä sitä, mitä tapahtui sodan jälkeen.
Lempi on todella hieno kirja. Kerronta, ja hahmot tulevat iholle. Hahmojen kohtalot järkyttävät, jättävät haikean hieman surumielisen olon. Pidin kirjasta ja sen hieman melankolisesta sävystä hyvin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti