Suomalaisen kirjakaupan pokkaripöydästä löytyi mielenkiintoiselta vaikuttava kirja kirjailijalta, jolta en ole ennen lukenut mitään. Olin kuullut kyseisestä teoksesta erään vlogaajan youtubevideossa. Kolme kirjaa sai valita viidentoista euron hintaan ja tämä kiinnosti kuulemani sekä takakannen tekstin perusteella sen verran mielenkiintoiselta, että valikoitui kolmanneksi. Luetuksi se tuli eräällä viikonloppureissulla, ja enimmäkseen junassa.
Nainen joka unohti kertoo melko kirjaimellisesti naisesta, joka unohti. Pian 40 täyttävä Alice kaatuu ja lyö päänsä aerobick-tunnilla ja kadottaa samalla kymmenen vuotta elämästään, ja yllättyy kuullessaan olevansa kolmen lapsen äitin ja eroamassa miehestään Nickistä. Hänen muistamansa elämäntlanne on aivan erilainen. Hän luulee olevansa 29-vuotias, odottavansa esikoistaan ja asuvansa itseään jumaloivan aviomiehen kanssa. Yllätyksekseen Alice on jopa laihempi kuin ennen. Hän on myös organisoitu perheenäiti, joka tuntuu vaihdettujen sähköpostiviestien mukaan olevan katkera miehelleen ja mies tälle. Lisäksi hän seurustelee lastensa koulun rehtorin kanssa, ei vain muista suhteesta mitään. Ja kuka on tuo Gina, jonka nimi nousee esille koko ajan. Alice päättää saada entisen elämänsä takaisin ja avioliittonsa raitelleen. Koko ajan tuntuu vain paljastuvan lisää outouksia. Kymmenessä vuodessa Alicesta on tullut nainen, jota hänen kymmenen vuotta nuorempi henkinen minänsä ei tunnista. Muistot palaavat hajanaisina kuvina.
Kirja on mielenkiintoinen ja koukuttavalla tavalla kirjoitettu. Liikuttavakin jopa etenkin jos ottaa huomioon sivujuonteen tarinassa, jossa käsitellään Alicen siskon kamppailua lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen kanssa. Hyvin rakennettu tarina, jonka mukana sai nauraakin välillä. Mutta jotain kuitenkin puuttui. Koko kirjan ajan tuntui kun oltaisiin menossa kohti suurta ja henkeä nostattavaa paljastusta. Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Paljastus kyllä mutta ei mielestäni niin järisyttävä kuin kirja antoi olettaa.
Kevyeksi ihmisshderaamaviihteeksi Nainen joka unohti, oli kuitenkin oikein hyvin rakennettu. Se jokin luvattu ja vihjailtu, jota odotin koko kirjan ajan jäi kuitenkin puuttumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti