tiistai 23. tammikuuta 2018

Graeme Simsion: Vauvatesti



Lokakuussa löysin eräältä kirpparilta tätä Vauvatestiä edeltävän osan , Vaimotestin, ja luin sen parissa päivässä. Nauraen, ihmetellen, itkienkin kai. Pidin kirjasta todella paljon. Siinä genetiikan tutkija Don Tillman halusi löytää itselleen vaimon, ja tarkoin elämäänsä säätelevälle hieman sosiaalisesti kömpelölle miehelle tehtävä ei ollut helppo. Ja loppujen lopuksi yhteen päädyttiin aivan erilaisen naisen kanssa kun Don alunperin oli kuvitellut. Ihana, räväkkä ja vahvat mielipiteet omaava Rosie nai siis Donin, ja elämä jatkui onnellisena nuoren parin muutettua Australiasta New Yorkiin...

Kunnes sitten alkaa tämä seuraava kirja: Vauvatesti. Don, joka on tottunut tiettyinä iltoina viikosta juomaan lasilliset jotain alkoholijuomaa ennen ruokaa järkyttyy, kun pöytään onkin eräänä päivänä katettu tavallisen alkoholiannoksen sijasta kaksi tuoremehu-lasia. Donin yllätykseksi vaimo Rosie ilmoittaa olevansa raskaana, vaikka suunnitelmaa lapsen hankintaan ei ole vielä tarkasti tehty tai sovittu. Don järkyttyy tietenkin aluksi. Eihän hän tiedä vauvoista mitään, joten tulevana isänä hän päättää aloittaa vauvaprojektin, jossa tutustuu vauvan odottamiseen ja vauvoihin tieteellisellä tarkkuudella. Tästä alkaa hulvaton ja osittain lukijaa raivostuttava matka, jossa Donin toimet näyttäytyvät jälleen kummallisina lähipiirin silmissä, etenkin vaimon joka kokee ettei Don tue häntä tarpeeksi tai oikealla tavalla. Monia väärinkäistyksiä syntyy, samoin koomisia tilanteita, kuten se että Don pidätetään leikkipuistossa tämän ollessa tarkkailemassa lapsia.

Vauvatesti on edellisen osansa tapaan älykkäästi kirjoitettua ihmissuhdehömppää, josta tekee erilaisen ja hauskalla tavalla tuoreen sen erikoiset henkilöhahmot. Etenkin Don joka kaiken tunteettomalta näyttävän käytöksensä keskellä tuntee oikeastaan voimakkaammin kuin muut. Hieman eri tavalla vain. Rosie oli tässä osassa ehkä hieman liian ymmärtämätön, mikä varmasti voi osaltaan johtua raskaana olosta.

Vauvatestin parissa viihtyi oikein hyvin. Monta nauruakin siitä sai. Mietin vieläköhän Don Tillmanin ja hänen perheensä seikkailut voisivat jatkua. Lukisin nimittäin mielelläni lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti