Sophie Kinsella on kirjoittanut nuortenkirjan, ja tokihan se oli luettava. Kadonnut Audrey oli ehkä paras Kinsellalta lukemani kirja. Luulen sen johtuvan aiheesta, joka on vakava mutta jota Kinsella osaa käsitellä huumorin keinoin. Minusta huumori on hyvä lääke vakaviin asioihin, ainakin joissain tapauksissa. Etenkin mielenterveyteen liittyvät ongelmat on voitava ottaa joskus myös huumorin kautta, itseironialla, jota mielestäni kirjan päähenkilö Audrey käyttää.
Audrey on 15-vuotias tyttö, joka on ollut poissa koulusta pitkään vakavan kiusaamisjutun takia. Koulussa tapahtuneet asiat ovat laukaisseet Audreyllä sosiaalisten tilanteiden pelon. Itse Audrey puhuu ylikehittyneistä liskonaivoista. Audrey kulkee joka paikkaan aurinkolasit silmillään, tostin hän käy kodin ulkopuolella lähinnä vain terapiassa. Kaikki muuta paitsi omat perheenjäsenet ja terapaeutti tuntuvan liian ahdistavilta ja heistäkin vain 4-vuotiasta Maxia Audrey pystyy katsomaan silmiin. Kodin rauhan riikkoo kuitenkin Aydreyn isoveljen Franklinin ystävä Linus, joka käy kylässä pelaamassa suosittua tietokonepeliä, johon pojat harjoittelevat. Jonkin ajan kuluttua, ja hitaasti Audrey huomaa pystyvänsä kommunikoimaan Linuksen kanssa. Samalla Audrey on saanut tehtäväkseen kuvata elämää ympärillään videokameralla ja näin hän päätyy sivustaseuraajaksi äidin kampnajalle saada tietokonepelihullu Franklin lopettamaan pelaaminen.
Kadonnut Audrey on kirjoitettu samalla hersyvän hauskalla tyylillä kuin Kinsellan muutkin kirjat, ja samalla tavalla ahdistushäiriö näyttäytyy huumorin kautta, eikä se mielestäni ole paha asia. Samalla tavallahan himoshoppaajissa pyöritellään Beckyn ilmiselvää riippuvuussudetta ostoksiin. Audreyllä on vaikeaa mutta äidin tuhoontuomitun kampanja seuraaminen auttaa unohtamaan omat ongelmat hetkeksi. Ja Linukseen tutustuminen auttaa Audreytä toipumisen tielle. Lopulta on myös aika kohdata yksi kiusaajista, oli se hyväksi tai ei.
Kinsella osaa kirjoittaa myös teinien elämästä. Toivottavasti häneltä tulee joskus lisää nuortenkirjoja. Tämä oli hyvä aikuiseenkin makuun.
Aivan samaa mieltä olen kanssasi. Kinsella osaa kirjoittaa myös nuorille, tämä oli selkeä osoitus siitä. Ja samalla niin tärkeä kirja - Audrey ihastutti kovasti minua, hän on yksi parhaista nuortenkirjahahmoista koskaan. <3
VastaaPoistaKyllä, Audrey oli oikein sympaattinen hahmo. Ja harvinaisen epä-ärsyttävä teinityttö kirjan hahmona :)
Poista