Rästikirjojen miniarvioita part.2

Seuraavaa miniarviopläjäystä pukkaa. Tämän jälkeen on luvassa vielä kolmas tämmöinen, ja sitten pitäisi päästä jo reaaliaikaan näiden luettujen kirjoje kanssa. Vaan nyt kuitenkin miniarvioita kehiin aikuisten kirjoista. :)

Kati Tervo: Sukupuu:

Kati Tervon Sukupuu kertoo erään suvun monen eri sukupolven naisista. Kirja alkaa pienen Heidi Hukkasen suulla, joka muistelee pelottavaa mummoaan Adelea. Aikuisena utelias Heidi haluaa ottaa isoäidistään selvää, ja matkustaa jopa Saksaan asti selvittelemään asioita.

 Saksalainen Adele muuttaa suomalaisen miehen, Johanneksen, morsiammeksi Suomeen. Hän joutuu asumaan vastahakoisen anopin kanssa, Johanneksen olleessa toipumassa sodasta sairaalassa. Anoppi ei oikein ymmärrä Adelea eikä varsinkaan tämän kapioita ja muita hömpätyksiä. Adelen kohtaaminen Johanneksen kanssa ennen tämän paluuta kotiin, ei ole ollut kaikista kaunein. Joheanneksen palattua kotiin avioelämä kuitenkin alkaa, ja poika asettuu morsiammensa puolelle. Yhteiselämä ei ole kuitenkaan pelkästään helppoa.

Toisaalla Adelen toinen sisko karkaa kotoaan, ja päätyy asumaan Amerikkaan, ja adoptoi intiaanipojan. Kolmas ja nuorin siskoksista taas on henkisesti epävakaa ja päätyy ensin parantolaan,ja lopulta kaasukammioon.  Tyttöjen äiti taas jää yksin ilman tyttäriään, kaipaamaan. Kirjassa päästään myös Adelen anopin päänsisälle, ja tämän mietteisiin uudesta miniästä.

Sukupuu on lopulta Heidi Hukkasen piirtämä, tämän etsiessä tietoa sukunsa naisista. Jokaisen tarina on mielenkiintoinen ja koskettava. Miehet ovat statistien roolissa, jäävät sivuun vaikka ovatkin omalla tavallaan osa naisten elämää.

Sukupuu oli mielestäni mielenkiintoinen kirja, ja luin sen melkein yhdeltä istumalta.



Lionel Shiver: Poikani Kevin

Lionel Shiverin Poikani Kevin on roikkunut lukulistoillani pitkään, ja olen iloinen että sain senkin luettua viimein. Se on hyvin pysäyttävä kirja. Siitä ei ole helppoa kertoa palajastamatta liikaa. Kirja koostuu Kevinin äidin kirjeistä pojan isälle, joissa hän pohtii, mikä meni vikaan, ja mikä johti Kevinin kauheaan tekoon, joka on johdattanut tämän vankilaan. Onko pahuuns synnynnäistä, vai onko mahdollista että äiti voi olla jotenkin syyllinen poikansa kehitykseen. Äiti, joka ei edes olisi halunnut lasta.

Kirjassa on järkyttävä loppu. Tietenkin, sen tietää jo takakannen perusteella. Loppu onnistuu kuitenkin olemaan hivenen järkyttävämpi kuin  mitä osasin olettaa. Lukukokemus on vahva, ja ahdistavakin. Kirja herättää totisesti ajatuksia. Ja on se myös taidolla kirjoitettu. En tiedä olisinko pystynyt lukemaan tätä, jos  minulla olisi omia lapsia. Järkyttävä tämä oli jo ilmankin.

Hernan Rivera Letelier: Elokuvankertoja:

Elokuvankertoja on tavallaan aivan ihana kirja mutta toisaalta myös hieman traaginen. Päähenkilö Maria Margaritan perhe elää köyhässä kaivoskaupungissa Chilessä itsekin köyhinä. Elokuviin voidaan lähettää vain yksi perheenjäsen, ja Marian ja tämän suuren veljeskatraan kesken järjestetään kilpailu. Jokainen käy katsomassa saman elokuvan, ja kertoo perheelle mitä elokuvissa tapahtui. Elokuvasta eläväisimmin kertoo Maria, ja näin hänen aletaan lähettää aina katsomaan uutta elokuvaa ja kertomaan siitä perheelleen. Lopulta myös naapurusto kerääntyy katselemaan Marian kerrontaa, ja pian koko kylä ilmestyy katsomaan ja alkavat maksamaan pientä vapaaehtoista maksua.

Elokuvankertoja on lumoava pieni tarina köyhästä perheestä, ja sen tyttärestä, joka osaa kertoa elokuvista taianomaisesti. Hän tarjoaa pakoa arjesta köyhille ihmisille, jotka eivät pysty maksamaan elokuvalipun hintaa, ja katsomaan itse. Lahjakkuus kuitenkin johtaa lopulta myös kauanskantoisiin seurauksiin. 

Elokuvankertoja on kutienkin ennen kaikkea ylistyst tarinoille, ja elokuvalle. Se kertoo siitä miten tarinan kuuleminen voi tehdä elämästä himpun verran parempaa huonoissakin olosuhteissa.

Doris Lessing: Kissoista

Kissoista on Dorin Lessingin ylistys kissoille, ja sisältää ihanasti kirjoitettuja tarinoita hänen elämänsä kissoista. Se on hyvänmielenluettavaa vaikka surullisilta hetkiltäkään ei vältytä. Kirjasta puskee läpi kissojen sielu, ja se on kirjoitettu suurella sydämellä.

Lessing kirjoittaa kissoista mielenkiintoisesti, ja kauniisti. Kirja on todellisen kissaihmisen taidonnäyte ja sopii luettaviksi kissojen ystäville. En oikein osaa tätä muuten kuvailla. Sanon vain tämän; jos pidätte kissoista, lukekaa tämä!




Anna-Leena Härkönen: Laskeva Neitsyt ja muita kirjoituksia

Olen pitänyt Anna-Leena Härkösen kirjoista aina. Niin hänen romaaneistaan kuin elämänkerrallisista teoksistaan. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kolumni-kokoelma, jonka olen häneltä lukenut. Ja voi kuinka nauroin tätä lukiessani.

Kirja sisältää Anna-Leena Härkösen  Anna-lehteen kirjoittamia kolumneja vuosilta 2003-2011. Härkönen kirjoittaa ihanan ironiseta ja sanoisinko näpsäkkää tekstiä, jolle ei voi olla nauramatta. Erityisesti hänen perheeseensä ja poikaansa liittyvät kolumnit olivat hyviä ja hersyviä. Oikeastaan kaikki kirjat kolumnit olivat jotenkin naiseuteen liittyviä, mikä toki ei ole ihmekään siihen nähden että ne on kirjoitettu alunperin naisten lehteen.

Mukavan keyttä ja nopeaa lukemista siis, ja viihdettä parhaimmillaan. Ja tämän lukeminen sai minut innostumaan pitkästä aikaa Anna-Leena Härkösestä. Tänään juuri lainaisin ja luin yhden hänen romaaneistaan. :)