Tämä kirja on ollut lukulistallani jo pitkään. Törmäsin siihen jossain blogissa ja kiinnostuin. Viimein reilu viikko sitten sen myös lainasin kirjastosta, ja luin. Tarina oli koskettava, ja ajatuksia herättävä. Ei pelkästään yleisellä tasolla mutta myös tulevan ammattiidentiteettini kannalta, vaikka opettajat jäivätkin sanattomaksi kirjassa. Heidän näkökulmaan tapahtumiin ei kerrottu oikeastaan yhtään...
Yhdeksäntoista minuuttia kertoi siis tarinan kouluammusekelusta. Se oli kirjoitettu monen eri ihmisen näkökulmasta. Niin ampujan, kuin uhrienkin. Myös kouluampujan vanhempien näkökulma oli mukana. Kirja on tietenkin fiktiivinen mutta kuvaa tapahtumaa aika monelta kantilta, joskin ei kaikilta, kuten aiemmin kirjoitin. Lukiossa opiskeleva Peter on ollut alaluokilta asti koulukiusattu jo kahdentoista vuoden ajan. Lopulta hän saa tarpeekseen ja toteuttaa suunnitelmansa ampua kiusaajiansa. Seuraukset eivät ole hyvät kenenkään kannalta.
Kirja kertoo siis hyvnkin ajankohtaisesta aiheesta. Ei voi olla väkisinkään miettimättä, missä vika on. Vaikka kirja on fiktiivinen, kuvaa se tapahtumia, joita voi, ja on sattunutkin oikeasti. Täytyy sanoa, että itse kallistun sille kannalle, että ennelta ehkäisevä työ koulumaailmassa olisi aina paikallaan. En hyväksy oman käden oikeutta, enkä ihmisten tappamista..en minkään syyn taikia. Tässä tarinassa kuitenkin tulee mietittyä, miten oikeanlainen apua ja puuttuminen Peterin tilanteeseen olisi voinut ehkäistä koko tapahtumaketjun. Kirja oli siis lukukokemuksena hyvinkin ajatuksia herättävä. Jäin kaipaamaan opettajien näkökulmaa kaiken rinnalle. Tarinana kirja oli myös taitavasti rakennettu, ja loppu onnistui hitusen yllättämään, vaikka arvasinkin muutaman asian jo ennen kuin ne selvisivät. Kirja oli mielenkiintoinen, ja sinällään hyvää luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti