(Kuva: Itseotettu tällä kertaa, sattui olemaan koneella ;))
Dead to the world on neljäs osa Sookie Stachouse- sarjaa. Sitä, johon tv-sarja True Blood (mielestäni aika löyhästi) perustuu. Mielestänin tämä vampyyrikirjallisuus voittaa mennen tullen twilightit sun muut, vaikka ei tämäkään nyt mitenkään vakavaa fantasiakirjallisuutta ole,ja seksillä mässäillään melkein yhtä paljon kun tämän kirjasarjan tv-versiossakin. Kirja, kuten muutkin tämän sarjan osat, on kyllä hyvinkin viihdyttävää ja ennen kaikkea helppolukuista englantia, joten alkuperäiskielellä lukeminen ei tuota juurikaan vaikeuksia. Suomennoksia en ole lukenut yhtään, ja luulen että näitä on parempi lukea engalnniksi vaikka yleensä minulla ei olekaan ollut suomennoksia vastaan mitään. Parasta näissä kirjoissa on ehdottomasti se idea, että vampyyrit yrittävät sopeutua päällepäin tavallisesta vaikuttavan yhteiskuntaan, ja se että vampyyrihahmot ovat niin herkullisia. Kuten esimerkisi tässä kannessa esiintyvä Eric (joka yllättäen on lempparini).
Tässä kirjassa maailmaan, jossa on ollut jo vampyyreja ja ihmissusia, ja muodonmuuttajia, astuu kuvaan jo noitiakin. (niin ja vähän puskista tarinaan tulee jo keijukin, joita ei muistaakseni tätä kirjaa ennen olekaan näissä kirjoissa esiintynyt, vaikka ne olivat tv-sarjassa jo niinkin isossa roolissa.) Juonesta en nyt halua kirjoittaa tämän enempää, koska nämä kirjat ovat sellaisia, että pienikin spoilaantuminen saattaa viedä lukunautinnon. Nimittäin, kuten tv-sarja versionsakin, tämä kirja luottaa clifhangereihin lukijan mielenkiinnon ylläpitäjinä, ja melkein jokainen luku loppuu sellaiseen. Joten keskityn nyt lopuksi kertomaan hieman tunnelmiani kirjasta hivenen yleisemmällä tasolla.
Tarina on jälleen kerran mielenkiintoinen, viihdyttävä ja koukuttava. Se mistä en tässä kirjassa oikein pidä, on se että pitkän juonenkehittelyn jälkeen kaikki ongelmat ratkeavat lopulta jotenkin liian helposti ja nopeasti ottaen huomioon, miten ne välillä muotoutuva hieman hitaastikin ja ehdottomasti monimutkaisesti. Sanoisinko nyt näin, että ratkaisut ovat hivenen liian helppoja. Aivan kuin kirjailija olisi kyllästynyt tarinaan joskus puolenvälin jälkeen, ja alkaa juosta kohti loppuratkaisua pää kolmantena jalkana. Lisäksi kirjassa oli mielestäni ehkä pari seksikohtausta liikaa. Jos niitä olisi ollut vähemmän niin ehkä pääjuoni olisi ehtinyt kulkemaan jotenkin hitaammin. En tiedä..
Jokatapauksessa pidin tästä kirjasta, ja varmasti jatkan tämän sarjan lukemista hamaan loppuunsa asti. Aivan kuten jatkan sen tv-sarjankin, True Bloodin, katsomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti