Tämän kirjan luin jo joskus pari viikkoa sitten mutta postauksen saan aikaiseksi vasta nyt (jos saan), koska tarvitsin aikaa ajatuksieni kokoamiseen tämän suhteen. Kirja herätti todella paljon tunteita, ja oli erittäin vaikuttava lukukokemus. Sai miettimään paljo asioita, sekä antoi täysin erilaisen näkökulman naisen elämästä, kuin mihin omassa länsimaisessa elämässään on tottunut. Tietysti olin kuullut tällaisista asioista ennenkin, mutta tämän kirjan kautta pääsin jotenkin lähemmäksi sitä toisenlaista maailmaa, jossa hänkin, Waris Dirie, on elänyt.
Aavikon Kukka on tositarina Somalialaisesta Waris Diriestä, joka päätyi somalilaisperheen paimentolaiselämästä ensin Englantiin, ja sitten Yhdysvaltoihinkin asti ja vieläpä kansaivälisesti tunnetuksi huippumalliksi. Aavikon Kukka kertoo hänen tarinansa aavikolla viettämästä lapsuudesta saakka, ja sinne asti kun hänestä tulee YK:n erityislähettiläs, jonka ominaisuudessa hän kertoo oman tarinansa tyttöjen ympärileikkauksesta, joka oli tehty hänelle hänen ollessaan pieni. Hänestä tulee tyttöjen puolestapuhuja ympärileikkausta vastaan. Lisäksi kirja valoittaa hänen elämäänsä länsimaissa sekä hänen taivaltaan huippumallien maailmassa.
Kirja oli koskettava, mielenkiintoinen ja luin se päivässä läpi. Niin vaikuttava se oli, etten pystynyt jättämään lukemista kesken ennen kuin olin päässyt kirjan loppuu saakka. Jälleen kerra feministin sydämeni läpätti, kun tätä luin. Jopa enemmän kuin lukiessani fiktiivisiä tarinoita naisista ja heidän oikeuksistaan.
Parasta Aavikon Kukassa on mielestäni kuitenkin se, että se ei pelkästään tuo Afrikkalaisten maiden, etenkään Somalian tapauksessa, esille perlkästään kielteisiä asioita, vaan se kertoo rehellisesti somalialaisen paimentolaiskansan elämästä jättämättä pois mitään. Sekä negatiiviset puolet että positiiviset puolet kyseisestä kulttuurista tulevat esille. Waris Dirie on ylpeä afrikkalaisista juuristaan mutta se ei tarkoita sitä, että hän hyväksyisi naisten ja tyttöjen sukupuolielinten silpomisen tai mitään muitakaan mahdollisia naista alistavia ja satuttavia piirteitä. Hänen mielestään epäkohtiin tulee kyllä puuttua mutta hän ei silti tuomitse koko kulttuuria, vaan on ylpeä sen hyvistä puolista, joista voisin mainita vaikkapa suhtautumiseen vedensaantiin, ja kulutukseen sekä elämän tärkeyteen.
Enempää en oikein osaa, enkä halua sanoa. Jos kiinnostuitte tarinasta, niin lukekaa itse. Minä todella suosittelen tätä kirjaa. Kyseessä on ehdottomasti lukemisen arvoinen tositarina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti