torstai 1. maaliskuuta 2012

George R.R Martin: Kuninkaiden Koitos



                         (Kuva: http://fi.risingshadow.net/library?action=book&book_id=1485)


Tämän kirjan luin joskus syksyllä, jo kauan ennen joulua. No okei, marraskuussa. Ennen joulukuuta jokatapauksessa. Loppujen lopuksi sillä nyt ei hirveämmin taida olla väliä milloin olen tämän lukenut, mutta vuoden 2011 luetuissa tässä vielä mennään.

Tämä Tulen ja Jään laulun toinen osa, kertoo nimensäkin mukaisesti kuningaiden juonittelusta, ja valtataistelusta, ja on jatkoa Valtaistuinpelille, josta olen joskus aiemmin täällä kirjoittanut. Aivan kuten edeltäjänsäkin Kuningaiden koitos jatkaa samaa suht äijämaisen fanasian linjaa. Väkivaltaa ja sekisä on edellee paljon, etenkin ensimmäistä. Juonittelut syvenevät, samoin monet hahmot saavat vielä lisää syvyyttä. Kirjassa on taas monta eri tarinaa, jotka nivoutuvat yhteen.

Kuninkaansatamassa on uusi Kuninkaan Koura, joka yrittää pitää löyhät valtakunnan langat käsissään. Pohjoisemmassa koko valtakunnan kuninkaaksi pyrkivät sukujen päämiehet ottavat mittaa toisistaan. Samaan aikaan Talvivarassakin tapahtuu. Starkin suvun jäsenet ovat joutuneet erilleen toisistaan, ja ovat nyt jokainen enemmän tai vähemmän oman onnensa nojassa.

Samaan aikaan meren toisella puolen valtaistuimelta suistun suvun viimeinen elossa oleva jäsen, prinsessa ja Dothrakien kuningatas Daenerys yrittää löyttää laivastoa, joka veisi hänen meren yli, ja hän pääsisi vaatimaan rautaistuinta itselleen.

Samaan aikaan talvi on  tulossa.

Siiä juoni pähkinänkuoressa, toivottavasti en paljastanut liikaa. Kuninkaiden Koitos oli lukukokemuksena erittäin mainio. Tämänkaltaista fantasiaa on aina ihana lukea. Hyvää vastapainoa nykyajan vampyyrifantasialle, jota tulee joka tuutista. Juoni on tässäkin kirjassa eirttäin monipolveinen, ja henkilöhahmoja on niin paljon, että välillä heidän välisistä suhteistaa,ja henkilöistä ylipäänsä menee sekaisin. Ainakin jonkin verran. Tosin olen vielä toistaiseksi pysynyt kohtuullisen hyvin kärryillä. 

Väkivaltaa kavahtaville en tätä kyllä suosittelisi. Aika verisestä kirjasta on meinaan kyse. Joidenkin naisten makuun tämä voi olla hieman liian äijäfantasiaa, mutta minuun se kyllä uppoaa. Tarina on kuitenkin upea, ja onnistuu yllättämään lukijansa vähän väliä. 

Kohta voisikin olla jo aika lainata tämän saagan seuraava osa, jonka suomennettu nimi on muistaakseni Korppien Kestit. alkuperäiskielellä eli englanniksi en näitä vielä uskalla alkaa lukemaan, hyvä että suomenkielisessäkään tekstissä pysyn aina perässä. Ehkä sitten joskus, kun olen tämän ensin lukenut suomennoksina. ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti