No niin, nyt on viime vuuodelta jäänyt viimeinen postaamaton kirja vuorossa. Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet jatkaa Maria Kallio -sarjaa, jossa tämä ratkaisee jälleen uusia rikoksiaa. Tällä kertaa kysessä on maahanmuuttajataustaisten tyttöjen katoamiset. Koko kirjan kantavana teemana onkin naisten asema, ja oikeudet siinä missä maahanmuuttajatkin. Hyvin yhteiskunnallinen sanoma siis upotettuna suomalaiseen dekkariin, ja suomalaisen vahvan uranaisen elämään.
Itsehän luin Leena Lehtolaisen Maria Kallio- romaaneja jo joskus yläasteella, ja pidin niistä todella paljon. Nainen dekkarin päähahmona ja määrätietoisena uranaisena niinkin miehisellä alalla kuin ajattelee poliisien ja rikostutkijoiden olevan, kiehtoi minua. Taisin sitten myöhemmin jossain vaiheessa lukiossa kun olin, kirjoittaa lukijanelämänkertaani ja mainitsin Maria Kallion yhdeksi fiktiiviseksi esikuvakseni.
Vaikka tässä kirjassa keskitytäänkin enemmän näihin juttuihin, ja maahanmuuttajanaisiin sekä heidän asemaansa, eikä niinkään Mari Kallioon ja tämän uraan, peilaa hänen asemansa hieman vastakohtaisestikin sitä, mikä on näiden maahanmuuttajatyttöjen asema. Kontrastia siis kahden erilaisen naistyypin kohdalla tuodaan jonkin verran esille.
Minusta aihe oli hyvä Maria Kallio-dekkarin aiheeksi, sillä niissä on ennenkin ollut vähän feminististä juonnetta, ja naisten aseman puolesta taisteluakin. Dekkari, jossa on yhteiskunnallista sanomaakin, on dekkari joka kannattaa lukea vaikka ei dekkareista niin välittäisikään. Itsehän toki pidän dekkareista muutenkin.
Tällä kertaa en viitsi paljastaa juonesta kovin paljoa, koska se vie mielestäni etenkin dekkarin lukemiselta paljon pohjaa. Senverran sanon, että tässä kirjassa Maria Kallio tutkii kolmen muslimitytön katoamista, ja yhden murhaa. Eli jännitystä riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti