Hahaa, nyt ollaan jo sitten aika lähellä loppua näissä rästipostauksissa, wohoo!!! Eli tämä kirja on sellainen, jonka luin ennen joulun ja uudenvuoden välisinä välipäivinä, kun äiti osti sen itselleen Lappeenrannan reissullamme. Taisin lukea muuten aika nopeasti, eli tämä toimi vähän sellaisena välipalakirjana, mikä ei nyt kuitenkaan tällä kertaa vähennä tämän kirjan arvoa silmissäni.
Tämä on rakkaustarina, jolla ei ole niin onnellinen loppu. Toisaalta ei se loppu ollut niin kovin onnetonkaan, mutta ei siitä sen enempää. Olen jo paljastanut liikaa siitä tuossakin. Kuitenkin, kirja kertoo nuoresta miehestä, joka etsii elämälleen suuntaa, ja päätyy lähtemään armeijauralle, ja ajautuu Irakiin. Ollessaan lomalla komennukselta, hän kuitenkin palaa kotikaupunkiinsa, ja tapaa siellä vieraisilla,hyväntekeväsiyysprojektissa mukana olevan nuoren, omanikäisensä opiskelijatytön.
Tästä asetelmasta alkaa rakkaustarina, jonka sivssa käsitellään myös miehen suhdetta omaan isäänsä, joka on komleksinen lähinnä isän erakkoluonteen ja hiljaisuuden takia,sekä miltei pakkomielteisen vanhojen kolikkojen keräilyharrastuksen kanssa. Pääjuonena on kuitenkin nuorten rakkaustarina, ja nimenomaan siinä mielessä, miten se kehittyy, toimii kaukosuhteessa, ja miten sille lopulta käy, ja miksi.
Haikein Terveisin on nimensäkin mukaisesti aika haikea kirja. Kuten aina, Nicholas Sparks kirjoittaa liikuttavalla tavalla, ja paikoitellen luin taas vähän kyynesilmässä tätä tarinaa. Sparks osaa kirjoittaanäitä romanttisia kirjoja yllättävän hyvin ja tunteella, ollakseen mies.
Ihana kirja, ja aika kevyt lukea. Suosittelen romantiikan nälkäisille, ja niille jotka tuntevat tarvitsevansa vähän haikeutta ja kyynliä elämäänsä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti