Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time 

Muistin tämän haasteen olemassaolon tässä juuri, ja sen että tämä on kesken. Ja mikä olisikaan paras aika kirjoittaa tämänkaltaista blogitekstiä kun puolenyön jälkeen lintujen laulun kuuluessa ikkunasta : D Päivässä 23. siis menossa, ja aiheena kirja, jonka olen pitkään halunnut lukea, mutta jota en vieläkään ole lukenut.

Nyt kun tuossa vieressäni on kasa kirjastosta lainattuja kirjoja, joista yksi on ollut niin itkään lainassa ja useasti uusittu ettei sitä saa enää uusittua. Ensiviikolla olisi sitten palautuspäivä. Joten tämän syyn takia vastaan siis tähän sillä kirjalla. Eli Diana Gabaldonin Muukalainen. Olen pitkään halunnut lukea sen, ja se on pitkään ollut lainassa ilman että olen saanut aikaiseksi. En tiedä miksi en ole sitä loppuu lukenut vaikka muistaakseni siinä mitä ehdin lukea, ei ainakaan ollut mitään vikaa...

Koska tämä tli näin apteekin hyllyltä, ja on luonteeltaan ehkä kuitenkin ei-niin-pitkäkestoinen lukuhaave, on minun pakko mainita tässä eräs kirja, jota olen aikonut lukea ehkä noin tuhat vuotta (karkeasti liioitellen) eli Tolkienin Silmarillion. Olen halunnut lukea sen siitä' lähtien kun viimein lukion toisena vuotena sains Sormusten Herran kahlattua läpi. Aloitinkin sitä jossain vaiheessa mutta en muista pääsinkö edes puoleen väliin. Edelleenkin haluan kirjaln kyllä lukea mutta jotenkin sitä ajattelee, että sen aloittamiselle pitäisi olla jokin erityisen hiljainne kausi muiden elämän asioiden suhteen, sillä kyseisen kirjan lukuprosessista tulee varsin pitkä.

Siinäpä siis on tätäkin haastetta (jolle haastoin joskus ihan itse itseni) saatettu eteenpäin. : D Nyt voin mennä nukkumaan.

Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani

(kuva: http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=2389)

Kun aloin tuossa huthtikuun lopussa ja toukokuun aikana taas lukemaan myös kaunokirjallisuutta, lainasin kirjastosta erään vanhan suosikkini. Luolakarhun Klaani on ensimmäinen osa Jean M. Untinen-Auelin kirjasarjaa Maan Lapset. Joskus pienenä luin kirjan kaksi ensimmäistä osaam ja aloittelin kolmatta mutta siihen sarjan lukeminen sitten jäi. Nyt tuntui siltä, että oli aika uudelle yritykselle. :) Tällä hetkellä olen menossa jo sarjan kolmannessa osassa.

Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle. Luolakarhun Klaani oli niin taianomaisen mukaansatempaava kuin muistelinkin sen olevan. Kirjailija on tehnyt kirjaa varten aivan älyttömästi taustatyötä. Tarinahan sijoittuu esihistoriaan, aikaan jolloin kaksi eri ihmisrotua oli olemassa yhtäaikaa. Tarina kertoo Ayla-nimisestä tytöstä, uuden ihmislajin edustajasta, joka menettää perheensä ja kaikki läheisensä maanjäristyksessä. Vieras heimo, jolla on täysin erilaiset tavat ja jotka ovat vanhempaa rotua, löytävättytön ja yrittävät kasvattaa hänet omalla tavallaan. Kirja kertoo Aylan elämästä tämän luolakarhun klaaniksi itseään kutsuvan ihmisyhteisön joukossa.  

Lukukokemuks tämän kirjan kanssa oli mahtava. Se sai miettimään jopa sitä mahdollisuutta, että voisin joskus ehkä kirjoittaa historiallisen romaanin. Siihen kyllä tulisi käyttää paljon aikaa taustojen selvittämiseen, jotta siitä tulisi puoleksikaan niin hyvä kuin näistä kirjoista.  Tietenkin kirjailija on tässäkin ottanut paljon taiteellisia vapauksia, koska kaikkea ei voida esihistorian ihmisten elämästä tietää, vaan voimme vain olettaa. Kuitenkin luonnon, esineistön ja elintapojen kuvaus niiltä osilta kuin argeologisesti on kirjankirjoittamisen aikaan 80-luvulla voitu kyseistä aikaa tutkia, on osuvaa ja hyvin taustoitettua. 

Luolakarhun Klaani vetää lukijansa mukaan aiva toisenlaiseen maailmaan ;) Kirjassa on myös pieni fantasiavivahde ;)

Tammikuun luetut 2013

Hui kun hävettää, että olen jättänyt kirjablogini näin pitkäksi aikaa heitteille. Ei tunnu hyvältä tämmöinen, ei ollenkaan. Nyt kuitenkin aika palata lauteille, että saadaan kirjavuosi 2013 raiteilleen ;) Kirjoitankin tämmöisen hehtaarimittaisen postauksen tammikuussa lukemistani kirjoista. Koska harjoitteluvuosi on ollut rankka ja pitkä, taisinkun tammikuun jälkeen alkaa lukemaan vasta tuossa huhtikuun lopulla, ja tässä toukokuussa lissää. Nyt kuitenkin tammikuussa lukemani neljä kirjaa ;) 

1. Torey Hayden: Sähkökissa

Tämä kirja oli ensimmäinen luettu kirja vuodelle 2013. Valitsin sen kirjastosta luettavakseni, koska olin jo pitkään halunnut kyseisen opuksen kahlata läpi. Tämä kirja on Haydenin monista muista teoksista poiketen, täysin fiktiivinen teos. Kuten Haydenin fanit tietävät, niin hänhän kirjoittaa paljon omaelämäkerrallisia tosielämästä kertovia kirjoja, joiden aiheet kumpuavat hänen pitkältä uraltaan ongelmaisten lasten ja nuorten kanssa. Sähkökissa kertoo kuitenkin Jamesista, joka työskentelee perheterapeuttina pikkukaupungissa, ja saa hoitoonsa autistieksi luullun pojan, joka kantaa sähkökissaksi ristimäänsä kissa-pehmoa mukanaan joka paikkaan. Kirjan aikana paljastuu että todellisuudessa myös pojan äidillä on ongelmia, joita James alkaa tämän kanssa käymään läpi. Kirjassa kulkee mukana myös toinen tarina, joka on tuon pojan äidin, joka on myös kirjailija, mielikuvituksen tuotetta ja sijoittuu fantasiamaailmaan. Siinä on kirjan juoni pähkinänkuoressa.

Pidin kirjasta todella paljon, ja luin sen todella nopeassa ajassa. Hayden osaa mielestäni kirjoittaa hyvin myös fiktiivisiä romaaneja tämän perusteella. Erityisen paljon pidin tarinasta tarinan sisällä, eli tästä fantasiamaailmaan sijoittuvasta tarinasta, jota pojan äiti kertoo Jamesille koko kirjan ajan. Suosittelen kirjaa kaikille Torey Haydenin ystäville, ja muilekin jotka kaipaavat jotain mukaansatempaavaa ja nopealukuista kirjaa. 

2. Sofi Oksenen: Puhdistus

 Tammikuun toisena kirjana luinkin sitten pitkästä aikaa suomalaista tuotantoa. Eli kohteena oli finlandiankin voittanut Sofi Oksasen romaani Puhdistus. Tämän kirjan varasin kirjastosta, koska olin sen jo pitkään halunnut lukea mutta se oli aina lainassa. Suosittua lukemistoa siis ;) Ennen tätä en Sofi Oksasen kirjoja ollutkaan lukenut ja täytyy sanoa, että tästä kyseisestä teoksesta ainakin pidin hyvin paljon. Puhhdistushan on virolaisen perhene sukutarina, jossa kaksi sukupolvea on limitetty samaan kirjaan. Kirjassa esinntyy sekä nuori nainen joka erinäisten vaiheiden kautta päätyy piilottelemaan sukulaistätinsä luo Viroon. Kirjassa kerrotaan kummankin naisen elämäntarina, ja pikkuhiljaa paljastuu myös se, miten molempien elämät yhdistyvät, ja missä. Puhdistus on taitavan psykologisesti laadittu kirja, jossa loppuratkaisu yllättää.

 Itse pidin kirjasta hyvin paljon, ja ymmärrän erittäin hyvin miksi tämä kirja on sen finlandiapalkinnonkin napannut. Aluksi kun aloin kirjaa lukemaan pelkäsin hieman, että se ei olisikaan niin hyvä, koska sitä oli hehkutettu niin paljon. Lukukomeus oli kuitenkin erittäin positiivinen. Juoni kirjassa toki hieman hyppeli mutta siinä pysyi perässä.

3. Elizabeth Noble: Lukupiiri

Nyt mennäänkin sitten kevyen viihdekirjallisuuden osastoon. Elizabeth Nobelin lukupiiri on ihanaa hömppäkirjallisuutta, jota jokainen nainen silloin tällöin tarvitsee ;) Tai ainakin minä tarvitsen. Pyrin lukemaan keyvempiä nairomaaneja aina silloin tällöin, koska ne ovat hauskoja, toisinaan yllättävän syvällisiä sekä erittäin hyviä siinä tarkoituksessa jota myös aivojen heittämiseksi narikkaan kutsutaan. 

Jokatapauksessa tämä kirja oli kolmas tammikuun uhrini. Kuten aina lukuhimon iskiessä, meni tämänkin lukemiseen vain pari päivää. Perusjuoni kirjassa menee näin. Joukko naisia kokoontuu kerran kuussa kirjapiiriin keskustelemaan yhdessä valitsemastaan kirjasta. Jokaisen elämä on kokemassa jonkinlaista käännettä, ja lopulta jokaisen kohtalot linkittyvät yhteen vaikka he eivät aluksi kaikki tunnekaan toisiaan kovin hyvin. Teemana ystävyys, ja naisille yleinen ominaisuus jakaa elämäänsä toisten naisten kanssa, ja siinä sivussa luetaan kirja jos toinenkin ;)

Jotekin tästä kirjasta tuli mieleen Kate Jacobsin pieni lankakauppa, vaikka toki tässä luettiin kirjoja ja pienessä lankakaupassa neulottiin ja virkattiin, ja siinä sivussa puitiin elämää. Jokatapuaksessa Lukupiiri on kevyttä naisenelämää käsittelevää lukemistoa, menee mukavasti välipalana vähän syvempien kirjojen välissä :D

4. Joanne Harris: Appelsiinin Tuoksu

Joanne Harrisin Appelssiinin Tuoksu on aivan ihanasti kirjoitettu tarina erään lapsuuden viimeisestä kesästä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat sekä nykyaikaan että tarinan päähenkilön Ambroisen lapsuuden kesään sota-aikaan miehitetyssä Ranskassa. Kaikki lähtee yhdestä varastetusta appelsiinista ja silmää vinkkaavasta saksalaissotilaasta. Kesän aikana Ambroise ja hänen veljensä sekä siskonsa kokevat paljon, ja joutuvat maksamaan kovan hinnan. Kirjassa ruualla ja etenkin ruokien ja kukkienkin tuoksulla on suuri rooli. Aivan niinkuin Joan Harrisin Pienessä Suklaapuodissa, Appelsiinin tuoksu maalaa kaikki aistit lukijan eteen. Kaikessa on väriä, tuoksua sekä makua. Tarinan vanhentunut Ambroise ei pääse menneisyyttään pakoon uskallettuaan palata kotiseudulleen vanhemmilla päivillään. Kirjan tarina on kehityskertomus lapsesta aikuiseksi siinä kuin tarina salaisuuksista, joiden kanssa joutuu elämään hautaan saakka,halusi tai ei. Ennekaikkea se on tarina siitä, miten tapahtumat voivat lähteä vyörymään aivan pienistä asioista.

Lukukokemuksen akirja oli mahtava. Sanoisin jopa, että se oli näistä tämän postauksen kirjoista paras. Se laittoi ajattelemaan ja sai melkein veden kielelle. Sykähdyttävä lukukokemus. Parhaita kirjoja joita olen koskaan lukenut.

Tilannekatsaus

Ylläoleva kasa kirjoja odottaa lukijaansa. Siinä on kaksi kaunokirjallista teosta muut ovat historiaa käsittelevää tieto- ja tutkimuskirjallisuutta. Ajattelin näyttää kuvan, koska se ehkä selittää sen, miksi täällä kirjablogin puolella on ollut hiljaista. Kyseinen kirjakasa on siis yksi syy, ja toinen on se että olen jäänyt jumiin viime vuonna lukemiini kirjoihin, ja en vaan saa enää blogikirjoituksia aikaisiksi niistä.

Joten minulla on ongelmaan ratkaisu. Nyt ollaan kuitenki jo suhteellisen pitkällä tässä vuodessa, ja viimeksi olen lukenut kokonaisen romaanin tammikuussa. Joten aloitan kirjapostaukset tänä vuonna lukemistani kirjoista, ja unohdan viime vuoden kokonaan täällä blogin puolella. Puhtaalta pöydältä siis. Eli kunhan ehdin, pääsen taas kirjoittelemaan tänne lukemistani kirjoista, ja vähän lähempää tätä päivää...

Palaamisiin!

And thats who I am

Teki mieli matkia kaikkia muita, ja tehdä tämmönen. Tuolta löytys myös vaikka mitä muuta, mitä olen mutta tässä nyt nopeasti muutama tärkein.... :)








-EDIT-

Piti tehdä tää tonne Narseskan elämää blogiin, mutta kun tää tuli kerta tähän niin olkoon tässä : D

Sophie Kinsella: You got my Number

                         (Kuva: http://www.lazada.com.my/Ive-Got-Your-Number-78011.html)

Edelleen mennään viime vuonna luetuissa kirjoissa. Tämä kyseinen kirja oli taattua Kinsellaa. Se tarina, josta hän kirjoittaa parhaiten. Se omalaatuinen naispäähenkilö, jolle sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa oli kyseessä fysioterapeutti Poppy kadottaa kihlasormuksensa ja puhelimensa. Samantien hän kuitenkoin löytää roskiksesta puhelimen, josta on tuleva linkki hänen ja erään miehen välillä. Miehen, jonka kanssa Poppy alkaa viestailla... 

Tarina siis naisesta väärän miehen kanssa, ja siitä kuinka sitten kävikään. Kryptinen selitys mutta koska en halua spoilata, se myös sellaisena pysykööt. Kirjan charmi tavanomaisen hömpän lisäksi tai siitä huolimatta on se, miten Kinsella pystyy saamaan kirjaan hänelle niin ominaista sitcomimaisuutta. Hänen kirjansahan koostuvat päähenkilöille tapahtuvista hupsuista kommelluksista, joista tulee mieleen monetkin hyvät television sitcomsarjat. Se tekee Sophie Kinsellan kirjoista niin hyviä, että  olen jäänyt niihin koukkuun. 

Joten jos kaipaa huumria ja hauskuutta arkeen niin suosittelen. Arjesta pakeneminen suorastaan on mahdollista tämän kirjan kanssa.

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina

(Kuva: http://www.mtv3.fi/uutiset/kirjat/index.shtml/2012/01/1473441/laila-hirvisaari-mina-katariina)

Viime vuonna lukemieni kirjojen postausarja näemmä vielä jatkuu. Vaikka olenkin tänä vuonnakin jo ehtinyt lukemaan harvinaisen paljon kirjoja ottaen huomioon, että nyt ollaan vasta helmikuussa menossa. Nyt ollaan kuitenkin postaukisissa vielä viime vuodessa, ja tässä tulee kirja, jota luin viime talvena. Kuukautta tosin en muista.

Olen lukenut tämän kirjailijan kirjoja ennenkin, ja olen tykännyt niistä. Tämän voisin sanoa kuitenkin olevan paras kirja, jonka Laila Hirvisaarelta olen tähän mennessä lukenut. Kyseessähän on siis historiaalinen romaani. Fiktiota oikeasti olemassa olleesta henkilöstä kera historiafaktojen. Ultimaattinen unelma kirjan kirjoittamsesta haaveilevalle historian opiskelijalle (kuten allekirjoittanut on).

Kirja kertoo Venäjän keisarinna Katariina Suuresta. Miltei kun kehyskertomuksena tarina alkaa moin 60-vuotiaan Katariinan minäkeromuksena, jossa hän pakottettuna lepäämään nyrjähtäneen jalkansa kanssa, alkaa muistella nuoruuttaan, ja sitä kuinka hänestä tuli Venäjän keisarinna. Tämä tarina alkaa Sophiesta, Saksalaisesta prinsessasta, joka lähetetään Venäjän hoviin kihlatuksi tulevalle keisarille. Katariina kuvataan nuorena ja avuttomana tyttönä, joka joutuu selviytymään niin hovin juonitteluista kuin rakkaudettomasta ja onnettomasta avioliitosta. Siitä kuinka Ruhtinas Pietarin äiti hallinnoi häntä, kuten kaikkea muuakin hovssa. Enempää en juonta tohdi paljastaa.

Minusta kirja oli todella hyvä,vaikka paikoitellen se saattaakin kulkea hitaasti. Sitä lukiessani pystyin kuvittelemaan itseni Venäjän hoviin. Kuvaukset ovat taitavasti rakennettuja. Henkilöhahmot samaten. Muistaakseni kirjan lukeminen vei aikaa jonkin verran. Luin kirjaa kyläillessäni ätini luona, ja siinä tuli muistaakseni ainakin kuukauden väli lukukertojen välillä, ennen kuin sain kirjan loppuun. Loppujen lopuksi myöhäisempi puolisko tuli luettua nopeammin. Päättelisin tästä, että kirja oli sen parempi, mitä pidemmälle sitä luin.

Suosittelen kirjaa, niille jotka historiallisista romaaneista nauttivat. Luulen että esimerkiksi Kaari Utrion ystävät voisivat saada tästä irti jotain. Vaikka toki onkin oikeasti olleesta henkilöstä kyse. Talvella luettavaksi tämän minun fillikseni pohjalta sopii oikein hyvin. En tiedä johtuuko se siitä että tapahtumapaikkana on Venäjä, vai mistä, mutta minulla on sellainen olo, että talveen tämä sopii,