Hui kun hävettää, että olen jättänyt kirjablogini näin pitkäksi aikaa heitteille. Ei tunnu hyvältä tämmöinen, ei ollenkaan. Nyt kuitenkin aika palata lauteille, että saadaan kirjavuosi 2013 raiteilleen ;) Kirjoitankin tämmöisen hehtaarimittaisen postauksen tammikuussa lukemistani kirjoista. Koska harjoitteluvuosi on ollut rankka ja pitkä, taisinkun tammikuun jälkeen alkaa lukemaan vasta tuossa huhtikuun lopulla, ja tässä toukokuussa lissää. Nyt kuitenkin tammikuussa lukemani neljä kirjaa ;)
1. Torey Hayden: Sähkökissa
Tämä kirja oli ensimmäinen luettu kirja vuodelle 2013. Valitsin sen kirjastosta luettavakseni, koska olin jo pitkään halunnut kyseisen opuksen kahlata läpi. Tämä kirja on Haydenin monista muista teoksista poiketen, täysin fiktiivinen teos. Kuten Haydenin fanit tietävät, niin hänhän kirjoittaa paljon omaelämäkerrallisia tosielämästä kertovia kirjoja, joiden aiheet kumpuavat hänen pitkältä uraltaan ongelmaisten lasten ja nuorten kanssa. Sähkökissa kertoo kuitenkin Jamesista, joka työskentelee perheterapeuttina pikkukaupungissa, ja saa hoitoonsa autistieksi luullun pojan, joka kantaa sähkökissaksi ristimäänsä kissa-pehmoa mukanaan joka paikkaan. Kirjan aikana paljastuu että todellisuudessa myös pojan äidillä on ongelmia, joita James alkaa tämän kanssa käymään läpi. Kirjassa kulkee mukana myös toinen tarina, joka on tuon pojan äidin, joka on myös kirjailija, mielikuvituksen tuotetta ja sijoittuu fantasiamaailmaan. Siinä on kirjan juoni pähkinänkuoressa.
Pidin kirjasta todella paljon, ja luin sen todella nopeassa ajassa. Hayden osaa mielestäni kirjoittaa hyvin myös fiktiivisiä romaaneja tämän perusteella. Erityisen paljon pidin tarinasta tarinan sisällä, eli tästä fantasiamaailmaan sijoittuvasta tarinasta, jota pojan äiti kertoo Jamesille koko kirjan ajan. Suosittelen kirjaa kaikille Torey Haydenin ystäville, ja muilekin jotka kaipaavat jotain mukaansatempaavaa ja nopealukuista kirjaa.
2. Sofi Oksenen: Puhdistus
Tammikuun toisena kirjana luinkin sitten pitkästä aikaa suomalaista tuotantoa. Eli kohteena oli finlandiankin voittanut Sofi Oksasen romaani Puhdistus. Tämän kirjan varasin kirjastosta, koska olin sen jo pitkään halunnut lukea mutta se oli aina lainassa. Suosittua lukemistoa siis ;) Ennen tätä en Sofi Oksasen kirjoja ollutkaan lukenut ja täytyy sanoa, että tästä kyseisestä teoksesta ainakin pidin hyvin paljon. Puhhdistushan on virolaisen perhene sukutarina, jossa kaksi sukupolvea on limitetty samaan kirjaan. Kirjassa esinntyy sekä nuori nainen joka erinäisten vaiheiden kautta päätyy piilottelemaan sukulaistätinsä luo Viroon. Kirjassa kerrotaan kummankin naisen elämäntarina, ja pikkuhiljaa paljastuu myös se, miten molempien elämät yhdistyvät, ja missä. Puhdistus on taitavan psykologisesti laadittu kirja, jossa loppuratkaisu yllättää.
Itse pidin kirjasta hyvin paljon, ja ymmärrän erittäin hyvin miksi tämä kirja on sen finlandiapalkinnonkin napannut. Aluksi kun aloin kirjaa lukemaan pelkäsin hieman, että se ei olisikaan niin hyvä, koska sitä oli hehkutettu niin paljon. Lukukomeus oli kuitenkin erittäin positiivinen. Juoni kirjassa toki hieman hyppeli mutta siinä pysyi perässä.
3. Elizabeth Noble: Lukupiiri
Nyt mennäänkin sitten kevyen viihdekirjallisuuden osastoon. Elizabeth Nobelin lukupiiri on ihanaa hömppäkirjallisuutta, jota jokainen nainen silloin tällöin tarvitsee ;) Tai ainakin minä tarvitsen. Pyrin lukemaan keyvempiä nairomaaneja aina silloin tällöin, koska ne ovat hauskoja, toisinaan yllättävän syvällisiä sekä erittäin hyviä siinä tarkoituksessa jota myös aivojen heittämiseksi narikkaan kutsutaan.
Jokatapauksessa tämä kirja oli kolmas tammikuun uhrini. Kuten aina lukuhimon iskiessä, meni tämänkin lukemiseen vain pari päivää. Perusjuoni kirjassa menee näin. Joukko naisia kokoontuu kerran kuussa kirjapiiriin keskustelemaan yhdessä valitsemastaan kirjasta. Jokaisen elämä on kokemassa jonkinlaista käännettä, ja lopulta jokaisen kohtalot linkittyvät yhteen vaikka he eivät aluksi kaikki tunnekaan toisiaan kovin hyvin. Teemana ystävyys, ja naisille yleinen ominaisuus jakaa elämäänsä toisten naisten kanssa, ja siinä sivussa luetaan kirja jos toinenkin ;)
Jotekin tästä kirjasta tuli mieleen Kate Jacobsin pieni lankakauppa, vaikka toki tässä luettiin kirjoja ja pienessä lankakaupassa neulottiin ja virkattiin, ja siinä sivussa puitiin elämää. Jokatapuaksessa Lukupiiri on kevyttä naisenelämää käsittelevää lukemistoa, menee mukavasti välipalana vähän syvempien kirjojen välissä :D
4. Joanne Harris: Appelsiinin Tuoksu
Joanne Harrisin Appelssiinin Tuoksu on aivan ihanasti kirjoitettu tarina erään lapsuuden viimeisestä kesästä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat sekä nykyaikaan että tarinan päähenkilön Ambroisen lapsuuden kesään sota-aikaan miehitetyssä Ranskassa. Kaikki lähtee yhdestä varastetusta appelsiinista ja silmää vinkkaavasta saksalaissotilaasta. Kesän aikana Ambroise ja hänen veljensä sekä siskonsa kokevat paljon, ja joutuvat maksamaan kovan hinnan. Kirjassa ruualla ja etenkin ruokien ja kukkienkin tuoksulla on suuri rooli. Aivan niinkuin Joan Harrisin Pienessä Suklaapuodissa, Appelsiinin tuoksu maalaa kaikki aistit lukijan eteen. Kaikessa on väriä, tuoksua sekä makua. Tarinan vanhentunut Ambroise ei pääse menneisyyttään pakoon uskallettuaan palata kotiseudulleen vanhemmilla päivillään. Kirjan tarina on kehityskertomus lapsesta aikuiseksi siinä kuin tarina salaisuuksista, joiden kanssa joutuu elämään hautaan saakka,halusi tai ei. Ennekaikkea se on tarina siitä, miten tapahtumat voivat lähteä vyörymään aivan pienistä asioista.
Lukukokemuksen akirja oli mahtava. Sanoisin jopa, että se oli näistä tämän postauksen kirjoista paras. Se laittoi ajattelemaan ja sai melkein veden kielelle. Sykähdyttävä lukukokemus. Parhaita kirjoja joita olen koskaan lukenut.
Mulla jäi aikoinaan Sähkökissa kesken. Ehkä joskus jatkan sen vielä loppuun :) Se oli ehkä vähän huono kirja aloittaa lukemaan Haydenin kirjoja...
VastaaPoistaJoo, monet tykkää kyllä enemmän niistä tositarinoista vissiin :) Haydenillä ei aina se tapa kirjoittaa ole se paras, vaan yleensä nimenomaan se sisältö, ja tapahtumat joista se kirjoittaa. :D
VastaaPoistaToisaalta se osaa sen jalon taidon, että miltei jokainen luku loppuu aina "clifhangeriin" mikä kyllä näky ehkä vielä enemmän niissä tosipohjaisissa kirjoissa. :)Joskus se on kyllä myös ärsyttävää mut kyllähän se toimii strategiana..