Kun aloin tuossa huthtikuun lopussa ja toukokuun aikana taas lukemaan myös kaunokirjallisuutta, lainasin kirjastosta erään vanhan suosikkini. Luolakarhun Klaani on ensimmäinen osa Jean M. Untinen-Auelin kirjasarjaa Maan Lapset. Joskus pienenä luin kirjan kaksi ensimmäistä osaam ja aloittelin kolmatta mutta siihen sarjan lukeminen sitten jäi. Nyt tuntui siltä, että oli aika uudelle yritykselle. :) Tällä hetkellä olen menossa jo sarjan kolmannessa osassa.
Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle. Luolakarhun Klaani oli niin taianomaisen mukaansatempaava kuin muistelinkin sen olevan. Kirjailija on tehnyt kirjaa varten aivan älyttömästi taustatyötä. Tarinahan sijoittuu esihistoriaan, aikaan jolloin kaksi eri ihmisrotua oli olemassa yhtäaikaa. Tarina kertoo Ayla-nimisestä tytöstä, uuden ihmislajin edustajasta, joka menettää perheensä ja kaikki läheisensä maanjäristyksessä. Vieras heimo, jolla on täysin erilaiset tavat ja jotka ovat vanhempaa rotua, löytävättytön ja yrittävät kasvattaa hänet omalla tavallaan. Kirja kertoo Aylan elämästä tämän luolakarhun klaaniksi itseään kutsuvan ihmisyhteisön joukossa.
Lukukokemuks tämän kirjan kanssa oli mahtava. Se sai miettimään jopa sitä mahdollisuutta, että voisin joskus ehkä kirjoittaa historiallisen romaanin. Siihen kyllä tulisi käyttää paljon aikaa taustojen selvittämiseen, jotta siitä tulisi puoleksikaan niin hyvä kuin näistä kirjoista. Tietenkin kirjailija on tässäkin ottanut paljon taiteellisia vapauksia, koska kaikkea ei voida esihistorian ihmisten elämästä tietää, vaan voimme vain olettaa. Kuitenkin luonnon, esineistön ja elintapojen kuvaus niiltä osilta kuin argeologisesti on kirjankirjoittamisen aikaan 80-luvulla voitu kyseistä aikaa tutkia, on osuvaa ja hyvin taustoitettua.
Luolakarhun Klaani vetää lukijansa mukaan aiva toisenlaiseen maailmaan ;) Kirjassa on myös pieni fantasiavivahde ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti