Audrey Niffenegger : Hänen Varjonsa Tarina

Luin tämän kirjan jo joskus helmikuun alussa mutta en ole saanut aikaiseksi postata tästä, kun on ollut kiirettä opiskelujen kanssa. Luin tämän kirjan kuitenkin parissa päivässä silloin pari kuukautta sitten, ja kirja jätti lähtemättömän vaikutuksensa minuun.

Mikä sitten sai minut tarttumaan tähän romaaniin? Olin aiemmin kuullut, tai lähinnä lukenut tästä kirjasta, ja kirjailijan aiemmasta teoksesta (Aikamatkustajan Vaimo) todella paljon kehuja. Lisäksi kirjan takakansi herätti kiinnostukseni. Kirjan kuvauksessa nimittäin kerrottiin tämän olevan 2000-luvun kummitustarina. Kummitustarinat ovat kiehtoneet minua pienestä asti, ja pieni fantasialataus kirjassa, joka ei varsinaisesti ole fantasiakirjallisuutta, on omiaan nostattamaan mielenkiintoni.

Hänen Varjonsa Tarina, kertoo parikymppisistä amerikkalaiskaksosista (siskoksista), jotka kuulevat ensimmäistä kertaa äitinsä kaksoissisaresta tämän kuoltua ja jätettyä heille perinnöksi Lontoossa sijaitsevan asunnon, jonka lähellä on Highgaten hautausmaa. Kaksoset muuttavat asuntoon, ja heidän elämänsä alkavat eriytyä. Lopulta he saavat huomata, etteivät ole asunnossa kahdestaan, vaan siellä asuu yhä heidän tätinsä haamu.

Enempää en juonesta halua paljastaa, koska kirja on rakentunut ennen kaikkea yllättävien käänteiden varaan. Juuri tämänlainen kirjoitustyyli, jossa salaisuudet niin sanotusti paljastuvat pikkuhiljaa, on erittäin koukuttava. Kirjan tunnelma oli paikoitellen erittäin aavemainen, ja joka luvussa tapahtui jotain, mikä yllätti minut. Kirjasta löytyy myös syvyyttä ja vakava sanomankin, jota en tässä halua paljastaa. Sitä paitsi jokainen lukija tekee omat tulkintansa kirjoista, ja lukukokemukset eroavat toisistaan, joten joku muu voi huomata kirjasta erilaisia teemoja kuin minä. Kirjan loppuratkaisusta voisin sanoa sen verran, että se yllätti minut täysin, ja se nostatti monella tapaa kylmiä väreitä.

Lukukokemuksena kirja oli erittäin hieno ja ajatuksia herättävä. Parasta kirjassa oli ehkä mielestäni se, että siinä esiintyvä hautausmaa on ilmeisesti oikeasti olemassa. Toivoisinkin, että jos joskus matkustan Lontooseen, olisi minulla mahdollisuus vierailla kyseisellä hautausmaalla. Suosittelen kirjaa ainakin kaikille niille, jotka haluavat lukea hyvän ja nykyaikaisen kummitustarinan, ja niille jotka nauttivat yllätyksiä täynnä olevista lukukokemuksista.

Torey Hayden: Lapsi Muiden Joukossa

Torey Hayden on kuulunut jo pitkään lukulistani koukuttavimmalle paikalle. Jokainen kirja, jonka olen Haydeniltä lukenut, on ollut pakko lukea yhteen menoon. Hayden on kirjoittanut enimmäkseen tosipohjaisia tarinoita, joita hän on ammentanut pitkältä uraltaan erikoisopettajana ja psykologina.

Lapsi muiden joukossa ei ole poikkeus. Kirja eroaa kuitenkin perinteisesti Haydenista siinä, että ison osan huomiosta saa erityisoppilaiden ja ongelmalasten lisäksi myös erään oppilaan äiti, joka kärsii itsetuhoisuudesta ja alkoholismista. Lisäksi kirjaan tuo lisäväriä se, että kolme Haydeniopetettavista lapsesta tulevat sodanrepimästä Pohjois-irlannista Kirjassa esiintykin hieman keskustelua myös tästä aiheesta.

Luin tämän kirjan yhdessä päivässä, koska en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Hayden kirjoittaa koukuttavalla, melkein koruttomallakin tyylillä. Kirjassa säilyy jännitys koko ajan ja se herättää monia erilaisia tunteita. Yksi iso osa kirjan mielenkiintoisuutta on varmasti se, että se on tositarina. Kaikkihan me haluamme lukea koskettavia tositarinoita. Suosittelen kirjaa niille, jotka haluavat koukuttua nopeasti luettavaan kirjaan, joka aiheidensa vakavuudesta huolimatta on nopealukuista.

Höpötihöp

Damn, unohdin taas ottaa Humisevan Harjun äidin luota mukaan, enkä osaa postata siitä, ellen saa kirjaa fyysisesti näppeihini. Urgh!

Voisinkin tähän vähän päivitellä tämänhetkistä tilannettani kirjojen rintamalla. Olen kohta lukenut Anna Karenina suurteoksen ensimmäisen kirjan, ja fiiliksistäni jon senverran, että kirja on tähän mennessä ollut erittäin hyvä ja elävästi kirjoitettua tekstiä. Tykännyt olen kovasti siis. Luulenpa, että seuraava kirja josta postaan tulee olemaan juurikin tuo Anna Karenina, ellen ehdi tässä välissä lukaista jotain kevyempää kirjaa välipalana. Opiskeluihin kun pitäisi taas keskittyä. Kirjastosta on tosin ollu tuo Stephen Kingin Musta Torni -sarjan kolmas osa jo olmisen kuukautta kohta lainassa, ja sekin polttelisi näppejä. Löysin myös kirja-alennuksista Joe Hillin Sydämen Muotoisen Rasian viidellä eurolla, ja se lähti mukaan. Kyseinen kirja myös polttelisi näpeissä. Liian paljon on taas kirjoja, joita haluaisin lukea, mutta liian vähän aikaa siihen lukemiseen.

(Näin blogini yleiseen aihepiiriin liitymättä. Sain tänään aineenopettajan pedagogisten opintojen soveltuvuuskokeen tulokset ja minut on valittu sitä opiskelemaan! Olen asiasta erittäin onnellinen, minusta tulee vielä joskus historian opettaja!)

Bernard Cornwell: Viimeinen Kuningaskunta

Bernard Cornwellin kirjoittama Viimeinen Kuningaskunta aloittaa kirjasarjan, joka kertoo 800-luvun Englannista, jolloin viikingit, aikalaisittain pohjanmiehet, hallitsivat suurta osaa Britanniasta. Kirja kertoo ajasta jolloin Wessex on ainoa jäljellä oleva englantilainen kuningaskunta, jota hallitsee Alfred. (myöhemmin tunnettu Alfred Suurena).

Tarinan päähenkilö on kuitenkin kuvitteellinen Uhtred Uhtdredinpoika, joka jää orvoksi ja jonka viikingit ottavat luokseen ja kasvattavat. Viimeinen Kuningaskunta kertoo hänen lapsuudestaan viikinkien luona ja nuoruudestaan, jolloin hän erinäisten väkivaltaisten tapahtumien kautta päätyy takaisin englantilaisten pariin ja puolelle pohjanmiehiä vastaan. Uhtred on ristiriitainen hahmo, joka ei missään vaiheessa tiedä, minne kuuluisi ja ketä kannattaisi. Viimeinen Kuningaskunta onkin kasvutarina, jossa kohtalo kuljettaa Uhtredia milloin mihinkin suuntaan. Enempää en haluaisi juonesta paljastaa, koska jos tästä tietää liikaa etukäteen on se huono asia lukukokemuksen kannalta.

Omasta lukukokemuksestani sen verran, että luin tämän kirjan aika nopeassa tahdissa, sillä se piti otteessaan aina ensimmäisestä luvusta viimeiseen asti. Kirjaa lukiessani muistin taas sen miksi historia on mielestäni aina ollut mielenkiintoista. Historia avautuu eteemme usein tarinana ja sen tenho ei koskaan lakkaa. Vaikka tämä kirja on suurelta osaltaan fiktiivinen niin monet tapahtumat ja henkilöt pohjautuvat oikeisiin tapahtumiin. Uhtredin tarina on seikkailukertomus mutta samalla tämä kirja, Viimeinen Kuningaskunta, on historiallinen romaani, jossa fakta ja fiktio sekoittuvat mitä mainioimmalla tavalla. Suosittelen kirjan lukemista niille, jotka ovat kiinnostuneita historiasta ja viikingeistä englannissa. Ennen kaikkea suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat päästä sisälle suureen seikkailuun.

Jane Austen ja Seth Grahame- Smith: Ylpeys ja Ennakkoluulo ja Zombit

Ylpeys ja Ennakkoluulo ja zombit, mitä siitä voi sanoa? Kirjan juoni on pääpiirteiltään tietenkin Jane Austenin kirjoittaman klassikkoteoksen mukainen, pienin poikkeuksin. Eikä vähäisin näistä poikkeuksista ole se, että kirjassa esiintyy se ylimääräinen tekijä, eli zombit. Mitä zombit sitten antavat tälle teokselle? No ensinnäkin ne tekevät päähenkilöstä Elizabeth Bennettistä yhden Britannian kyvykkäimmistä zombinmetsästäjistä ja antavat Elizabethin ja Herra Darcyn suhteelle synkän mutta humoristisen leimansa. Zombit tuovat kirjaan myös lisää huumoria, mitä ei toki alkuperäisestä teoksestakaan puuttunut, zombihuumori on vain hieman, eh, erilainen lisä kirjaan. Kirjassa on myös zombien myötä aivan uusi elementti, suora väkivalta. Enempään en juonesta nyt viitsi, enkä osaa paljastaa.

Oikeastaan tunteeni tätä kirjaa kohtaan ovat hieman ristiriitaiset. Kirjan nimi ja olemus toki houkuttivat minua tarttumaan siihen, ja pidän zombeista elokuvissa ja miksen siis kirjoissakin. Toisaalta riepottelevatko zombit tämän Jane Austenin klassikon kappaleiksi ja ryöstävätkö ne siltä kaiken arvokkuuden? Eipä kai, koska tämä kirja tulee ottaa vastaan huumorintajulla ja omana itsenäisenä teoksenaan, ei niinkään Ylpeyden ja Ennakkoluulon uutena versiona. Kirja toimii hyvin kevyenä viihteenä niille, jotka pitävät zombiviihteestä ja haluavat nähdä sitä yhdistettynä romanttiseen klassikkokirjallisuuteen. Tätä kirja ei tule kuitenkaan ottaa liian vakavasti.

Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen mutta en laskisi sitä parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon, ja Jane Austenin alkuperäisteos pesee kyllä tämän 6-0 ;)

Keskisuomalaisen sadan kirjan lista

BBC:n sadan kirjan lista on nyt saanut suomalaisen vastineen. BBC:n listaus oletti listalta luetun keskimäärin kuusi kirjaa. Nyt Keskisuomalainen on tehnyt oman listansa sadasta kirjasta, jotka tulee lukea ennen kuolemaa. Oletko valmis hautaan?

Ohjeet: Kopio tämä muistiinpanoihisi. Tägäytä muita kirjanörttejä, myös minut, jotta näen mitä olet vastannut. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikinä saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen

2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta

3.Väinö Linna - Tuntematon sotilas

4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä

5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3

6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa

7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus

8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja

9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille

10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli

11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi

12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja

13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys

14. George Orwell - Vuonna 1984

15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot - Kalevala

17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo

18. Sofi Oksanen - Puhdistus

19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu

20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

21. Richard Bach - Lokki Joonatan

22. Umberto Eco - Ruusun nimi

23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti

24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III

25. Dan Brown - Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton - Viisikko-sarja

27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase

28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri

29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja

30. John Irving - Garpin maailma

31. Louisa May Alcott - Pikku naisia

32. Victor Hugo - Kurjat

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat

34. A.A. Milne - Nalle Puh

35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia

37. Emily Bronte - Humiseva harju

38. William Golding - Kärpästen herra

39. Juhani Aho - Rautatie

40. Leo Tolstoi - Anna Karenina

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli

42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001

43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa

44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5

46. Isaac Asimov - Säätiö

47. Aapeli - Pikku Pietarin piha

48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha

49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa

50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut

52. Albert Camus - Sivullinen

53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu

54. Hergé - Tintti-sarja

55. Miquel Cervantes - Don Quijote

56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira

57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut

58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

59. Herman Hesse - Lasihelmipeli

60. Günther Grass - Peltirumpu

61. Jostein Gaarder - Sofian maailma

62. Leon Uris - Exodus

63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö

64. Ilmari Kianto - Punainen viiva

65. Franz Kafka - Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä

67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa

68. John Steinbeck - Eedenistä itään

69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie

70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä

72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa

73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa

74. Giovanni Boccaccio - Decamerone

75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys

77. Homeros - Odysseia

78. Peter Hoeg - Lumen taju

79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira

80. William Shakespeare - Hamlet

81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja

82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia

83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

84. Thomas Harris - Uhrilampaat

85. Raymond Chandler - Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani

87. Deborah Spungen - Nancy

88. Stephen King - Hohto

89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla

90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi

92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo

93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu

95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran

97. Veijo Meri - Manillaköysi

98. Maria Jotuni - Huojuva talo

99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän

100. Jan Guillou - Pahuus

Tässäpä tämmöinen välipala postaus. Olen tämän tehnyt joskus facebookissa muistiinpanoihini, joten kopsasin tämän sieltä.

Pitkän tauon jälkeen...

Oho, olen näköjään viimeksi postannut tänne reilut pari kuukautta sitten. Taisin jo melkein unohtaa koko blogin. Toivon nyt kuitenkin,että tähän tulisi muutos. Löysin tänään nimitäin kirjakaupan alesta jotain todella vinkeää, joka varmasti rohkaisee päiväkirjailemaan lukemistani kirjoista. Ostin nimittäin sellaisen lukupäiväkirjan, jossa on ihan mallikysymykset ja muuta sellaista. Luulen, että kun täytän ensin semmoisen niin siltä pohjalta on matalampi kynnys lähteä rakentamaan postausta. :D Enkö olekin ovela.

Toinen tärkeä ostokseni tänään (ja aiheeseenikin ehkä jollain tavalla liittyvä) on kaunis muistikirja jonka osti, ja johon aion alkaa pitämään pitkästä aikaa paperista päiväkirjaa. Sellaista olen kaivannut, sillä meillä kaikilla on ne omat ajatuksemme ja asiamme, joita emme ihan aina haluaisiedes kaikista läheisimmille ihmisille kertoa. Livejournalissa olevan nettipäiväkirjani haluan pitää avoinna yleisölle, joten omat salaiset asiani menevät sitten paperisen päiväkirjan sivuille. Kirjoittaminen on kaikissa muodoissaan niin ihanan rentouttavaa.

Sitten takaisin kirja-aiheisiin. Minulla on vieläkin kirjoittamatta se postaus Humisevasta Harjusta mutta kirjoitan sen kunhan muistan ottaa äitini luota kyseisen kirjan mukaan. Se on jäänyt sinne jostain syystä. Olen nyt viime aikoina lukenut muitakin kirjoja, joista voisin tänne kertoilla. Esimerkiksi Jane Austenin& Seth Grahame-Smithin Ylpeys ja Ennakkoluulo ja Zombit. Tällä hetkellä olen lukemassa Anna Kareninaa ja siitäkin tulee postaus kunhan saan sen luettua. Ajattelin myös, että kirjoittaisin myös postauksen lempikirjoistani ja ehkä jotain muutakin lukemiseen liittyvää, joka ei sinällään ole kirja-arvostelua. Saa nähdä, mitä keksin ja mitä ehdin toteuttaa. Opiskelut on kuitenkin hoidettava samoin kuin parisuhdeasiat ja muut ihmissuhteet, joten siksi näitä blogihiljaisuuksia tulee. Voisin nyt kuitenkin luvata myöhäisenä uudenvuoden lupauksena, että päivittelen tänne useammin.