Lisa Genova: Edelleen Alice & Puolinainen

Koska minulla on aikamoinen rästipostausten jono odottamassa pääsyä blogiin, päätin kirjoittaa kahdesta saman kirjailija kirjasta samaan postaukseen. Lisa Genovan Edelleen Alice sekä Puolinaninen ovat käsittelyssä tässä postauksessa.

Genovan teos Edelleen Alice on roikkunut lukulistallani jo blogin alkuajoista saakka, ja vasta tänä, tai no nyt jo viime kesänä onnistuin kirjan lukemaan. Edeelleen Alice kertoo Alice-nimisestä viisikymppisestä naisesta joka kuulee sairastavansa varhaiseiän Alzheimerin tautia. Kaikki alkaa siitä kun Alice huomaa tulleensa hajamielisemmäksi. Alicen maailma kääntyin nurinniskoin. Hän on pykologian professori ja tutkija yliopistolla, ja elämä sairauden kanssa muuttaa kaikein. Alice alkaa unohdella aluksi pikkuasioita lähihistoriasta, ja alkaa unohtelemaan koko ajan lisää. Hän yrittää jatkaa työskentelyä professorina mutta unohtaa esimerkiksi luennolle mennessään olevansa luennoitsija, ja jää odottelemaan muiden opiskeljoiden kanssa lehterille luennon alkua. 

Vähän  kerrassaan Alice alkaa menettää minuuttaa ja unohtamaan pala palalta enemmän ja enemmän itsestään ja läheisistään. Alice tuntee olevansa taakkana perheelleen, ja päättää jo pian diagnoosinsa jälkeen jättää itselleen ohjeet, miten toimia siinä vaiheessa kun tietyt asiat eivät enää ole selviä hänelle. Kirjassa kuljetaan pitkä ja raskas matka Alicen kanssa hänen yrittäessä pitää kiinnii itsestään viimeiseen asti. Samalla lukija joutuu miettimään sellaista millainen elämä on laadultaan elämisen arvoista.

Edelleen Alice on todella koskettava ja samastuttava tarina vaikka itse olen vielä paljon nuorempi kuin kirja päähenkilö eikä minulla ole sinänsä tarttumapintaa aiheeseen. Kirja kuitenkin onnistui olemaan vaikuttava lukukokemus siitä huolimatta. Suosittelen kyllä.

Puolinaninen on Genova uudempi kirja, ja sekin käsittelee neurologista sairautta, joka on kuitenkin täysin erilainen kuin Alzhaimerin tauti. Oikeastaan kyse ei ole niinkään sairaudesta kuin onnettomuuden aiheuttamasta aivovammasta. 

Puolinainen kertoo Sarahista; työnarkomaanista ja kahden pienen lapsen äidistä, joka loukkaantuu vakavasti auto-onnettomuudessa. Kiireinen elämä työn ja perheen tasapainoilun välillä muuttaa onnettomuuden myötä mutoaan sillä Sarah kärsii sen seurauksena aivovammasta joka vie häneltä tietoisuuden kaikesta hänen vasemmalla puolellaan. Sarahin pitää opetella kaikki uudestaan aina syömisestä ja kävelemisestä lähtien. Alkaa pitkä toipumisprosessi jonka aikana Sarah uskoo pitkään saavansa entisen elämänsä takaisin sellaisenaan. Täydellisestä toipumisesta ei ole kuitenkaan takeita, ja Sarah joutuu mukautumaan vammansta takia uudenlaiseen vähemmän kiireiseen ja enemmän perhekeskeiseen elämään.Samalla Sarah saa apua yllättävältä taholta.

Puolinainen on mielenkiintoinen kirja, ja samalla myös koskettava. Kirjassa on kuitenkin toiveikkaampi pohjavire kuin edelleen Alicessa. Sarahin vamma ei johda kuolemaan, ja siinä on kyse vain sopeutumisesta ja uudenlaisesta elämästä. Joskin se vaatii kamppailua niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sarah tuntee välillä elävänsä puolinaisen elämään vammansa takia. Kirja kuitenkin opettaa ainakins en, että mihin vain voi sopeutua. Vaikka elämän voikin muotoutua erilaiseksi kuin sen on suunnitellut, ei se ole sen huonompaa. Vain erilaista.

Pidin kirjasta valtavasti. Lisa Genova osaa kirjoittaa todella koukuttavasti ja elämänmakuisesti.